Hupsistaheijaa
Pitkästä aikaa sporttipostausta. Oltiin tuossa viime torstaina Elixiassa ja rehkin hieman iisimmin, taikka siis pyrin pitämään sykkeen sellasella rasvanpolttosykkeellä. Mun ongelma crostrainerin kanssa on se, että tahtoo mennä vähän liiankin lujaa. Jossakin kohti sitten huomaan, että syke vetelee melkeimpä sadassakuudessakymmenessä mikä ei ehkä ole koko puolituntiselle ihanne. Tulipa heiluttua siinä semmonen puoli tuntia jonka päälle puoli tuntia juoksulaitteessa reipasta kävelyä.
Onni onnettomuudessa olin ehtinyt treenata piiitkän tauon jälkeen edes nämä ennenkuin kävi sillä lailla, että olin siinä selittämässä miehelle jotakin juttua iPhonen iOS 6 päivityksestä ja pyysin häntä katsomaan miltä musiikkipuoli tänä päivänä näyttää. Eipä tarvinnut miehen katsella kun minä harhauduin askeleelta, vauhtia oli semmoset 6,2 km/h ja vedin siinä kunnon ilmaveivit niin, että lenkkarit vain vilkku ja seuraamus oli se, että polvi meni osittain sijoiltaan. Miehen pää ilmestyi siihen yläviistoon kun makasin siellä jossakin seinän ja lattian rajamaastossa kysyäkseen olinko kunnossa, ja hetkeen en voinut miettiä mitään muuta kuin että kuinka noloa toi oli. Onneksi kello oli jo lähellä sulkemisaikaa eikä ihmisiä ollut salilla enää kuin muutama hassu.
Oon aina naurekellu hauskat kotivideot-videoille miten ihmiset ei oikeesti pysy siinä juoksulaitteessa, no empä naura enää. Mies juoksi hakemaan kylmäpussia ja siinä tovi polvea viilenneltiin ja pidettiin koholla. Olin minä ihan kunnossa vaikka polvi vähäsen sivulla kävikin. Sanoinkin miehelle kun lähettiin siitä kävelemään pukuhuoneita kohti, että en todellakaan edes nilkuttaisi jos polvi olisi mennyt kunnolla vaan makaisin maassa tuskasta irvistäen. Kokemusta nimittäin on.
Polvi oli seuraavan päivän aikana vähän periksi antava, sillä lailla että tahtoi esimerkiksi portaissa lähteä jalka alta mutta tänään maanantaina se on ihan jees. Käytiin eilen illalla jopa salilla ja heiluin crosstrainesissa melkein tunnin.
Oon pelänny sitä päivää kun polvi menee taas. Mulla kun on ollut taipumusta teini-iästä lähtien. Viimeksi mun polvi meni 2008 sählymatsissa. Silloin se meni niin kunnolla, että olin kuukauden sairauslomalla ja se punkteerattiin varmaankin neljä kertaa kun verta vaan kertyi ja kertyi. Tahtonut lähteä paranemaan ollenkaan. Pelkään sijoiltaanmenoa siksi, koska siinä on sen jälkeen niin totaali liikkumattomuustilassa, ettei tosikaan. Vessaankaan pääse niin, että matka ei sujuisi etanavauhtia.
Tää oli erittäin hyvä opetus siitä, että kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerralla.
Onni onnettomuudessa olin ehtinyt treenata piiitkän tauon jälkeen edes nämä ennenkuin kävi sillä lailla, että olin siinä selittämässä miehelle jotakin juttua iPhonen iOS 6 päivityksestä ja pyysin häntä katsomaan miltä musiikkipuoli tänä päivänä näyttää. Eipä tarvinnut miehen katsella kun minä harhauduin askeleelta, vauhtia oli semmoset 6,2 km/h ja vedin siinä kunnon ilmaveivit niin, että lenkkarit vain vilkku ja seuraamus oli se, että polvi meni osittain sijoiltaan. Miehen pää ilmestyi siihen yläviistoon kun makasin siellä jossakin seinän ja lattian rajamaastossa kysyäkseen olinko kunnossa, ja hetkeen en voinut miettiä mitään muuta kuin että kuinka noloa toi oli. Onneksi kello oli jo lähellä sulkemisaikaa eikä ihmisiä ollut salilla enää kuin muutama hassu.
Oon aina naurekellu hauskat kotivideot-videoille miten ihmiset ei oikeesti pysy siinä juoksulaitteessa, no empä naura enää. Mies juoksi hakemaan kylmäpussia ja siinä tovi polvea viilenneltiin ja pidettiin koholla. Olin minä ihan kunnossa vaikka polvi vähäsen sivulla kävikin. Sanoinkin miehelle kun lähettiin siitä kävelemään pukuhuoneita kohti, että en todellakaan edes nilkuttaisi jos polvi olisi mennyt kunnolla vaan makaisin maassa tuskasta irvistäen. Kokemusta nimittäin on.
Polvi oli seuraavan päivän aikana vähän periksi antava, sillä lailla että tahtoi esimerkiksi portaissa lähteä jalka alta mutta tänään maanantaina se on ihan jees. Käytiin eilen illalla jopa salilla ja heiluin crosstrainesissa melkein tunnin.
Oon pelänny sitä päivää kun polvi menee taas. Mulla kun on ollut taipumusta teini-iästä lähtien. Viimeksi mun polvi meni 2008 sählymatsissa. Silloin se meni niin kunnolla, että olin kuukauden sairauslomalla ja se punkteerattiin varmaankin neljä kertaa kun verta vaan kertyi ja kertyi. Tahtonut lähteä paranemaan ollenkaan. Pelkään sijoiltaanmenoa siksi, koska siinä on sen jälkeen niin totaali liikkumattomuustilassa, ettei tosikaan. Vessaankaan pääse niin, että matka ei sujuisi etanavauhtia.
Tää oli erittäin hyvä opetus siitä, että kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerralla.
 |
| Ensiapua saamassa |
Kommentit
Lähetä kommentti