JP Cooper - Pure Gold

Kyllä nyt on hemmoteltu oikein urakalla viikonloppuna. Huomattiin ihanien Qstock-reissulaisten kanssa heinäkuussa, että Qstockissakin esiintynyt JP Cooper tekee keikan Helsingin Korjaamolla lauantaina 4.11. Siinä ei montaa hetkeä Oulun junassa tarvinnut miettiä kun oltiin jo ostamassa lippuja. Kyllä kannatti.

Jo lämppärinä esiintynyt Rhys Lewis toi esille sen, ettei keikka voi olla mitään muuta kuin tajuttoman hyvä. Olin aivan fiiliksissä jo hänen esiintymisestään. Vaikka Rhys on britti, tuntui, että olisimme olleet hetken jossakin klubeista Beale Streetillä Memphisissä. Lewis lauloi herkästi ja samaan aikaan voimakkaasti soittaen kitaraa ja pianoa. Yhdessä kohtaa hän kysyi yleisöltä, onko kukaan nähnyt Cooperia aiemmin? Meidän kolmen naisen käden lisäksi vain yksi käsi yleisöstä nousi ylös. Oltiin ihan, että wow. Voi miksi minua ei ole onni suosinut laulamisen lahjoilla ja toisille on annettu mitä upein ääni ja niin helppo laulamisen taito? Ei voi kuin ihailla.

JP Cooper aloitti esiintymisensä tasan kello 23 niinkuin ohjelmassa oli mainittu. Lavalle asteli karismaattinen rastapää kitaransa kanssa ja ei aikaakaan kun hän aloitti laulamisen. Yleisö oli messissä ihan alusta lähtien, ja JP otti biisien välissä mukavasti tuntumaa meihin kuulijoihin. Keikka kesti reilun tunnin sisältäen yhden encoren. Ennen kappalettaan Silence JP puhui pitkään siitä, kuinka häntä on huolestuttanut miesten lisääntynyt masentuneisuus. Hän toivoi, ettei ketään jätettäisi yksin ja jos tuolla jonkun huomaa, voisi mennä herkemmin ottamaan kontaktia onko kaikki hyvin. Sitten hän lauloi Silencen. Käännyin biisin loppupuolella katsomaan vieressäni seissyttä kahta nuorta naista ja he itkivät valtoimenaan. Silence on aivan äärettömän kaunis, yleisö lauloi mukana.

JP osaa laulaa. Äänensä on herttainen ja kaunis, kuin enkelillä, sitä ei kieltäminen. Toivottavasti hän tulee Suomeen pian takaisin. Hän itse oli todella iloisen oloinen päästessään jälleen Suomeen, ja Helsinkiin. Sanojensa mukaan hän rakastaa Helsinkiä.