Huh, mikä kuukausi takana

Täällä kirjoittelee väsynyt, mutta ah, niin onnellinen naisihminen. Muutto on nyt vihdoin onnellisesti takanapäin. Olo on murjottu ja kroppa mustelmilla. Kova rutistus tuo oli. Kai se on tämä ikä mikä tekee siitä raskaampaa, taikka sitten tuo taapero joka tuo oman pikantin lisänsä kaikkeen. Oscar on ollut hämmentynyt. Kävimme viime sunnuntaina katsomassa tätä uutta kotiamme ja takaisin (edelliseen) kotiin mennessä poika nosti kätensä sivulle ilmaan kysyvästi, ja sanoi "missä koti?" Siinä kohden nousi pala kurkkuun. Kuin myös samaisena iltana kun lauloin pojalle sängyssä Nalle Luppakorvan tuutulaulua. Maanantain ja tiistain välisen yön vietimme hotelli Clarionissa Helsingissä ja siellä tokaisin miehelle "me ollaan tämä yö kodittomia". Tuntui aika häijylle. Poika nautti katsella 15. kerroksen ikkunasta ratikoita ja kuorma-autoja yllin kyllin. 

Mutta hommia on paiskittu, voi huh. Meillä siis meni asunto kaupaksi kahdessa päivässä, ja poismuuton tuli tapahtua 31.5.2021. Tuolloin elettiin toukokuun toiseksi viimeistä viikkoa, ja meille tuli lievästi sanottuna ihan pikkainen kiire. Koko asunnon tyhjentäminen muutamassa päivässä oli aikamoinen rutistus. Vuokrattiin iso 30 kuutioinen kuorma-auto, jonne mahtuisi kerralla koko meidän koti. Oli ihan viittä vaille, että kaikki irtaimisto sinne mahtui. Pojan juoksurattaat ja pyörät eivät mahtuneet mukaan. Ahdisti ja kurkkua kuristi miten kaikki tulisi menemään, mutta ihmeen hyvin kaikki lopulta meni. Meillä ei ollut muuttopalvelua, jota vannotettiin miehen kanssa, että seuraavalla kerralla aivan varmasti otetaan. Turhan kova rutistus. Otin tiistain töistä vapaaksi osallistuakseni kuorman purkamiseen ja kyllä siinä aikaa kului ilman huilitaukoa neljä tuntia. Ihmeen nopeasti kaikki meni. Reipas uurastus kostautui yöllä. En pystynyt nukkumaan kun jalkoja pakotti, ja seuraavana päivänä selkäni otti kirjaimellisesti sopimuksen irti. Nyt tässä pikkuhiljaa palaudutaan. Oscar on myös nukkunut nämä kaksi ensimmäistä yötä aika levottomasti. On ollut hänellekin iso muutos tämä. Toivottavasti kaikki tasoittuu pian. 

Olen myöskin tänään pitänyt lomaa. Olen istunut uudella parvekkeella vaikka kuinka pitkään ja nauttinut maisemista. Meri kimaltelee puitten lomassa ja mikäs tässä on ollessa. Aamulla join kahvit pitkän kaavan mukaan parvekkeella ja vain nautin. Mies haki päivällä lounasta Nepalilaisesta ravintolasta, ja senkin me nautimme parvekkeella. Tästä taitaa tulla minun suosikkipaikkani kotona, nytkin istun parvekkeella.  

Oscarkin on harpannut kehityksessä eteenpäin roimin askelein. 14.5.2021 hän laski kaikki numerot ykkösestä kymmeneen täysin oikein. 20.5.2021 hän teki ihka ensimmäiset pissat pottaan, tosin kiireessä oli housut jääneet jalkaan, mutta siitä se lähtee. Voi sitä kehumisen määrää sinä iltana. Samaisena päivän iltana käydessämme kaupassa poika heittäytyi pitkin kaupan lattiaa kunnon itkupotkuraivareiden merkeissä. Hän olisi halunnut vain mennä ylös ja alas liukuluiskaa pitkin. Itselleni kaikista vaikeinta tuossa tilanteessa oli pitää naama peruslukemilla, kun nauratti aivan kamalasti. Poika oli todella hellyyttävän näköinen. Siitäkin me selvittiin. Liukuluiskassa meneminen on hänestä ihan super kivaa. 31.5.2021 poika teki päiväkodissa ensimmäisen isomman hädän pottaan. Kyllä täällä on oltu ylpeitä vanhempia. 1.6.2021 hän nukkui päiväkodissa ensimmäistä kertaa päiväunet ilman vaippaa ja senkin jälkeen oli tunnin ollut ilman vaippaa. Meidän iso mies. Kotona hän pälpättää ja puhuu koko ajan, enkä malta odottaa "miksi-vaihetta" ja kyselyikää. Sitä odotellessa.