Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä

"Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialle ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan."

-Tove Jansson, Kesäkirja 

Palasimme eilen iltapäivällä kotiin Mäntyharjun mökkiviikonlopulta. Olo on ihanan rento, sopivasti hyvällä tapaa rasittunut ja mieli kepeä. Eniten iloa toi lapsen riemu saada sytyttää takkaan ja puukiukaaseen tulet, sain tavata kummitätiäni ja äitiänsä - ihanat keskustelut. Tapasin myös ystävääni, jolla on mökki ihan siinä lähellä - ja josta emme aiemmin tienneet. 

Mahtavinta on istua hiljaa täydellisen lämpimässä saunassa, ja kuunnella puukiukaan hiljaista ritinää ja palavan puun paukahduksia - Pestä hiukset järvivedellä - Katsella tyynen järven pintaa ja olla vain - Istua illat terassilla ja ihastella kuutamoa. Mihinkään ei ollut kiire. Parasta.