Saariselkä 21.-28.12.2024

Meidän Saariselän mökkiloma päättyi eilen ja ajoimme kotiin koko pitkän päivän ja alkuyön klo 8.30 - 3.07, olipahan ajo. Tämä oli ensimmäinen pitempi Suomen reissu Teslalla ja lataamisiin meni hieman aikaa. Ei tehnyt mitään vaikeuksia nukkua tänä aamuna yhteentoista. 

On ollut aivan ihanaa, ja haikeaa tekee jo nyt. Rakastan Saariselkää. Oli ilo nähdä sankoin joukoin haalarikansaa. Lappi on se joka vetää, todistihan sen jo Ronaldokin. 

Se kaikki iloitseminen kun joku näkee revontulet ensimmäistä kertaa.. tai se ilme, kun joku kaivaa minipakua lapiolla irti lumipenkasta.. Tosi moni kokematon oli saanut itsensä jumiin, mutta onneksi myös irti. Uudessa Kuukkelin kaupassa turisti suomentaa Google lensiä käyttäen Play-maitokaakaota kiinaksi. Hymyilytti. 

Yöllä kun tuolla seuduilla ajeli, olivat levähdyspaikat täynnä topattuja turisteja katseet kohti taivasta, heitä on Isosta Britanniasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, USAsta, Kiinasta.. Ja jokaiselle teki mieli sanoa sorry pitkistä ajovaloista. Aika hyvin pienelle 323 asukkaan kylälle, jossa käy vuodessa noin 350 000 ulkomaista turistia (tässä mukana myös Inari). 

Mutta poroja ollaan nähty livenä löntystämässä tien reunaa ainoastaan kaksi, missä ne ovat?

Parasta iloa on ollut lapsen aito ilo ja nauru pulkkamäessä kun vauhti kutittaa vatsanpohjaa. Toissapäivänä Oscar käveli retkellämme metsän poikki hymyssä suin posket punaisina, tuo mies jos kuka nauttii luonnossa liikkumisesta. Ja grillatusta makkarasta. Ja vaahtokarkeista. 

Keli on antanut parastaan, en muista että olisin koskaan nähnyt näin usein yhden viikon aikana revontulia. Mutta en kyllä myös muista, että koskaan täällä olisi ollut näin lämmintä, tänäänkin +1 astetta. Puut ovat lumettomia, vaikka täällä muuten lunta yllin kyllin onkin. 

Olen saanut seistä universumin tähtien alla korvia hivelevässä hiljaisuudessa keskellä pimeää metsää tai tunturia, eikä tarvinnut pelätä yhtään. Revontulet vangitsevat, siinä ajan kuluminen, ja muu ympärillä unohtuu.