His Royal Highness

Cambridgen Herttua Prinssi William tapasi eilen Helsinkiläisiä, mutta mikä hauskinta, tervehti hän myös meitä Helsingin kaupungin työntekijöitä. Ennen Prinssin saapumista pohdimme kuumeisesti, että pitäisikö meidän kiljua, vai mitenköhän hovin etiketti tässä oikein menee. Odotellessa oli tosi kiva henki ja meillä oli ihan hirmuisen hauskaa. En tule ikinä unohtamaan tätä kokemusta.

Saavuimme talon ala-aulaan erittäin hvyissä ajoin, tokkakai parhaille paikoille Prisssin näkemiseksi. Asetuimme klo 12.30 nauhan taakse odottelemaan, ja kello 13.40 odotus vihdoin palkittiin. Ulko-ovelta saapui charmikas, komea, huumorintajuinen ja erittäin miellyttävä Prinssi, ja me kaikki hurrasimme.

Kävellessään ohitsemme hihkaisin pienet tontut käsissäni William, please, ja Hän tuli luokseni - siis kuvitelkaa, Prinssi William käveli minun luokseni! Ojensin pienet tonttuset hänelle kertoen samalla, että ne ovat lahjat prinssi Georgelle ja Prinsessa Charlottelle. Prinssi ihasteli tonttuja käsissään ja hauskuutteli niiden ulkonäöllä. Hän tuli luokseni kysyen What Are Those? ja kiitti minua katsoen suoraan silmiin sanoen They are lovely, they´re brilliant. Thank You. Very kind of you, Thank You Very Much  ja minä en uskaltanut tohkeissani sanoa enää muuta kuin Thank You. Kumpa olisin tajunnut sanoa enemmän, kysellyt esimerkiksi Hänen Helsingin vierailustaan, Prinssi Georgesta ja Charlottesta, ja onnitellut tulevasta perheenlisäyksestä. Olisin voinut sanoa niin paljon - ellen olisi ollut niin täysin lukossa.

Työnteko loppui siltä päivältä tuohon. En pystynyt keskittymään enää mihinkään. Leijuin vain jossakin stratösfääreissä ja olin vaan niin onnellinen. Olisipa äiti elossa, jotta olisin voinut kertoa tästä.