Rakas poikani

Olen niin ylpeä, että pakahdun. Oma pieni rakkaani, joka juuri oli vaipoissa, täyttää tänään 30 vuotta.

On ihan käsittämätöntä ajatella, että tuosta pienestä pojasta on kasvanut upea 30-vuotias mies. Olen saanut seurata vierestä niin monia vaiheita, iloja, onnistumisia, pettymyksiä, surua, tuskaa, kasvua ja elämän käänteitä. Ja vaikka äitinä sitä välillä toivoisi voivansa suojella lastaan ihan kaikelta, ehkä yksi elämän suurimmista tarkoituksista on juuri se, että saa nähdä oman lapsensa löytävän oman tiensä ja rakentavan siitä omannäköisensä.

Kolmekymmentä vuotta sitten minusta tuli sinun äitisi, ja se on yksi elämäni suurimmista lahjoista. Tänään katson sinua suurella rakkaudella ja ennen kaikkea valtavalla ylpeydellä. En ehkä aina osaa sanoa sitä ääneen, mutta toivon, että tiedät, kuinka äärettömän rakas olet minulle.

Muistan edelleenkin kuin eilisen päivän sen, kun irrotit käteni omastani. Olit kahdeksanvuotias ja kävelimme Pihliksen ostarilla. Vastaamme tuli kavereitasi ja siinä se oli, enää tuon jälkeen et enää kävellyt kanssani ulkona käsi kädessä. 

Olet elämässäsi joutunut kokemaan paljon. Monet se olisi lannistanut, mutta ei sinua. Olet vahva, täynnä luottamusta ja ymmärrystä, hyvää tahtoa. Jalat maassa oleva. Mun sydän itki kun isäsi kuoli. Se itkee aina välillä edelleen, koska niin toivoisin, että saisit hänen kanssaan olla. Olit paikalla hänen viimeisen henkäyksensä aikana ja pidit kädestä. Huolehdit. Rakastat.

Itselleni on vahvasti jäänyt mieleen eräs erikoinen tapahtuma Samin kanssa. Sellainen, jota mielestäni harva kokee. Sami oli tulossa eräs ilta kotiin Helsingistä Nummelaan linja-autolla. Hänen puhelimestaan loppui akku kesken matkaa. Se tarkoitti sitä, ettemme voineet soittaa tai viestittää mistä pysäkiltä hänet hakisin. Jostain kummasta tiesin kuitenkin tasan tarkkaan kaikista niistä vaihtoehdoista, joita oli olemassa, minne pysäkille hän menisi. Juuri siellä pysäkillä poika oli juuri lasketumassa linja-autosta ulos kun tulin paikalle. Minä vain tiesin.

Toivon tuleville vuosikymmenille ennen kaikkea hyvää elämää. Paljon rakkautta, iloa, naurua, rohkeutta ja niitä hetkiä, joista myöhemmin huomaa, että juuri tätä elämä parhaimmillaan on. 

Äiti.