Uusi tugee
Meikäläinen ehti olla reilut kuukauden päivät tässä täysin keltavaalea blondi. Kävin tuttuun tyyliin kampaajalla "ottamassa jotakin piristystä" tähän niin eleettömään kuontaloon ja kerranhan sitä, niin laitetaan ihan rohkeasti vain todella vaaleaksi. Kyllä se kampaaja sitä tukkaa laittoikin. Kolme tuskastuttavan pitkää tuntia istuin siellä tuolissa. Yhä uudelleen ja uudelleen hiusjuuriini laitettiin lisää vaalennusainetta kun "tuppaa olemaan aikamoinen punapigmentti".
Tukka oli ihan hyvännäköinen sieltä kampaamosta lähtiessä. Minulla oli pitkästä aikaa otsatukkakin, kun se minulle Niin sopi. Ja siihen se sitten jäikin. Seuraavana aamuna en tiennyt kuinka tukkaa laittaa. En tahtonut saada sitä harjattua suoraksi. En tiennyt kuinka päin otsatukkaakaan laittaa, viime päivät olen käyttänyt pinniä. En tuntenut väriä ollenkaan omakseni vaikka se sellainen kivan vaalea olikin. Se ei vaan istunut mun väreihini. Meinas päästä itku.
Töissä sain kohteliaita kommentteja "Wau, sulla on uusi tukka". "Ihan kuin olisit jotenkin muuttunut - haa, sulla on uusi tukka". Tukholman seminaarilla vanha työkaverini sanoi "katsos kun olet mennyt vaalentamaan tukkaasi ja kaikkea... kotonako värjäsit?" Samoin toinen työkaverini sanoi Tukholman auringonpaisteessa aurinkolasiensa läpi hiuksiani katsottuaan, että "ihan kuin sinulla Katja olisi punaisia raitoja.." Ja pisteenä iin päälle Tukholman kuvia töissä katsottuamme, pomoni totesi, että "ei tuohon sun vaaleaan tukkaan vaan tahdo oikein tottua". Ja that´s it. Bingo! Meikä talsi tänään kampaajalle ottamaan Jennifer Aniston tugeen ja nyt olen ihan oikeasti tyytyväinen enkä vain melkein.
Nyt on blondit koettu ja huomattu ettei se ole mun juttu. Pitää olla katu-uskottava ja tuo lookki ei sitä mulle suonut. Eilen, ennen ristiäisjuhlaa, kävin nopsaan Ärrällä hakemassa sukkahousuja, joita ei tietenkään siellä ollut, ja mitä tekevät ärrän ulkopuolella notkuneet virolaiset raksamiehet. Sieltä tuli oijoijoita ja vaikka mitä. Että kyllä tuo blondius joihinkin tehoaa mutta kun ei tuo ole se tarkoitus, ainakaan mulla.
 |
| Tää pää on siis jo menneen kesän juttuja |
Töissä sain kohteliaita kommentteja "Wau, sulla on uusi tukka". "Ihan kuin olisit jotenkin muuttunut - haa, sulla on uusi tukka". Tukholman seminaarilla vanha työkaverini sanoi "katsos kun olet mennyt vaalentamaan tukkaasi ja kaikkea... kotonako värjäsit?" Samoin toinen työkaverini sanoi Tukholman auringonpaisteessa aurinkolasiensa läpi hiuksiani katsottuaan, että "ihan kuin sinulla Katja olisi punaisia raitoja.." Ja pisteenä iin päälle Tukholman kuvia töissä katsottuamme, pomoni totesi, että "ei tuohon sun vaaleaan tukkaan vaan tahdo oikein tottua". Ja that´s it. Bingo! Meikä talsi tänään kampaajalle ottamaan Jennifer Aniston tugeen ja nyt olen ihan oikeasti tyytyväinen enkä vain melkein.
Nyt on blondit koettu ja huomattu ettei se ole mun juttu. Pitää olla katu-uskottava ja tuo lookki ei sitä mulle suonut. Eilen, ennen ristiäisjuhlaa, kävin nopsaan Ärrällä hakemassa sukkahousuja, joita ei tietenkään siellä ollut, ja mitä tekevät ärrän ulkopuolella notkuneet virolaiset raksamiehet. Sieltä tuli oijoijoita ja vaikka mitä. Että kyllä tuo blondius joihinkin tehoaa mutta kun ei tuo ole se tarkoitus, ainakaan mulla.
Kommentit
Lähetä kommentti