Sotamies Yrjö Nestor Ratilainen
Alkusyksystä 2024 vastaani tuli ilmoitus, jossa etsittiin ihmisiltä tietoa Simpeleen sankarihautoihin siunatuista sotilaista. Vastasin ilmoitukseen, voisiko joku mahdollisesti tietää edes jotakin edesmenneen isoäitini ensimmäisestä aviomiehestä Yrjöstä joka tuolla sankarihaudassa makaa. Pitkään oli hiljaista kunnes sähköpostiini kilahti viesti. Sain viestin henkilöltä, joka on tehnyt laajasti sukututkimuksia, ja kirjoittanut näistä kirjojakin, viimeisimpänä Änkilän talot.
En ollut uskoa silmiäni kun lähdin lukemaan viestiä, jossa sain vihdoinkin seikkaperäistä tietoa Yrjöstä, joka kaatui melkein heti jatkosodan alettua ainoastaan 26 vuotiaana, kaksi vuotta nuorempana mitä minun keskimmäinen poikani on nyt. Olen yrittänyt miettiä, miten mummini Lahja ja Yrjö ovat mahtaneet tavata, ja rakastua, ja lopulta menneet naimisiin vuonna 1938. He ehtivät olla naimisissa kolme vuotta kunnes Yrjö kaatui. Toivon, että he ovat saaneet olla onnellisia vaikka melkein koko yhteiselo meni sodan kauhujen mukana eläen. Millaista tuo elämä oikein oli?
Näin minulle kirjoitettiin: "Meiltä on valtakunnan rajalle puolitoista kilometriä. Kolmensadan metrin päässä tästä rajalle päin sunnuntaina 6.7.1941 Yrjö Ratilainen kaatui. Yrjö ja sotamies Sulo Kukko olivat talossa kahvinkeitossa kun venäläinen partio yllätti. Ratilainen ryntäsi ikkunasta ulos ja siihen notkoon kaatui. Hänen tarkoituksenaan oli lähteä hakemaan apujoukkoja. Sotamies Kukkonen haavoittui myös, ja kuoli myöhemmin.
Ratilaiset tulivat Pohjois-Karjalasta Parikkalan Joukioon, josta Simpeleelle myöhemmin. Yrjön vanhemmilla Simolla ja Wilhelmiinalla oli yksi tyttö ja viisi poikaa. Pojista Yrjö ja Väinö kaatuivat jatkosodassa. Pojista Vilho (s. 1917) asui Änkilässä viimeisenä. Hänellä on kaksi poikaa, joista Juha on edelleen elossa. Veljeksistä Veikko (s. 1917), ja Eelis (s. 1927) olivat autoilijoita. Yrjö ja Vilho työskentelivät Simpeleen paperitehtaalla. Sellainenkin kuva on olemassa, kunhan löydän sen."
Ja sainhan minä kuvia, enemmänkin. Tämä on enemmän mitä pystyin koskaan uskomaan.
Kaikki se mitä Suomen miehet tämän maan eteen teki, on arvokkainta mitä olla voi. Tätä ei saa koskaan unohtaa. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi.
Aikaisempia kirjoituksiani Yrjöstä:
Kommentit
Lähetä kommentti