Burn After Reading
Tämä kuva tulla tupsahti netissä vastaan. Otos on Burn After Reading-elokuvan kuvauksista, ja ah mikä yhtälö, Bianchi sekä Brad Pitt.
Pitäisi etsiä pyörään hyvät polkimet. Siinäkin saa taas eksyä metsästyksen viidakkoon. Haluanko pyörääni normaalit, -maasto, -vai maantiepolkimet, voi apua! Pyörää metsästettiin yökausia netistä, kunhan ensin käytiin katsomassa esimakua BikePlanetista. Se mun pyörä on vuoden 2010 mallistoa ja oli alennuksessa. Tämän vuoden Bianchin Via Nironessa on tismalleen samat osaset ja juskat, väritys on vain toisenlainen. Alennuksesta sen verran että hintahaitari on huima, jos oltaisiin tehty vieläkin enemmän töitä halvemman pyörän etsimiseen takuulla sellainen olisi löytynyt, mutta missä menee raja ja mikä on enää mielekästä, on tässä muutakin elämää.
Niin, ne polkimet. Edellisessä pyörässäni oli lukkopolkimet ja niitä ei ole enää, koska pyöräni varastettiin (ryökäleet) ja polkimet menivät sen mukana. Toisaalta en minä lukkopolkimia kamalasti kaipaa. Muutaman kerran tuli vetäistyä kunnon mahaplätsit ihan paikoillani kiitos polkimien, että ehkä sai riittää. Toisaalta lukkopolkimien kanssa oli hirveän hyvä polkea maanteillä. Kaupungissa niillä ei todellakaan tee mitään liikennevaloissa. Kerran Vantaan Ikean kohdilla en taaskaan muistanut, että jalkani olivat pyörässä kiinni ja siinä kaaduin kyljelleni pyörä sylissä. Viereeni pysähtyi sillä samalla silmäyksellä auto ja apukuskin paikalta juoksi nainen luokseni, että herrajesta sattuiko. Ei onneksi (kiitos läskieni), mutta kyllä minulla selkä vaivasi hetkisen ajan päästä, fasettilukko asettui kehiin. Kaipa minulla jokin nikama siinä siirtyi, en muutakaan keksi tuon kivun syyksi.
Erään kerran kaaduin pyörällä Nuuksiossa. Mulla loppui yhdessä ylämäessä suoraan sanottuan hapot jaloista enkä saanut itseäni poljettua yhtään eteenpäin. Mitäs siinä teet ylämäessä kun et pääse eteenpäin ja jalat on kiinni pyörässä? No kaadut tietysti. Olen monet kerrat nähnyt sieluni silmin kuinka auto tulee takaa ja ajaa ylitseni. Siinä olisi meinaan todella hyvin voinut käydä niin. Huh! Vaarallista touhua.
No, tässä on vielä aikaa kun lumet sulaa ja ehtii rauhassa katsella. Sitten pitäisi hankkia lukko, mutta uskallanko mä jättää tuota pyörää yhtään minnekään yksin... Öööö... En.
Haaveilin ennen Bianchia Trekin pyörästä. Se on tuo alla oleva herkku. Tismalleen tuollaisen sai eräs ex BB-tähti sponsoroituna, koska tämä nainen meinasi ajaa maailmanennätyksen merkeissä vuorokaudessa Helsingistä Kemijärvelle. Ei toteutunut tämä tavoite, mutta ilmeisesti tähtönen sai pitää pyörän. Niin epistä! Ei siinä muuten mitään, mutta pyörä maksaa 4 tonnia...
Pitäisi etsiä pyörään hyvät polkimet. Siinäkin saa taas eksyä metsästyksen viidakkoon. Haluanko pyörääni normaalit, -maasto, -vai maantiepolkimet, voi apua! Pyörää metsästettiin yökausia netistä, kunhan ensin käytiin katsomassa esimakua BikePlanetista. Se mun pyörä on vuoden 2010 mallistoa ja oli alennuksessa. Tämän vuoden Bianchin Via Nironessa on tismalleen samat osaset ja juskat, väritys on vain toisenlainen. Alennuksesta sen verran että hintahaitari on huima, jos oltaisiin tehty vieläkin enemmän töitä halvemman pyörän etsimiseen takuulla sellainen olisi löytynyt, mutta missä menee raja ja mikä on enää mielekästä, on tässä muutakin elämää.
Niin, ne polkimet. Edellisessä pyörässäni oli lukkopolkimet ja niitä ei ole enää, koska pyöräni varastettiin (ryökäleet) ja polkimet menivät sen mukana. Toisaalta en minä lukkopolkimia kamalasti kaipaa. Muutaman kerran tuli vetäistyä kunnon mahaplätsit ihan paikoillani kiitos polkimien, että ehkä sai riittää. Toisaalta lukkopolkimien kanssa oli hirveän hyvä polkea maanteillä. Kaupungissa niillä ei todellakaan tee mitään liikennevaloissa. Kerran Vantaan Ikean kohdilla en taaskaan muistanut, että jalkani olivat pyörässä kiinni ja siinä kaaduin kyljelleni pyörä sylissä. Viereeni pysähtyi sillä samalla silmäyksellä auto ja apukuskin paikalta juoksi nainen luokseni, että herrajesta sattuiko. Ei onneksi (kiitos läskieni), mutta kyllä minulla selkä vaivasi hetkisen ajan päästä, fasettilukko asettui kehiin. Kaipa minulla jokin nikama siinä siirtyi, en muutakaan keksi tuon kivun syyksi.
Erään kerran kaaduin pyörällä Nuuksiossa. Mulla loppui yhdessä ylämäessä suoraan sanottuan hapot jaloista enkä saanut itseäni poljettua yhtään eteenpäin. Mitäs siinä teet ylämäessä kun et pääse eteenpäin ja jalat on kiinni pyörässä? No kaadut tietysti. Olen monet kerrat nähnyt sieluni silmin kuinka auto tulee takaa ja ajaa ylitseni. Siinä olisi meinaan todella hyvin voinut käydä niin. Huh! Vaarallista touhua.
No, tässä on vielä aikaa kun lumet sulaa ja ehtii rauhassa katsella. Sitten pitäisi hankkia lukko, mutta uskallanko mä jättää tuota pyörää yhtään minnekään yksin... Öööö... En.
Haaveilin ennen Bianchia Trekin pyörästä. Se on tuo alla oleva herkku. Tismalleen tuollaisen sai eräs ex BB-tähti sponsoroituna, koska tämä nainen meinasi ajaa maailmanennätyksen merkeissä vuorokaudessa Helsingistä Kemijärvelle. Ei toteutunut tämä tavoite, mutta ilmeisesti tähtönen sai pitää pyörän. Niin epistä! Ei siinä muuten mitään, mutta pyörä maksaa 4 tonnia...
Kommentit
Lähetä kommentti