Aivoituksia
Tänä aamuna heräsin pirteänä kuin peipponen kello 4.20. Oikeasti hätkähdin siihen, että kello ei ole soinut ollenkaan ja olin satavarma, että olen nukkunut pommiin. Hirveällä kiireellä ylös sängsystä katsomaan vaakkua ja sain huokaista onneksi helpotuksesta, mutta tuo ei ollut kivaa. Olen huomannut tällaisten heräämisten lisääntyneen sitä mukaa mitä enemmän minulla on töissä kiireitä. Ei voi enää laittaa Jet laginkaan piikkin, ei millään.
Viiteen saakka pyörin sängyssä kunnes oli pakko luovuttaa ja nousta ylös. Siitä heti aamupalaa naamariin. Puuroa, raejuustoa kera mustikoitten ja sokeroimattoman mehukeiton, ai että. Tänä aamuna ei tehnyt vaikeuksia saada tuota määrää alas. Meni ihmeen hyvin. Vehnälese ei ole kyllä mitään hirveän hyvää. Taidan huomenaamuna heittää sen puuron joukkoon, on kuin sahanpuruja söisi.
Mulla on jo ikävä maitoa, ja appelsiinimehua. Nytkin tuntuu, että kuola vaan valuu taikka sitten se johtuu vain siitä kun vettä on tullut juotua tuhottomat määrät. Mun pitäisi viedä työhuoneen kaappiin parit litran pullot vettä ja juoda niitä päivän aikana. Siitä näkisi, että se pari litraa menee eikä tarvitse seota vesilasien laskemisessa.
Ja aivotyötä tämä vaatii. Hirveä miettiminen ateriarytmien kanssa, ja ihan kaiken. Jos syön aamupalan esimerkiksi kello viisi, sehän tarkoittaa sitä, että lounas tulisi sitten syödä viimeistään yhdeksältä... Ei tämää voi mennä näin. Ja kuinka hurjasti on eri variaatioita miten ruokaa voi valmistaa ja minkä ainesosan kanssa. Voitteko kuvitella, kysyin työkaverilta tänään miten ihmeessä valmistan kanamunanvalkuaisen. Ilmeisesti aivotoiminta lakkaa joko syömättömyyden takia taikka kun ruoka on niin proteiinipitoista, toivottavasti tämä on väliaikaista. Niin, kanamunan voi siis keittää ja syödä siitä vain sen valkuaisen, tadaa. Mutta kuinka paljon on 250 g valkuaista? Ei hyvää päivää..
Lounaalla söin vihreää salaattia maustettuna oliiviöljyllä ja pippurilla sekä kanaa. Sinnittelin lounaan sinne kello 11 saakka. Piti ihmeen hyvin nälkää. Välipalalla söin maitorahkaa, karhunvatukoita ja muutaman cashewpähkinän, voi jestas tuntui siltä, että se maitorahka takertuu poskiin kiinni. Ehdottomasti maitorahka pitää saada makeuttaa joillakin mehevillä marjoilla.
Ja taas venähti ateriaväli liian pitkäksi, pääsin päivällisen syömään vasta puoli seitsemältä. On kerrassaan mahdotonta perheenäidin koittaa pysyä edes jokseenkin jossakin aikataulussa jonka itselleen soisi. Mutta josko tämä rytmi tästä muokkautuu ja tottuu uuteen.
Hirveitä mielitekoja koko päivän. Ei ole hauskaa kävellä mäkkärin taikka Ärrän ohi kun tietää mitä kaikkia ihanuuksia sieltä saisi. Elämä on valintoja täynnä ja nyt olen valinnut tielleni tämän.
Viiteen saakka pyörin sängyssä kunnes oli pakko luovuttaa ja nousta ylös. Siitä heti aamupalaa naamariin. Puuroa, raejuustoa kera mustikoitten ja sokeroimattoman mehukeiton, ai että. Tänä aamuna ei tehnyt vaikeuksia saada tuota määrää alas. Meni ihmeen hyvin. Vehnälese ei ole kyllä mitään hirveän hyvää. Taidan huomenaamuna heittää sen puuron joukkoon, on kuin sahanpuruja söisi.
Mulla on jo ikävä maitoa, ja appelsiinimehua. Nytkin tuntuu, että kuola vaan valuu taikka sitten se johtuu vain siitä kun vettä on tullut juotua tuhottomat määrät. Mun pitäisi viedä työhuoneen kaappiin parit litran pullot vettä ja juoda niitä päivän aikana. Siitä näkisi, että se pari litraa menee eikä tarvitse seota vesilasien laskemisessa.
Ja aivotyötä tämä vaatii. Hirveä miettiminen ateriarytmien kanssa, ja ihan kaiken. Jos syön aamupalan esimerkiksi kello viisi, sehän tarkoittaa sitä, että lounas tulisi sitten syödä viimeistään yhdeksältä... Ei tämää voi mennä näin. Ja kuinka hurjasti on eri variaatioita miten ruokaa voi valmistaa ja minkä ainesosan kanssa. Voitteko kuvitella, kysyin työkaverilta tänään miten ihmeessä valmistan kanamunanvalkuaisen. Ilmeisesti aivotoiminta lakkaa joko syömättömyyden takia taikka kun ruoka on niin proteiinipitoista, toivottavasti tämä on väliaikaista. Niin, kanamunan voi siis keittää ja syödä siitä vain sen valkuaisen, tadaa. Mutta kuinka paljon on 250 g valkuaista? Ei hyvää päivää..
Lounaalla söin vihreää salaattia maustettuna oliiviöljyllä ja pippurilla sekä kanaa. Sinnittelin lounaan sinne kello 11 saakka. Piti ihmeen hyvin nälkää. Välipalalla söin maitorahkaa, karhunvatukoita ja muutaman cashewpähkinän, voi jestas tuntui siltä, että se maitorahka takertuu poskiin kiinni. Ehdottomasti maitorahka pitää saada makeuttaa joillakin mehevillä marjoilla.
Ja taas venähti ateriaväli liian pitkäksi, pääsin päivällisen syömään vasta puoli seitsemältä. On kerrassaan mahdotonta perheenäidin koittaa pysyä edes jokseenkin jossakin aikataulussa jonka itselleen soisi. Mutta josko tämä rytmi tästä muokkautuu ja tottuu uuteen.
Hirveitä mielitekoja koko päivän. Ei ole hauskaa kävellä mäkkärin taikka Ärrän ohi kun tietää mitä kaikkia ihanuuksia sieltä saisi. Elämä on valintoja täynnä ja nyt olen valinnut tielleni tämän.
Kommentit
Lähetä kommentti