No visa, no good
"Tarve viisumiin määräytyy kyseisen maan viisumilainsäädännön ja valtioiden välisten sopimusten sekä kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti. Viisumitarve on hyvä tarkistaa matkakohdemaan edustustolta hyvissä ajoin ennen matkaa. Eräille matkustajaryhmille voi olla erityismääräyksiä."
Olimme lähdössä mieheni kanssa häämatkallemme jouluksi ja uudeksi vuodeksi 2010 kiertomatkalle aasiaan. Ensiksi Singaporeen jouluksi, sieltä Phuketiin viikoksi uuden vuoden yli. Ja lopuksi linja-autolla sekä junalla Malesian läpi Kuala Lumpurin kautta takaisin Singaporeen.
Saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle hyvissä ajoin huomataksemme, että tuona yhtenä pahimmasta vuoden 2009 lumimyrskystä johtuen Finnairin lentomme oli neljä tuntia myöhässä. Samalla ystävällinen kenttävirkailija kertoi, ettei meillä ole mitään asiaa koneeseen kerran meillä ei ole viisumeita! Katsottiin siinä miehen kanssa toisiamme muutaman epätoivoisen tovin. Siirryimme jonosta sivuun kiinalaisten katsellessa meitä. Mietimme siinä puolison kanssa tovin mitä tehdä kunnes hän tajusi, ettei me ehdittäisi ensimmäisen lennon myöhästymisen takia jokatapauksessa jatkolennollekaan. Marssimme siitä lentokentän alakertaan Finnairin lipunmyyntiin ”mukamas” selvittelemään sitä, ettei ehditä jatkolennolle Pekingistä eteenpäin, sanaakaan ei sanottu, että meiltä puuttuu viisumit. Ja kappas, meidät siirrettiin seuraavan päivän Finnairin lennolle Lontoon Heathrown kautta Singaporeen. Pääsimme vielä yöpymään lentokenttähotelliin Finnairin piikkin ja ruoatkin saatiin päälle :) Kyllä siinä muutaman kerran sydän tykytti.
Seuraavana aamuna, jouluaaton aattona, noustiin ylös viiden aikaan varhaisen Lontoon lennon vuoksi. Ja katin kontit. Tämäkin lento myöhässä, tällä kertaa Lontoon sumun takia. Odottelimme Helsingin päässä kolmisen tuntia lentoon lähtöä, ja Lontoon päässä jälleen uudeelleenjärjestelyt jatkolennon kanssa. Ensin ei tahtonut löytyä lentoa ollenkaan, kaikki täynnä, kunnes löytyi meille suorastaan Jackpot. Saatiin paikat maailman suurimman ja hienoimman koneen - Singapore Airlinesin lennolle Singaporeen.
Olimme lähdössä mieheni kanssa häämatkallemme jouluksi ja uudeksi vuodeksi 2010 kiertomatkalle aasiaan. Ensiksi Singaporeen jouluksi, sieltä Phuketiin viikoksi uuden vuoden yli. Ja lopuksi linja-autolla sekä junalla Malesian läpi Kuala Lumpurin kautta takaisin Singaporeen.
Olimme ostaneet (todella) halvat lennot Singaporeen kahdella eri välilaskulla. Välilaskupaikat olivat Pekingissä ja Xiamenissa. Olimme ennen matkaa koittaneet ainakin kolmeen tuhanteen kertaan saada yhteyttä Kiinan suurlähestystöön kysyäksemme tarvitsemmeko viisumia koska lento Pekingistä Xiameniin on maan sisäinen lento eikä enää kansainvälinen. Emme koskaan saaneet asiaan vastausta. Lukuisia nettikeskusteluja seuranneina olimme melkeimpä varmoja ettei viisumeita tarvita ja unohdimme asian kunnes matka koitti.
Saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle hyvissä ajoin huomataksemme, että tuona yhtenä pahimmasta vuoden 2009 lumimyrskystä johtuen Finnairin lentomme oli neljä tuntia myöhässä. Samalla ystävällinen kenttävirkailija kertoi, ettei meillä ole mitään asiaa koneeseen kerran meillä ei ole viisumeita! Katsottiin siinä miehen kanssa toisiamme muutaman epätoivoisen tovin. Siirryimme jonosta sivuun kiinalaisten katsellessa meitä. Mietimme siinä puolison kanssa tovin mitä tehdä kunnes hän tajusi, ettei me ehdittäisi ensimmäisen lennon myöhästymisen takia jokatapauksessa jatkolennollekaan. Marssimme siitä lentokentän alakertaan Finnairin lipunmyyntiin ”mukamas” selvittelemään sitä, ettei ehditä jatkolennolle Pekingistä eteenpäin, sanaakaan ei sanottu, että meiltä puuttuu viisumit. Ja kappas, meidät siirrettiin seuraavan päivän Finnairin lennolle Lontoon Heathrown kautta Singaporeen. Pääsimme vielä yöpymään lentokenttähotelliin Finnairin piikkin ja ruoatkin saatiin päälle :) Kyllä siinä muutaman kerran sydän tykytti.
Seuraavana aamuna, jouluaaton aattona, noustiin ylös viiden aikaan varhaisen Lontoon lennon vuoksi. Ja katin kontit. Tämäkin lento myöhässä, tällä kertaa Lontoon sumun takia. Odottelimme Helsingin päässä kolmisen tuntia lentoon lähtöä, ja Lontoon päässä jälleen uudeelleenjärjestelyt jatkolennon kanssa. Ensin ei tahtonut löytyä lentoa ollenkaan, kaikki täynnä, kunnes löytyi meille suorastaan Jackpot. Saatiin paikat maailman suurimman ja hienoimman koneen - Singapore Airlinesin lennolle Singaporeen.
Oli hienon näköistä laskeutua Heathrown kentälle. En tiedä oliko lentoreittiä muutettu vaiko lentävätkö koneet aina niin alhaalla ja suoraan Lontoon keskustan yli. Näin Thamesin, Big Benin ja maailmanpyörän aivan selvästi.
Jouduimme odottamaan Singaporen lentomme lähtöä Heathrown kentällä 10 tuntia. Ihmeen nopeasti se aika kuitenkin meni. Odotus kannatti. En koskaan ole kokenut sellaista lentoelämystä kuin tämän koneen kyydissä sain kokea. Kone oli kaksikerroksinen 800 ihmistä vetävä. Kone nousi ilmaan huomaamattomasti, ja todella hiljaisesti. Ei todellakaan paukkunut korvissa. Kauniisiin asuihin puetut lentoemännät toivat matkustajille kuumaksi höyrystetyt pyyhkeet joihin sai pyyhkiä kädet, palvelu oli ensiluokkaista. Kaikki matkustajat saivat Lancomen pussukat jotka sisälsivät sukat, hammasharjan ja tahnan sekä erilaisia voiteita - ainakin naiset kiittävät tästä.
Singapore on huikea kaupunki. Todella siisti, rikesakkojen uhalla. Jopa purukumin vienti maahan on kielletty. Pyörällä ajamisesta väärässä paikassa voi saada viidensadan singaporen dollarin sakot. Suojateitä siellä keskustassa ei ole missään. Jos menet kävellen, tiet ylitetään (tai siis alitetaan) alikulkutunneleita pitkin. Singapore on aasian sulatusuuni, ihan kirjaimellisesti. Pysähdyit hetkeksi varjoonkin niin valuit hikeä aivan norona. Kosteus ja kuumuus oli ennenkokematonta. Ihanaa.
Tulen muistamaan ikuisesti uuden vuoden 2010. Olimme suuressa ulkoilmakonsertissa Patong Beachin rannalla. Paikalla oli tuhansia ihmisiä. Tunnelma oli unenomainen, ilma lämmin ja fiilis käsinkosketeltavan ihana, ilotulitukset valtavia ja ihmiset iloisia. Taivaalle lähetettiin satoja ellei tuhansia palavia lyhtyjä, se näky oli todella maaginen. Konsertin päätyttyä kävelimme miehen kanssa rannalta hotellille hissun kissun käsi kädessä, kaikki oli niin hyvin. Olin kertakaikkiaan Niin onnellinen. Hotelliin päästyämme huomasin vuotavani verta. Minulla alkoi keskenmeno. Kävin asian takia Patong Beachin sairaalassa. En voi suositella kenellekään siellä käyntiä. Kun odotin lääkäriä surkeassa tutkimushuoneessa katselin teräsastioita, jotka olivat ruosteessa. Sairaalassa minulle tehtiin sisätutkimus eikä mitään muuta. Sanottiin kaiken olevan kunnossa. Lepäisin vain ennenkuin meidän piti jatkaa matkaa. Tein näin.
Kuin ihmeen kaupalla selvisimme hengissä Hat Yaihin vain kuullaksemme että juna meni jo. Tunti sitten. Olin varanut meille netistä etukäteen makuupaikat junaan Hat Yai - Kuala Lumpur, ja lipussa oli väärä kellonaika! Olisimme ehtineet junaan, jos kellonaika lipussa olisi pitänyt paikkansa. Minulta pääsi itku, muttei hätä ollut tämän näköinen. Saimme kolmella sadalla bathilla meille majapaikan ja järjestettyä seuraavaksi päiväksi meille bussiin paikat Kuala Lumpuriin. Siinä oli muutamalla muullakin travellerilla käynyt sama juttu kuin meillä ja oltaisiin vuokrattu kaikki yhdessä minibussi Kuala Lumpuriin matkaamista varten, mutta tässä kohti rahanhimoiset lipunmyyjät, jotka meille tätä vaihtoehtoa tarjosivat, nostivat hintaa 2000 bathiin per matkaaja. Seuraavan päivän bussilla päästiin yhteishintaan 900 bathilla.
Seuraavana päivänä kahdeksan tunnin matka bussissa oli osaltani hirveä koska aloin vuotamaan ihan kunnolla verta sekä kärsiä kovista kivuista. Söin kipuun panadolia kuin karkkia. Lisäksi olen varma että vieressämme istuvalla miehellä oli sikainfluessa, sitä aikaa kun elettiin. Hän yski erittäin kovasti koko matkan ja oli kovin kuumeisen oloinen. Nimesimmekin hänet sympatiasta Mr. Basilliksi. Bussi pysähtyi aika ajoin määrätyillä asemilla jolloin minä lompsin aina vessaan. Ei ollut hurraamista kyykkiä siellä paikallisissa vessoissa joissa siis pelkkä reikä maassa siinä olotilassa. Ei ollut vaihtoehtoa.
Lento Shanghaihin sujui levottomasti. Pelkäsimme molemmat, että ei päästä sielläkään jatkamaan matkaa. Shanghain rajatarkastuksessa kiukkuisen oloinen miespuolinen virkalija pyöritteli asiakirjojamme. Ihmetteli kiinaksi ja tuskaili selvästi mitä tehdä, katseli hyvin kysyvästi meihin. Kommunointia siinä ei voinut harrastaa minkään vertaa koska tämä ei puhunut ollenkaan englantia, emmekä me kiinaa. Pääsimme läpi :)
Jouduimme odottamaan Singaporen lentomme lähtöä Heathrown kentällä 10 tuntia. Ihmeen nopeasti se aika kuitenkin meni. Odotus kannatti. En koskaan ole kokenut sellaista lentoelämystä kuin tämän koneen kyydissä sain kokea. Kone oli kaksikerroksinen 800 ihmistä vetävä. Kone nousi ilmaan huomaamattomasti, ja todella hiljaisesti. Ei todellakaan paukkunut korvissa. Kauniisiin asuihin puetut lentoemännät toivat matkustajille kuumaksi höyrystetyt pyyhkeet joihin sai pyyhkiä kädet, palvelu oli ensiluokkaista. Kaikki matkustajat saivat Lancomen pussukat jotka sisälsivät sukat, hammasharjan ja tahnan sekä erilaisia voiteita - ainakin naiset kiittävät tästä.
Seuraavana aamuna kun heräsimme koneessa oli jouluaatto. Meidän piti aloittaa joulu nautiskellen ja rauhallisesti Singaporessa viiden tähden hotellissa, muttei tästä lentokokemuksesta viivästyksineen vaan voinut valittaa yhtään. Laskeuduimme ja lähdimme noutamaan laukkuja. Singaporen lentokenttä on jo itsessään nähtävyys, se on valtava. Tietenkin oma matkalaukkuni oli jäänyt jonnekin hihnalle Lontooseen. Sain korvaukseksi 100 singaporen dollaria ja laukulle luvattiin kuljetus suoraan hotellihuoneeseen seuraavaksi päiväksi. Hotellivirkailija hotellissa oli niin ystävällinen, kerran joulu oli, että saimme huoneen 26. kerroksesta 5. kerroksen sijasta. Sekin oli elämys, koska koskaan aiemmin en niin ylhäälle ollutkaan majoittautunut.
Singapore on huikea kaupunki. Todella siisti, rikesakkojen uhalla. Jopa purukumin vienti maahan on kielletty. Pyörällä ajamisesta väärässä paikassa voi saada viidensadan singaporen dollarin sakot. Suojateitä siellä keskustassa ei ole missään. Jos menet kävellen, tiet ylitetään (tai siis alitetaan) alikulkutunneleita pitkin. Singapore on aasian sulatusuuni, ihan kirjaimellisesti. Pysähdyit hetkeksi varjoonkin niin valuit hikeä aivan norona. Kosteus ja kuumuus oli ennenkokematonta. Ihanaa.
Singaporessa oli tarkoitus oleskella kolme päivää, mutta se jäi kahteen päivään lentojen viivästymisten takia. Jouluaatto on Singaporessa hyvin erilainen mitä meillä. Vanhusten jäädessä kotiin nuoriso lähtee Orchard Roadille karnevaaleihin. Tuli ihan vappu mieleen.
Singaporessa kävimme maailmaa kiertävässä The Body Showssa, Sentosan saarella Sea Worldissa. Oli jännä kun jonotimme merimaailmaan, takana oleva nainen tykkäsi olla kiinni minussa melkeimpä koko aika. Oletteko kuulleet ilmiöstä, että valkoihoinen tuo onnea? Meistä miehen kanssa otettiin paljon ryhmäkuvia. Kun ihmiset kuulivat sanan Finland, se oli menoa samantien. Koettiin mahtava trooppinen ukkoskuuro siinä jonotellessa. Onneksi saatiin olla suojan alla.
Singaporessa kävimme myös Zoossa ja kiertelemässä ostoskeskuksissa. Itse asiassa Singapore on yhtä suurta ostoskeskusta.
Singaporesta viikoksi rentotumaan Phuketin paratiisimaisemiin. Lennettiin sinne Tiger Airwayssilla. Lentoliput maksoivat noin 20 euroa. Teimme Phuketista retket muun muassa James Bond Islandille ja Phi Phille. Oleskeltiin ihan mielettömällä rannalla, Paradise Beachilla kauempana Patong Beachista jossa valkoinen hiekka narskui jalkojen alla kuin lumi. Snorklasimme ja nautimme merivedestä. Tapaninpäivää siellä viettelimme lekotellen kun suomessa paukkuivat megalomaaniset pakkaset.
Tulen muistamaan ikuisesti uuden vuoden 2010. Olimme suuressa ulkoilmakonsertissa Patong Beachin rannalla. Paikalla oli tuhansia ihmisiä. Tunnelma oli unenomainen, ilma lämmin ja fiilis käsinkosketeltavan ihana, ilotulitukset valtavia ja ihmiset iloisia. Taivaalle lähetettiin satoja ellei tuhansia palavia lyhtyjä, se näky oli todella maaginen. Konsertin päätyttyä kävelimme miehen kanssa rannalta hotellille hissun kissun käsi kädessä, kaikki oli niin hyvin. Olin kertakaikkiaan Niin onnellinen. Hotelliin päästyämme huomasin vuotavani verta. Minulla alkoi keskenmeno. Kävin asian takia Patong Beachin sairaalassa. En voi suositella kenellekään siellä käyntiä. Kun odotin lääkäriä surkeassa tutkimushuoneessa katselin teräsastioita, jotka olivat ruosteessa. Sairaalassa minulle tehtiin sisätutkimus eikä mitään muuta. Sanottiin kaiken olevan kunnossa. Lepäisin vain ennenkuin meidän piti jatkaa matkaa. Tein näin.
Muutaman päivän päästä matkasimme Phuketista bussilla Hat Yaihin. Hat Yai on pieni kaupunki Thaimaan ja Malesian rajalla. Sieltä oli tarkoitus matkata junalla Kuala Lumpuriin. Matka Phuketista Hat Yaihin suorastaan hullun bussikuskin kyydissä oli yhtä helvettiä. Bussi ajoi välillä sataakuuttakymppiä vastaantulijoitten kaistalla autojen tullessa vastaan. Mieskin männävuosien tottuneena rekkakuskina puristi rystyset valkoisina käsinojia. Matka kesti seitsemän tuntia.
Kuin ihmeen kaupalla selvisimme hengissä Hat Yaihin vain kuullaksemme että juna meni jo. Tunti sitten. Olin varanut meille netistä etukäteen makuupaikat junaan Hat Yai - Kuala Lumpur, ja lipussa oli väärä kellonaika! Olisimme ehtineet junaan, jos kellonaika lipussa olisi pitänyt paikkansa. Minulta pääsi itku, muttei hätä ollut tämän näköinen. Saimme kolmella sadalla bathilla meille majapaikan ja järjestettyä seuraavaksi päiväksi meille bussiin paikat Kuala Lumpuriin. Siinä oli muutamalla muullakin travellerilla käynyt sama juttu kuin meillä ja oltaisiin vuokrattu kaikki yhdessä minibussi Kuala Lumpuriin matkaamista varten, mutta tässä kohti rahanhimoiset lipunmyyjät, jotka meille tätä vaihtoehtoa tarjosivat, nostivat hintaa 2000 bathiin per matkaaja. Seuraavan päivän bussilla päästiin yhteishintaan 900 bathilla.
 |
| Maisemia bussin ikkunasta |
300 bathin majoituspaikka osoittautui pieneksi kyhätyksi tilaksi jonkin talon rapun aulassa. Istuskeltiin siinä hetki hetekasängyllä ja mietittiin, että joko meidät syödään elävältä torakoitten ja luteiden toimesta taikka yöllä meidät käännetään, joten lähdimme etsimään toista yösijaa. Kulman takaa löytyi hostelli josta saimme ihan kelpo huoneen 500 bathilla. Tämä bussifirman henkilö, joka meille yösijan siihen aulaan järjesti, huijasi meitä.
Oli hauska kokemus käydä Hat Yaissa ruokakaupassa, kaikki on niin erilaista. 7 Eleven kaupasta ostettiin mukaan lihanuudelit. Ne olivat siellä kaupassa pakkasaltaassa ja tiskin takana lämmittivät annokset meille mukaan hostelliin.
Seuraavana päivänä kahdeksan tunnin matka bussissa oli osaltani hirveä koska aloin vuotamaan ihan kunnolla verta sekä kärsiä kovista kivuista. Söin kipuun panadolia kuin karkkia. Lisäksi olen varma että vieressämme istuvalla miehellä oli sikainfluessa, sitä aikaa kun elettiin. Hän yski erittäin kovasti koko matkan ja oli kovin kuumeisen oloinen. Nimesimmekin hänet sympatiasta Mr. Basilliksi. Bussi pysähtyi aika ajoin määrätyillä asemilla jolloin minä lompsin aina vessaan. Ei ollut hurraamista kyykkiä siellä paikallisissa vessoissa joissa siis pelkkä reikä maassa siinä olotilassa. Ei ollut vaihtoehtoa.
Päästessämme illalla Kuala Lumpuriin ihailin vain taksin ikkunasta kipuineni Petronas Toweria, olin niin kovin odottanut tornien näkemistä. Veimme matkalaukut taaskin viiden tähden hotellille (ovat tuolla suunnassa oikeasti edullisia) ja siitä suoraan sairaalaan. Sain pistoksen joka vähensi verenvuotoa. Ja ettei minun tarvinnut jäädä sairaalaan osastolle sain ehdotttoman määräyksen vain maata. Lääkäri myös antoi luvan jatkaa matkustamista kun vain lepäisin. Makasin seuraavan päivän hotellihuoneessamme ja ihailin surullisena ikkunasta kaksointorneja. Onneksi olimme varanneet huoneen tällä näköalalla. Mies kävi shoppailemassa sielunsa kyllyydestä. Verenvuoto ei tahtonut tyrehtyä pistoksesta huolimatta. Kävin pitkässä kuumassa suihkussa ja valuin vain norona.
Samaisen päivän iltana meitä odotti lento takaisin Singaporeen. Tigerin lento Kuala Lumpurista tahtoi olla jo heti alkuun myöhässä. Kysyin jossakin kohti turhautuneen nasevasti korvaavatko he jos myöhästymme jatkolennoilta, tuli ihmeen kaupalla vipinää lähtöön. Sydän syrjällä kirjaimellisesti juoksimme Singaporen kentällä lähtöselvitykseen ja meinasin kuolla jännityksestä kun meillä ei edelleenkään ollut niitä viisumeita.
 |
| Singaporen kenttä |
Muistan sydämeni tulleen melkein rinnasta ulos virkailijan katsellessa passejamme. Siihen tuli kaksi, kolmekin virkailijaa ihmettelemään asiaa eivätkä he tienneet mitä tehdä. Mekin vain pyörittelimme epätoivosta päitämme niin kauan kunnes tuli lupa jatkaa matkaa, he eivät tienneet mitä oikeasti olisi pitänyt tehdä. Emme mekään :) Olin varma, että matkamme tyssää siihen ja tulemme viettämään määrittelemättömän pitkän ajan täkäläisessä vankilassa joko Singaporessa taikka sitten Shanghaissa syytettyinä irtolaisuudesta, asiakirjojen puuttumisesta, petoksesta taikka jostakin.
 |
| Shanghain kenttä |
Olemme hyvin, hyvin monet kerrat miettineet mitä tuossa kaikkinensa olisi voinut käydä, olimme tyhmänrohkeita. Minulle oli suorastaan helpotus nähdä lopulta Finnairin logo ja lähtöselvitystiski Shanghain kentällä. Lisäksi ihan kuin Joku tuolla olisi tiennyt, että olen kärsinyt jo niin kovin saimme koneesta exit-paikat. Pitkä mies, joka istui keskipaikoilla vieressämme tuskaili polviaan ja manaili paikkojamme. Minä tuskailin hiljaa mielessäni edelleen yltyviä raastavia kipuja, laskin tunteka - minuutteja, ravasin vessassa ja söin särkylääkkeitä.
Helsingin päässä mies ajoi minut suoraan Lohjan sairaalaan. Makasin tässä kohden auton takapenkillä tuskasta vääntelehtien ja kivusta irvistellen. Sairaalassa minut tutki ihana kätilö. Hän jutusteli lempeästi minulle "tulit maailman toiselta puolen tänne minun luokseni". Lääkäri utrasi kohdun ja totesi sen olevan täysin tyhjä. Itkin. Olin saanut keskenmenon. Sain panacod-reseptin ja sen turvin kotiin.
Tämä matka on kaikkien sattumusten jälkeenkin elämäni parhaimpia - ja samalla henkisesti kuin myös fyysisestikin se kaikista rankin.
