Miten tähän maailmaan mahtuu niin paljon kauneutta ja pahuutta? Syysloman 2026 Roadtrip Euroopassa

Maailma on ihmeellinen, kaunis ja välillä aivan käsittämätön - tämä ei tunnu todelliselta. Katsahdin tänään, syysloman viimeisenä päivänä, uutisia netistä ja ensimmäinen spontaani ajatukseni oli, että tsiisus! Milanossa, ja eri puolilla Ranskaa mellakoidaan ihan huolella. Eilen Latviassa ja Liettuassa oli annettu ilmahälytys, ja ihmisiä on kehotettu hakeutumaan väestönsuojiin. Me ajelimme eilen tästä kaikesta autuaan tietämättöminä koko päivän Puolan Poznanista kokonaan Liettuan halki Latvian puolelle, reippaasti Riian yläpuolelle Vitrupeen, jossa yövyimme rauhassa retkipakussamme meren lähellä. 



Tämä kaikki tuntuu jotenkin aivan liian utopistiselta ja surrealistiselta. Miten tällaista voi tapahtua? Missä maailmassa me elämme? Ymmärrän sen, että kansa voi mellakoida maan päättäjien huonoista päätöksistä (Suomessakin voitaisiin edes ihan joskus), mutta ei tällaisissa mittasuhteissa ja väkivalloin. 

Olen miettinyt monta kertaa tänään, miksi edes menin katsomaan noita uutisia. Olen ollut todella ahdistunut koko päivän. Meillä on ollut aivan ihana matka. "Aivan" on ehkä lievä ilmaisu tälle. Olemme olleet reissussa yhdeksän päivää ja tämä kaikki on tuntunut niin paljon pitemmältä kun olemme kokeneet niin paljon kaikkea ihanaa. Lähdimme matkaan perjantaina 9.10. laivalla Helsingistä Tukholmaan. Merellä tuuli kovasti, mutta ihme kyllä se ei haitannut nukkumista. Viereisessä hytissä vietettiin bileitä aika railakkaasti ja oli pakko soittaa respaan yhdentoista aikaan illalla, koska meillä oli lapsi mukana ja oli pakko saada nukkua. Seuraavana päivänä meitä odotti koko päivän automatka Ruotsin halki Tanskan puolelle. 

Tukholmassa kävin kuitenkin ensin piipahtamassa Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa Dan Brownin Salaisuuksien salaisuus -kirjan innoittamana. Kirjastossa säilytetään käsikirjaa Codex Gigas, toiselta nimeltään Paholaisen raamattu, ja se oli nähtävä. Teos sijaitsee omassa vartioidussa huoneessaan lasivitriinissä ja se on kertakaikkiaan valtava. Minulta pääsi huoneeseen päästyäni täysin spontaanisti Wow-kiljahdus! Kirja on  89 cm pitkä ja 49 cm leveä, ja se koostuu 310 pergamentista. Kirja painaa noin 75 kiloa. Ruotsalaiset toivat teoksen vuonna 1649 Prahasta sotasaaliina Tukholmaan, jossa sitä nykyään tosiaan säilytetään Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa. Codex Gigas on todennäköisesti suurikokoisin keskiaikainen latinankielinen kirja, joka on säilynyt tähän päivään saakka. Legendan mukaan ainoastaan yksi munkki on kirjoittanut tämän teoksen yhden yön aikana. Sen kirjoittaminen ajoittuu vuosien 1204 – 1230 välille. Käsikirjoitus valmistui paholaisen avustuksella ja siksi munkki piirsi yhdelle sivulle koko sivun kokoisen Paholaisen kuvan. Siitä tulee myös kirjasta käytetty nimitys Paholaisen Raamattu. Kirjaa pidettiin keskiajalla yhtenä maailman ihmeistä. Oli todellinen elämys nähdä tuo.


Tukholmasta lähdimme etenemään ensin sateisessa säässä kohti Kööpenhaminaa. Sade onneksi lakkasi matkan varrella ja muuttui aurinkoiseksi. Mikäs siinä oli matkatessa. Ajoimme Juutinrauman sillan yli. Joka kerta se tuntuu yhtä valtavalta ja majesteettiselta. Yövyimme pienellä leirintäalueella Kööpenhaminan alapuolella Greve Strandissa. On ihanaa herätä aamulla rauhassa meren rannalla ja ihailla auringonnousua. Leirintäalueelta etenimme Saksan puolelle Bremeniin. Bremenissä on todella kaunis vanha kaupunki, tosin aika pieni sellainen. Kaupunki tunnetaan erityisesti sen erikoisesta Soittoniekat-pronssipatsaasta. Soittoniekat on Grimmin veljesten klassikkosatu, jossa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka kohtelevat eläimiä huonosti. Eläimet päättävät lähteä vapaudestaan kuuluisaan Bremeniin ja ruveta siellä kaupunginsoittajiksi. Matkalla he huomaavat, että erilaisuus on valttia ja jokaista tarvitaan. Niinpä!

Bremenistä etenimme kohti Alankomaita ja retkeilyautojen ihmemaata nimeltä Obelink. Jos tuolta valtavasta myymälästä ei löydy kaikkea matkailuautoiluun liittyvää niin sitten on ihme. Sieltä voi ostaa esittelystä vaikka kokonaisen asuntoauton, jos niikseen on. Me tyydyimme etsimään tarvitsemiamme kiiloja, mutta lopulta tarvittavaa tavaraa lähti mukaan yli tuhannella eurolla. Minusta tuntuu jo nyt, että tämä retkiautoilu tulee kalliiksi. Ja missään nimessä tämä matkailumuoto ei edullista vielä ole. Meillä auto ei ole täysin rakennettu ja siksi yövymme aina välillä myös hotelleissa. Diesel maksaa Saksan motareiden varrella yli 2.70 euroa litra, joten kurvaaamme mielellämme kymmenen kilometrin lenkin "halvemman" 2.20 euroa litra maksavan dieselin perässä. Tällä reissulla halvin diesel oli Puolassa ollen 1.90 euroa litra. Siltamaksut ovat suuret ja laivoihin on kalliimmat maksut isomman auton vuoksi. Mutta siltikin tämä on ehdottomasti vapaampi tapa matkustaa ja tällä tavoin pääsee paikkoihin, jonne ei välttämättä muuten tulisi mentyä, kuten vaikkapa Ala-Saksiin, josta olen alkanut pitämään yhä enemmän. 

Tällä reissulla yövyimme Hannoverin kupeessa sijaitsevan Bũckeburgin linnan omalla matkailuautojen pysäköintialueella. Yö tuolla maksoi 9 euroa - tai piti maksaa. Maksoimme neljä euroa, koska automaatti ei huolinut kolikoita enempää. Sähköstä piti maksaa euro lisää, mutta se oli enemmän kuin ok. Tietysti kävimme ihastelemassa itse valtavan upeaa linnaa. Bũckeburgin linna on ollut yli 700 vuoden ajan saman aatelissuvun vallan, kodin ja elämäntavan keskus. Sen seinien sisällä ovat vaihtuneet keskiajan sotilaallinen elämä, renessanssin loisto, barokin juhlat ja modernin ajan murrokset. Linnan kappeli on huikean kaunis. Alttari, urut, kattokoristeet - melkein kaikki on vuorattu kullalla. Ällistelin sitä kauneutta täysin haltioissani. Kappeli on on häkellyttävän upea. Olin linnassa opastetulla kierroksella, jossa puhuttiin ainoastaan saksaa. En ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta pystyin tuntemaan sen kaiken fiiliksen. Linnassa on ällistyttävän upean tanssisalin ja muitten huoneitten lisäksi kaunis keltainen huone. Tiesin heti, että siellä on sen ajan naiset viettäneet juhlia sampanjan ja kaikkien herkkujen kanssa. Kysyin tästä oppaalta, ja hän myönsi tismalleen sen. Minä kyllä tiedän nämä jutut. 

Opastetun kierroksen jälkeen jäin rauhassa nauttimaan lasin proseccoa ja syömään lämmintä vohvelia kauniin joen (tain itseasiassa linnan ympärille rakennetun vallihaudan) varrelle. Olin taivaassa. Illalla kävimme vielä viereisessä kylässä, Būckeburgissa syömässä schnitzelit. Tämän jälkeen kävelimme raukeina retkipakullemme, eikä tarvinnut kauaa unta odotella. 

Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen jatkamaan matkaa kohti Berliiniä. Minulla on Berliinistä hyvin kaksijakoiset ajatukset. Kaupunki on hyvin kiehtova. Siellä on kulttuuria ja historiaa myös hyvällä tavalla kaiken kamaluuden rinnalla. Mutta, siellä on kasvanut aivan jäätävästi asunnottomien ja vaikka minkä muitten huono-osaisten määrä. Tämä näkyy keskustassa hyvin vahvasti. Sama oli Bremenissä. Ja aiemmin Frankfurtissa siellä käydessämme. Valitettavasti kävi mielessä onko tämä meillä kohta myös Suomessa kaikkien hallituksen linjausten jälkeen näkyvä osa? Olimme Berliinissä kaksi päivää. Kävimme Bradenburgin portilla ihastelemassa Festival of Lights valoinstallaatiota, ihmisiä oli todella paljon. Kävelimme tuonne kauniin auringonlaskun saattelemana. Taivas oli upea. 

Kävimme kaiken shoppailun lisäksi katsomassa pätkää Berliinin muurilla olevaa kuulua muraalia My God, Help Me to Survive This Deadly Love. Lapseni oli lähinnä hämmentynyt sen nähdessään. Kerroin silloisesta Neuvostoliitosta ja Itä-Saksasta, kuinka Neuvostoliiton suhde oli tukahduttava, hallitseva ja vaarallinen (mitä Venäjä on edelleenkin tänä päivänä, huoh!). Kävimme Rosenthaler Straßen Hinterhöfella, ja kävimme myös Dark Matter valotapahtumassa. Kahdeksanvuotiaalle pojallemme se oli vähän nou -kokemus, mutta olisin itse voinut olla siellä tuntikausia. Inverse, Circular ja Grid ovat yksinkertaisesti huikeita. Niitä on maagista katsoa. Poika kylläkin piti paljon Tone Ladder -tikapuista, joissa sai kiipeillä ja tehtyä omaa musiikkia. Olen saanut näyttää pojalle historiaa ja kulttuuria, olen hyvin tyytyväinen. Berliiniläiset ovat kauniita, ja näyttävät ylpeinä tyylinsä. Minusta on ihanaa katsella ihmisiä, joistain näkee itseluottamuksen ja varmuuden kilometrien päästä, ihailtavaa. 

Berliinin hälinästä jatkoimme matkaa Puolan puolelle Poznaniin. Minua odotti siellä rakastamani Röyksoppin keikka. Itse Poznaniin emme ehtineet valitettavasti tutustua ollenkaan. Berliinistä ajoi Poznaniin reilut neljä tuntia. On ihan mieletöntä ajaa, kun moottoritiet ovat hyviä ja vetävät. Teillä annetaan toisille tilaa, eikä ruuhkia ollut kuin nimeksi vain. Onneksi. Joskus niitä ruuhkiankin on koettu. Meitä oli keikkapaikalla jälleen muutama totaali Röyksopp-fani. Facebookissa on Röyksopp-ryhmä, jossa kilpaa mainostetaan hiedän keikkojaan ja kuka osallistuu mihinkäkin. Olen tämän ryhmän kautta tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja olen hyvin onnellinen tästä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Music Connect People. Niin totta. 

Röyksopp soitti vahvasti, kovaa ja voimakkaasti. Heidän Dj settinsä oli omien kappaleittensa lisäksi juuri sellainen mistä tykkään. He soitti todella kovaa - välillä mietin, pitääkö ottaa Air Podsit käyttöön. Myös voimakkaat strobovalot tuntuivat välillä porautuvan takaraivoon saakka. Ne sattui silmiin ihan kunnolla. Mä tuun varmaan sokeutumaan ja kuuroutumaan heidän keikkojensa vuoksi. En ymmärrä millä he itse pärjäävät? Torbjørnin korvassa tuntui vilkkuvan kylläkin jokin punainen valo, pakko heillä on olla kuulosuojaimet. Svein ei tällä kertaa astunut korokkeelta alas tervehtimään eturivissä olijoita. Veikkaan, että syynä oli muutama hyvin sekavasti käyttäytynyt paikalla olija, jotka olivat ihan selvästi jossain aineissa. Sanoisin, että ei näin. Meidän takana ollut nuori mies seisoi vain paikallaan heiluttaen koko keikan ajan voimakkaasti käsiään, silmissä hänellä ei ollut mitään. En muualla Röyksoppin keikoilla ole nähnyt mitään vastaavaa. Todella surullista. Keikasta jäi kuitenkin onneksi hyvä fiilis. Rakastan heidän musiikkiaan, olemustaan, ihan kaikkea. Seuraavaa keikkaa sitten vain odottelemaan. 

Poznanista piti lähteä heti seuraavana aamuna tosi rapsakkaana ajelemaan koti kotimaata. Kävin vielä jollain ihme energiahuuruilla keikan jälkeen, koska minua ei väsyttänyt yhtään. Tänään onkin ollut hieman toisin, heh. Ajoimme koko päivän Puolan halki kohti Liettuaa ja Latviaa. Yövyimme tosiaan onnekkaina tietämättä mistään maailmanmenosta mitään Latviassa ja aamulla matkasimme kohti Viron Tallinnaa.  Nyt istun Tallinkin laivassa (sunnuntai 18.10.2026) kirjoittamassa tätä tekstiä. Puolassa oli todella hyvä ja aurinkoinen sää ajaa noin ilta viiteen saakka kunnes kirjaimellisesti törmäsimme valtavaan sumupilveen, joka oli todella sankka. Sumua riitti pitkälle Liettuan puolelle ja oli siten hieman hankala ajaa. 
























































 


Kommentit

Suositut tekstit