Mökkielämää vauvan kanssa
Huh, olen vieläkin puhki viime viikonlopun mökkireissusta. Mielessä on kultaiset muistot ihanan rennoista mökkiviikonlopuista lapsuudesta saakka Mäntyharjun mökillä. Nyt oli hieman toisin kun oli tämä pieni kohta yksitoistakuukautinen, ja kovasti liikkuvainen, vauva mukana.
Automatka perjantai-iltapäivällä sujui loistavasti. Lähdimme ajamaan kolmen hujakoilla hakien vauvan sisaruksen tyttöystävineen matkaan mukaan. Meni reilu puoli tuntia niin Oscar oli tyytyväisenä täydessä unessa. Kävimme syömässä matkan puolivälissä Korian ABC:llä.
Miten sitä muistaa, että lapsena koko kahdensadan kilometrin matka olisi ollut niin paljon pitempi? Ja miten sitä muisti, että koko matkan ajan sai ihastella ihanaa järvimaisemaa. Niin ne maisemat ja muisti vaan muuttuu vuosien myötä, puut ja risukot kasvavat. Ajoin mökille seiskatietä pitkin ja pitää tunnustaa, että aika autiolta vaikuttaa. Uudet (ja hyvin ärsyttävät) liikennekamerat olivat tosin löytäneet seiskatielle. Mies tuli myöhemmin perässä harrikalla, vihdoinkin pääsi sitä ulkoiluttamaan.
Edelleen perhoset käväisivät vatsanpohjalla kurvatessa mökin pihalle, niin on tehnyt aina. On se vaan niin kaunis paikka, melkein pyhä. Niin kutsutulle Vanhalle mökille on matkaa päätalolta (josta saa avaimet ja juomavettä mukaan) noin neljä kilometriä. Päätalon iloiset ja ihanat Mervi ja Lahja ottavat aina niin lämpimästi vastaan.
Rakastan mäntymetsää siinä mökin ympärillä, korvia vihlovaa hiljaisuutta, ja sitä ihanaa metsän tuoksua. Kirkasvetisen kuivajärven laineet lyö hiljaa laituria vasten ja joku puunrunko narisee tuulessa. Jalat viuhtoivat kovaa vauhtia, kun Oscar näki vettä, olisi pitänyt päästä uimaan. Malttaa pitää varmastikin ensi kesään vielä. Nyt järvivesi on vauvalle ihan liian kylmää.
Siitä aikalailla samantien järviveden kantoon, jotta sauna saatiin lämmitetyksi. Nuoriso otti omakseen pihalla olevan aitan, nukkuivat siellä koko viikonlopun. Olemme itsekin nukkuneet siellä ja kyllä lopulta uni maistui kun malttoi rauhoittaa oman vilkkaan mielikuvituksen. On yllättävän haastavaa nukkua poissa kaupungin ja taajaman äänistä keskellä hiirenhiljaista metsää, jossa pienikin rasahdus kuulostaa valtavalta, heh.
Kävimme hieman katselemassa miltä Halmeniemellä näyttää. Kovin on väki vähentynyt sielläkin. Kävimme lapsuudessa aina lauantaisin Uunon (Lahjan jo edesmennyt mies) pappamopolla kyläkaupalla ostamassa saunajaffat. Nyt kyläkaupan piha kasvaa heinää. Ihan suretti - juuri eilenhän me siellä vasta olimme ihastelemassa kauppaan tulleita uusia leluja ja valitsemassa kettukarkkeja, siltä se tuntui. Jännä miten vuodet kuluvat niin nopsaan, liian nopsaan.
Mökillä on uusi kaasujääkaappi. Sieltä löytyy televisio ja kaasuhella. Mökissä nukkuu ihan hyvin jopa kuusi henkilöä. Ja aittaan mahtuu vielä kaksi henkilöä. Telttaillakin voi pihalla, niinkuin omaa rauhaa rakastava miehen poika teki toissakesänä. Kuulemma hän ei sinä ensimmäisenä yönä nukkunut silmäystäkään, sitäkin enemmän sitten seuraavana päivänä (sinä kesänä Mäntyharjulla oli havaittu kaksi karhua). Mökillä on siisti huussi ja liiteri josta löytyy hyvin kuivaa polttopuuta. Mökillä löytyy keinua lapsille ja hiekkalaatikko. Soutelemaankin, ja kalaan pääsee mökin omalla veneellä. Mökistä noin nelisensadan metrin päässä on Uusi mökki (rakennettu myöhemmin kuin vanha mökki), jos siellä on samaan aikaan ihmisiä paikalla ei heistä kyllä ääntä kuulu, ellei ole isompi porukka paikalla taikka järvi ihan tyyni jolloin se kantaa ääntä. Saksalaiset viihtyvät paljon näillä mökeillä, usein siellä ollaan jopa ihan koko kesä. Kertoo hyvin siitä, miten siellä pääsee rentoutumaan kaikessa omassa rauhassa kalastellen ja marjoja keräten. Perjantai-iltana me saimme ihastella kuikan ääntä tyynellä järvellä, tuntui ihan täydelliseltä.
Automatka perjantai-iltapäivällä sujui loistavasti. Lähdimme ajamaan kolmen hujakoilla hakien vauvan sisaruksen tyttöystävineen matkaan mukaan. Meni reilu puoli tuntia niin Oscar oli tyytyväisenä täydessä unessa. Kävimme syömässä matkan puolivälissä Korian ABC:llä.
Miten sitä muistaa, että lapsena koko kahdensadan kilometrin matka olisi ollut niin paljon pitempi? Ja miten sitä muisti, että koko matkan ajan sai ihastella ihanaa järvimaisemaa. Niin ne maisemat ja muisti vaan muuttuu vuosien myötä, puut ja risukot kasvavat. Ajoin mökille seiskatietä pitkin ja pitää tunnustaa, että aika autiolta vaikuttaa. Uudet (ja hyvin ärsyttävät) liikennekamerat olivat tosin löytäneet seiskatielle. Mies tuli myöhemmin perässä harrikalla, vihdoinkin pääsi sitä ulkoiluttamaan.
Edelleen perhoset käväisivät vatsanpohjalla kurvatessa mökin pihalle, niin on tehnyt aina. On se vaan niin kaunis paikka, melkein pyhä. Niin kutsutulle Vanhalle mökille on matkaa päätalolta (josta saa avaimet ja juomavettä mukaan) noin neljä kilometriä. Päätalon iloiset ja ihanat Mervi ja Lahja ottavat aina niin lämpimästi vastaan.
Rakastan mäntymetsää siinä mökin ympärillä, korvia vihlovaa hiljaisuutta, ja sitä ihanaa metsän tuoksua. Kirkasvetisen kuivajärven laineet lyö hiljaa laituria vasten ja joku puunrunko narisee tuulessa. Jalat viuhtoivat kovaa vauhtia, kun Oscar näki vettä, olisi pitänyt päästä uimaan. Malttaa pitää varmastikin ensi kesään vielä. Nyt järvivesi on vauvalle ihan liian kylmää.
Siitä aikalailla samantien järviveden kantoon, jotta sauna saatiin lämmitetyksi. Nuoriso otti omakseen pihalla olevan aitan, nukkuivat siellä koko viikonlopun. Olemme itsekin nukkuneet siellä ja kyllä lopulta uni maistui kun malttoi rauhoittaa oman vilkkaan mielikuvituksen. On yllättävän haastavaa nukkua poissa kaupungin ja taajaman äänistä keskellä hiirenhiljaista metsää, jossa pienikin rasahdus kuulostaa valtavalta, heh.
Kävimme hieman katselemassa miltä Halmeniemellä näyttää. Kovin on väki vähentynyt sielläkin. Kävimme lapsuudessa aina lauantaisin Uunon (Lahjan jo edesmennyt mies) pappamopolla kyläkaupalla ostamassa saunajaffat. Nyt kyläkaupan piha kasvaa heinää. Ihan suretti - juuri eilenhän me siellä vasta olimme ihastelemassa kauppaan tulleita uusia leluja ja valitsemassa kettukarkkeja, siltä se tuntui. Jännä miten vuodet kuluvat niin nopsaan, liian nopsaan.
Mökillä on uusi kaasujääkaappi. Sieltä löytyy televisio ja kaasuhella. Mökissä nukkuu ihan hyvin jopa kuusi henkilöä. Ja aittaan mahtuu vielä kaksi henkilöä. Telttaillakin voi pihalla, niinkuin omaa rauhaa rakastava miehen poika teki toissakesänä. Kuulemma hän ei sinä ensimmäisenä yönä nukkunut silmäystäkään, sitäkin enemmän sitten seuraavana päivänä (sinä kesänä Mäntyharjulla oli havaittu kaksi karhua). Mökillä on siisti huussi ja liiteri josta löytyy hyvin kuivaa polttopuuta. Mökillä löytyy keinua lapsille ja hiekkalaatikko. Soutelemaankin, ja kalaan pääsee mökin omalla veneellä. Mökistä noin nelisensadan metrin päässä on Uusi mökki (rakennettu myöhemmin kuin vanha mökki), jos siellä on samaan aikaan ihmisiä paikalla ei heistä kyllä ääntä kuulu, ellei ole isompi porukka paikalla taikka järvi ihan tyyni jolloin se kantaa ääntä. Saksalaiset viihtyvät paljon näillä mökeillä, usein siellä ollaan jopa ihan koko kesä. Kertoo hyvin siitä, miten siellä pääsee rentoutumaan kaikessa omassa rauhassa kalastellen ja marjoja keräten. Perjantai-iltana me saimme ihastella kuikan ääntä tyynellä järvellä, tuntui ihan täydelliseltä.
