Lago di Como

Lähdimme talvilomalla auton kanssa kohti Italiaa ja Comojärveä. Iänikuinen matkakuume kiusaa aina vain, eikä siinä sitten muuta kuin ajamaan niin rakkaisiin ja upeisiin maisemiin. Mies lähti lapsen kanssa jo edeltä Tallinnaan, koska hups, olin peruuttanut automme vahingossa työpaikkani ulkopilariin. Onneksi ei mitään mahdottomuuksia syntynyt, mutta jälki siitä kuitenkin seurasi auton takaluukkuun. Olen hävennyt oikeasti silmät päästäni ja mietin kaksi päivää miten saan sanotuksi asiasta miehelle. Auto on kuitenkin vasta reilu puoli vuotta vanha. Mies ei onneksi ollut moksiskaan, sanoi vain, että se on peltiä ja tällaista vain tapahtuu joskus. Auto on saatu entisöidyksi ja pikku lommo on onneksi muisto vain. 

Menin itse perässä Tallinnaan lauantain aamulautalla, ja siitä me lähdimme samantien etenemään kohti etelää. Emme olleetkaan matkanneet aiemmin talvella Euroopan halki ja tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Ehkä ei niin mukava sillä lailla, että taukoja ulkona ei voinut pitää kylmän viiman vuoksi ja tuntui, että ulkovaatteet oli liassa ja ravassa koko aika, kiitos auton. Auto todella likaantui koko ajan. Tallinnasta Pärnuun ajaessa satoi voimakkaita lumikuuroja aika ajoin. Lunta maassa ei kylläkään ollut kuin nimeksi. Pärnussa kävimme lataamassa auton ja jatkoimme suorilta käsin Riikaan. Yövyimme siellä Radisson Blu Hotel & Spassa. Aamulla herääminen oli jotenkin surrealistinen, lunta satoi paljon hämyisen auringon heijastaessa jossakin horisontissa. Se oli kaunista, mutta talvi.. Riiasta sitten kohti meidän vakiopaikkaa Lodzia ja Hiltonin hotellia siellä. Taas aamulla myhäillen söimme ihan superhyvän aamupalan ja kävimme Lodziin avatussa Primarkissa. Autolla liikenteeseen lähtiessä koittaa aina varata niin vähän vaatetta mukaan kuin mahdollista juurikin Primarkin vuoksi. Sieltä löytyy aina jotakin, varsinkin lapselle. 

Puolan Lodzista ajoimme Saksan puolelle Dresdeniin, jossa myös yövyimme. Dresdenissä on aivan huippukaunis vanha kaupunki, jonne pääsin ihan itseksesi haahuilemaan. Ilma oli aurinkoinen ja kaunis, mutta kylmä oli jälleen. Dresdenillä on surullisen kuuluisa historia toisen maailmansodan ajoilta, siihen oli mielenkiintoista perehtyä. Melkein koko kaupunki tuhoutui, ja se on rakennettu oikeastaan kokonaan uudelleen tämän jälkeen. 

Ja matka jatkui taas. Päädyimme ihanaan Ulmiin. En muistanut ollenkaan, että tuo kaupunki oli itselläni Buckelistalla ja riemu oli kyllä katossa, kun tämän onneksi tajusin. Ulmin vanhassa kaupungissa on ihan mielettömän söpöjä vanhoja saksalaistyylisiä taloja pienten kanaalien keskellä. Kävelin siellä hymyssä suin ilman olleen jälleen kuin morsian ja nautin ihan suunnattoman paljon. Mies teki sillä aikaa etätöitä, ja poika pelasi vr-laseillaan gorillatagia, kuten Dresdenissäkin. 

Ulmista jatkoimme vihdoinkin Italiaan ja Comoon saakka. Ajoimme Alppien halki, jossa pohjoispuolella oli kaunista ja saimme ihailla lumenpeittoisia vuoria. Ajoimme sitten erään 16-kilometriä pitkän tunnelin läpi ja siellä toisella puolella meitä oli vastassa aivan totaalinen hernerokkasumu, näkyvyys oli tosi huono. Aina reittejä valitessa mietimme, että emme varmaan sitä ja tuota” myöten ole vielä ajaneet, mutta niin vain tutut ja kauniit maisemat olivat jälleen vastassa. Ollaan siis jonkin verran Eurooppaa selvästi jo koluttu. Sieltä ylhäältä jostakin laskeuduimme kiemurrellen kohti Luganoa, josta Comon kaupunkiin. Olimme vuokranneet kertakaikkisen ihanan pienen kaksion ihan Comon vanhan kaupungin kupeesta, jossa saimme olla kaksi päivää. Comon kaupungissa olikin jo onneksi ihan kevään tuntua ja lämmintä. Saimme syödä ulkonao terassilla. Se oli ihanaa. 

Harmikseni kaupungin funikulaari oli entisöintitöiden vuoksi vielä kiinni, kuin myös kaunis Villa Olmon kartano lahden toisella puolen. Mutta ei se mitään, eksyin markkinoille, ja nautin vain melkein kesäisestä ilmasta. Rakastan ulkomailla seurata ja katsella ihmisiä. Minusta on todella ihanaa myös seurata poikaani ja miten hän hoksaa asioita, keskustelee englanniksi ja nauttii. Hän saa olla oma valloittava itsensä, ihana iso- pieni poika. Iltaisin kävelimme Comon vanhassa kaupungissa, kävimme sisustusliikkeissä, vaatekaupoissa ja pieni lelupuotikin löydettiin. Söimme tosiaan iltapäivällä Comon katedraalin edustalla olevan aukion ravintolan terassilla ja nautin ihan superpaljon. Oscar juoksi jossakin kohti pulujen perässä ja nauroi katketakseen. Eräässä sisutuskaupassa poika päätti kysyä aivan omasta aloitteestaan saako Italiassa pizzaan laittaa ananasta, ja melkein tunsin sen mielihyvän jonka hän koki kuullessaan, että "nooooo", koska hän tiesi sen, halusi vain testata. 

Aamuisin istuin makuuhuoneemme nahkaisessa nojatuolissa, josta meinasin liukua koko ajan lattialle, ja join hiljakseen kahvia. Katselin ranskalaisen parvekkeemme ovesta ulos ja vain ihailin. Näkyi palmuja, ja kartanoita, aurinko paistoi. Juna kulki vähän väliä kauempaa ohitse ylittäen kauniin kaarisillan. Alapuolellani vespat ja mopedit painelivat tööttejä varoittaakseen muille, että täältä tullaan. Tyypillistä Italiaa. 

Parin päivän kuluttua matkamme jatkui pohjoisemmas Comojärveä. Ajoimme Comojärven vasenta puolta etelästä pohjoiseen. Kävimme matkan varrella ihastelemassa George Clooneyn Villa Oleandra -kartanoa pienessä Laglion kylässä, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Comosta, ja täytyy sanoa, että kyllä kelpaa. On se vaan hulppea. Ikkunaluukut olivat kiinni, joten maailmantähti ei selvästikään ollut talolla paikalla. 

Tästä eteenpäin vielä 40 minuutin verran kohti seuraavaa oleskelupaikkaamme Cremiassa. Ohitimme tuttuja kyliä - Lenno, Tremezzo, Menaggio, Santa Maria Rezzonico... Vuoret tuntuivat kohoavan korkeutta ja muuttuivat jylhemmiksi lumipeitteisine huippuineen. Comojärven pohjoispuolella on karumpaa, mutta mielestäni paljon kauniimpaa. Pysähdyimme hetkeksi aikaa ottamaan kuvia Tremezzosta kohti Bellagiota. Näet kuvan aivan ensimmäisenä tässä postauksessa. Tuo näky on kertakaikkisen mykistävä, ja sitä voisi vain tuijottaa. Olemme majoittautuneet aiemmin pari kertaa juurikin Tremezzossa, ja kun joskus Comojärvelle jälleen menemme, niin majoitumme juurikin tuolla. Ensimmäisellä kerralla Tremezzossa ollessamme en ymmärtänyt ollenkaan, että Villa Charlotta oli aivan hotellimme vieressä, mutta tuota hulppeaa kartanoa on myöhemmin päässyt ihailemaan monesti. 

Meillä oli Cremiassa aika iso, sadan neliön huoneisto joka oli ihan ok. Näkymä järvelle oli todella upea. Meitä hieman häiritsi se, että asunnon vuokraaja otti vuokran päälle vielä kahdensadan euron takuumaksun, eikä kovin tehnyt mieli rentoutua asunnon vitivalkoisella samettisohvalla punaviinilasin kanssa. Tuntui, että puunasin, pesin ja jynssäsin - vaikka olen aina huolellinen kaikissa vuokraamissamme asunnoissa, mutta tässä erityisesti. Cremian pieni kylä oli myös selvästi vielä talvilevolla ja erottui muista kylistä. 

Kävimme seuraavana päivänä Villa Balbianellossa joka on kuulu niin Star Trekin kuin James Bondin kohtauksestakin. Villa Balbianelloon kävellään sellaista mielestäni rehdistä intervallireitistä menevää reilun kilometrin mittaista tietä pitkin (kesäaikaan pääsee myös taksiveneellä) ja tuntuu, että mehut sai irrotettua aika hyvin jo tuon kävelyn aikana - Balbianellon hulppeassa puutarhassa teki mieli enää vain haahuilla. Puutarhassa on paljon korkeuseroja ja minne tahansa katsookin, on aina vastassa vähintäänkin hulppea maisema. Vaikkakin oli talvi, oli puutarhassa hyvin kaunista. Tämä toinen kertamme tuolla ei varmasti jää viimeiseksi. 

Sitten koitti sunnuntai, lähtöpäivä, ja luovutimme asunnon jo hyvissä ajoin ennen kello yhdeksää. Ajelimme ylös vuorille Luganoa kohti, ja siitä edelleen Sveitsin halki kohti Saksaa ja Frankfurtia. Sveitsin ja Saksan rajalla meidät pysäytettiin ja kysyttiin olemmeko kenties paluumatkalla kohti Suomea, näinhän me, ja saimme sen enempää kyselemisiä jatkaa matkaamme. Olimme perillä Frankfurtissa jo ennen kello seitsemää illalla. Oli todella lämmin ilma, jopa seitsemäntoista astetta. Majoituimme korkeaan Leonardo-hotelliin, jossa meillä oli huone 12. kerroksessa. Sieltä parvekkeelta oli huikea siluetti koko kaupungin yli. Seuraavana päivänä meillä matka sitten erkaantui miehen kanssa. Lensin itse lapsemme kanssa Suomeen, ja mies jatkoi ajomatkaa perässä kotiin. Reissu oli aivan ihana, vaikka ajaa edelleen sai. Mutta siitä me tykkäämme. Vaikka lomaa oli vain kahdeksan päivää ehdimme rentoutumaan ajamisen lisäksi oikein hyvin.