Liian kuuma - Euroopan Roadtripillä 2026

Makaan sängyllä Comojärven asunnollamme ja kirjoitan tätä tekstiä. Poika pelaa vr-laseillaan keittiössä, ja mies tekee etätöitä. Ilma ulkona on pilvinen, mutta hyvin lämmin. Oli ihana tulla tänne Dosso Del Liroon, hieman ylemmäs vuorille Comojärvelle kun tuolla alhaalla on paahtanut ennätyshelteet ties kuinka pitkään. Dosso Del Liro sijaitsee Comojärven pohjoisosassa lähellä Gravedonan kaupunkia. Gravedonasta tänne ylös ajaa reilun kahdenkymmenen minuutin verran. Esimerkiksi eilen Tremezzossa oli illalla vielä 32 astetta lämmintä, niin täällä ylempänä oli "ainoastaan" 24 astetta. Piti laittaa ihan ikkunoita pienemmälle kun meinasi tulla kylmä. 

Olimme Milanossa 25.-28.6., koska osallistuin siellä Röyksoppin keikalle. Milano oli ihan pätsi. Päivällä oli 45 astetta lämmintä ja yölläkin yli kolmekymmentä. Sanomattakin oli selvää, että olin keikalla Triennale Milanossa kuin uitettu koira. Mutta konsertti oli ihana. Olin siellä aivan eturivissä kaikkien muitten Röyksopp-fanien kanssa ympäri Euroopan. Tapasin Röyksopp Facebook-ryhmän perustajia, se oli tosi siistiä. Ja tietty keikan jälkeen tapasin duon ilmielävänä myös. Halasin jälleen Sveiniä, kuten viimekin kerralla, ja hän halasi lujasti ja pitkään takaisin. Sain häneltä jopa ruusun, josta italialaisfani Laura suuttui muka tosissaan, haha. Sven lupasi antaa Lauralle myöhemmin tulevalla keikallaan ruusun. Odotettavaksi jää, missä he keikkailevat seuraavat kerrat. Olen Röyksoppin kautta löytänyt ihan uuden yhteisön ja yhteisöllisyyden josta nautin super paljon. Olen tutustunut ihanaa Agataan, joka on kotoisin Kroatiasta ja ja tapasimme kerran jopa Helsingissä kun hän Suomessa kävi. 

Olemme siis hyvää vauhtia viettämässä kesälomaamme, ja olemme lyhyessä ajassa jo kokeneet hurjan paljon. Matkasimme uudella Fiatin retkipakullamme (kirjaimellisesti auto saapui meille päivää ennen lähtöämme) Tukholmasta ensin Legolandiin Tanskaan, ja josta Saksan halki Italiaan. Jo Tanskassa oli ihan superkuumaa. Yövyimme ensimmäisen yömme leirintäalueella Malmössa. Oli juhannus ja ihmiset juhlivat. Ilma oli mitä hienoin, toki liian kuuma. Legoland on aina ihana paikka niin lapsille kuin vanhemmillekin. Poika nautti ihan tosi paljon. Parasta siellä oli jälleen kaikki veteen liittyvät aktiviteetit. 

Saksassa kävin Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Mies ja poika jäivät pakuumme puuhaamaan omiaan siksi aikaa. Vierailuni oli ikäänkuin oodi ja lopetus käynnilleni Anne Frankin talolla Amsterdamissa toukokuussa 2026. On toi kaikki ihan jäätävää, mitä ihmiset tuolloin ovat joutuneet kokemaan. Katselin kuvia keskitysleirille rakennetulla vierailijakeskuksella ja itkin. Ne kuvat olivat ihan hirveitä. Bergen-Belsenistä hävitettiin ihan kaikki niin tautien pelossa kuin muutenkin, mitään ei haluttu jättää jälkeen - paitsi valtava tyhjä alue valtavine joukkohautoineen, jotka ovat siellä muistuttamassa kaikista hirveyksistä. Anne Frank ja siskonsa Margot kuolivat tuolla vain vähän ennen vapautusta pilkkukuumeeseen niinkuin liian moni muukin. Hitler olisi halunnut siirtää vangit uuteen kolmen kilometrin päähän rakennettuun keskitysleiriin, mutta kukaan vangeista ei olisi jaksanut kävellä sinne kolmeasataa metriäkään heikon vointinsa vuoksi.  Myöhemmin leirin johtajia vangittiin kuolemantuomioon leirin heikoista olosuhteista ja vankien kohtelusta. Leirillä ei riittänyt ruoka, joskus sitä ei kertakaikkiaan ollut ollenkaan. 

Poistuessamme tuolta olin vain hiljaa, samoin kuin Auschwitsista poistuessani. Katselin kaunista lehmusmaisemaa enkä voinut ymmärtää. Ajoimme tuona päivänä Ulmiin saakka toiveissa löytää hyvä leirintäalue. Kaikki oli mennyt jo kiinni ja jouduimme tyytymään kalliiseen hotellihuoneeseen, jossa ei ollut ilmastointia. Ennakointi on reissussa hyvä, mutta aina se ei vain onnistu. Olisimme voineet hyvin jäädä puskaparkkiin, mutta hotellihuoneen suihku vei tällä voiton. 

Seuraavana päivänä saavuimme Milanoon, jossa oli ihan superkuuma. Päivällä lämpötila ylsi 44 asteeseen. Meillä oli varattuna huoneisto hieman kauempaa Milanon keskustasta, aika lähellä Milano Centralen juna-asemaa kuitenkin. Asunto oli hyvin vartioidulla alueella, mikä oli hyvä juttu. Edellisellä kerralla Milanossa käydessämme majoituimme Via Padovalla, mikä oli aika turvatonta aluetta. 

Milanosta teimme päiväreissun Bernina Expressillä St. Moritziin. Päivä oli huikea, mutta tuntui hyvin pitkältä. Moottoriteillä Tiranoon mentäessä oli ruuhkaa, koska varmaan koko Milano oli matkaamassa vuorille viilentymään. Matka Milanosta Tiranoon kesti melkein neljä tuntia, sama palatessa. Olen matkannut tuon junareitin myös helmikuussa ja se oli silloin vaikuttavampi lumisten huippujen vuoksi. Nyt ikijäätkin uhkaa todenteolla sulaa, onneksi niitä oli vielä näkyvillä. Ei tämä hyvältä vaikuta. Eurooppa on ollut oikea pätsi kesäkuun puolivälistä lähtien. Berliinissä saakka on mitattu 40 asteen lämpötiloja kesäkuussa, joita ei ole ennen koettu. Voisinpa työni puolesta pitää pitkää kesälomaa muulloinkin kuin keskikesällä. 

Nyt olemme tosiaan Comojärvellä. Täällä tuntuu jotenkin kovin hiljaiselta, ehkä sesonki on vasta alkamassa. Eilen kävimme Bergamossa Oreocenterissä shoppamaassa pilvisen kelin vuoksi. Tänään menemme alas järvelle erään ravintolan uima-altaalle viettämään päivää. Eilen meillä meni täällä asunnolla sähköt. Ei tullut mieleenkään, että ehkä ei kannata pitää pienen italialaiskylän asunnossa yhtä aikaa päällä niin pesukonetta, astianpesukonetta kuin uuniakaan. Oon vaan kuitenkin nauttinut, tämä asunto on niin ihana. Linnut sirittää, kukko kiekuu aamuisin ja naapurien koirat haukkuvat vartioiden kotejansa. Tien toisella puolella olevassa talossa asuu vanhempi pappa. Aina hän tulee tervehtimään puhumatta sanakaan englantia. Eikä se haittaa. Molemmin puolin tervehdimme elekielellä ja hymyin. Hyvin on pärjätty.