Totuus kuntoilusta
Tänä aamuna vaaka näytti 300 grammaa vähemmän kuin viime kerralla. Alkaa olla vihdoinkin oikea suunta. Paino on nyt 85,3. Katsoin eilen Yle Areenasta Prismadokumentin Totuus kuntoilusta. Se laittoi pohtimaan ja toi mukanaan useita kysymyksiä. Mutta toden totta, Hit-harjoittelu jota tuossa dokkarissa testattiin ja kokeiltiin, on sellainen jota aion todellakin tänään salilla kokeilla ja jatkaa testimielessä, ellei mua läähätykseltä ja puuskutukselta heitetä salilta pihalle...
Hit-harjoittelussa riittää viikolle kolme minuuttia erittäin intensiivistä kuntoilua. Kuntopyörällä poljetaan raskaalla vastuksella niin kovaa kuin kropasta ikinä lähtee kolme 20 sekunnin pätkää, aina pieni tauko siinä välissä. En kyllä aio muuta urheilua jättää pois. Otan tuon vain lisäksi tähän.
Illalla klo 23.26
Ja kuinka sitten kävikään.
Lähdimme miehen kanssa tuossa seitsemän aikaan salille. Hyppäsin crostreineriin ja jaksoin olla siinä juuri ja juuri puoli tuntia. Syynä vetämättömyyteen varmaankin kaksi pikku mukillista terästettyä glögiä töissä kello kahden kahvin sijasta. Mutta sitten Hit-harjoiteluun. Säädimme pyörät raskaalle vastukselle, että juuri ja juuri jaksoi polkea (tai no ei nyt ihan mutta melkein) ja sitten sekuntikello vaan esille ja aikaa ottamaan.
Herrajesta se on hirveetä. Oikeasti 20 sekuntia on tosi pitkä aika. Tuntui, että lihakset jumittu ihan tyystin, keuhkot oli tulla pihalle ja sydän ulos. Ja tämä oli fiilinki sen ekan 20 sekunnin jälkeen. Toisen erän jälkeen oli pakko laskea pää käsien varaan stongan päälle koska ihan pyörrytti, ja kolmatta kertaa ei tehnyt mieli edes aloittaa, mutta aloitettava se vaan oli kun oli leikkiin lähtenyt. Noin lyhyet ajat ja niin karseeta. Mutta nyt toivon, että läski liukenee ja kunto kohoaa. Ja sitä puuskutusta ei voinut estää, ei sitten millään, eikä se tahtonut lakatakaan.
En ihan mene vannomaan, että tuo olisi kovinkaan turvallinen keino harrastaa liikuntaa. Sykemittari olisi ollut hyvä olla olemassa koska sydän veti sellaista rataa ettei tosikaan. Eli on ihme jos tämä ei jossakin tunnu. Sunnuntaina uusiksi.
Hit-harjoittelussa riittää viikolle kolme minuuttia erittäin intensiivistä kuntoilua. Kuntopyörällä poljetaan raskaalla vastuksella niin kovaa kuin kropasta ikinä lähtee kolme 20 sekunnin pätkää, aina pieni tauko siinä välissä. En kyllä aio muuta urheilua jättää pois. Otan tuon vain lisäksi tähän.
Illalla klo 23.26
Ja kuinka sitten kävikään.
Lähdimme miehen kanssa tuossa seitsemän aikaan salille. Hyppäsin crostreineriin ja jaksoin olla siinä juuri ja juuri puoli tuntia. Syynä vetämättömyyteen varmaankin kaksi pikku mukillista terästettyä glögiä töissä kello kahden kahvin sijasta. Mutta sitten Hit-harjoiteluun. Säädimme pyörät raskaalle vastukselle, että juuri ja juuri jaksoi polkea (tai no ei nyt ihan mutta melkein) ja sitten sekuntikello vaan esille ja aikaa ottamaan.
Herrajesta se on hirveetä. Oikeasti 20 sekuntia on tosi pitkä aika. Tuntui, että lihakset jumittu ihan tyystin, keuhkot oli tulla pihalle ja sydän ulos. Ja tämä oli fiilinki sen ekan 20 sekunnin jälkeen. Toisen erän jälkeen oli pakko laskea pää käsien varaan stongan päälle koska ihan pyörrytti, ja kolmatta kertaa ei tehnyt mieli edes aloittaa, mutta aloitettava se vaan oli kun oli leikkiin lähtenyt. Noin lyhyet ajat ja niin karseeta. Mutta nyt toivon, että läski liukenee ja kunto kohoaa. Ja sitä puuskutusta ei voinut estää, ei sitten millään, eikä se tahtonut lakatakaan.
En ihan mene vannomaan, että tuo olisi kovinkaan turvallinen keino harrastaa liikuntaa. Sykemittari olisi ollut hyvä olla olemassa koska sydän veti sellaista rataa ettei tosikaan. Eli on ihme jos tämä ei jossakin tunnu. Sunnuntaina uusiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti