Olo kuin Chuck Nolandilla ja ystävällään Wilsonilla

Päiväni koostuvat oleskelusta toinen toistaan upeammilla rannoilla. Katselen hypnoottisena aaltoja ja erikoista kivimaisemaa. Aina löytyy upeampi notkelma ja maisema. Mietin eroosiota, miten kivimuodostelmat ovat muokkautuneet vuosien saatossa. En yhtään ihmettele, että Instargam on valinnut storyjensa tehosteen nimeksi Lagos - se on yksi maailman tunnetuimmista ja kuvatuimmista paikoista Portugalissa. Ja kuohuava meri tekee siitä ihanan utuisen, ja maagisen katseltavan. 

Olen vain rannalla, eikä minulla ole kiire yhtään mihinkään. 

Rantoja kutsutaan Portugalissa praioiksi. Ehkä upeimmat ovat juurikin tässä aivan meidän lähellä kahden kilometrin säteellä. Ihan sattumalta mies valitsi tämän nykyisen huoneistohotellimme Portimãossa ja nappiin meni. Praia do Vau on huikea, siellä aallot yltyvät välillä niin isoiksi, että surffareitakin näkyy. Praia do Alvor on täynnä toinen toistaan upeampia kalliosopukoita ja suorastaan pieniä aarteita. Ei ole mikään ihme, että tuolla tuntee olevansa kuin Cast Away -elokuvassa. Trės Castelos Beach näyttää lumoavalta, sitä voi ihastella ylempää, taikka sinne alas pääsee alas hyviä kivirappusia pitkin. Ylhäällä maisemia katsellessa jalkapohjia hikoiluttaa korkeuden tuomasta jännityksestä. Mutta jännityksen voittaa eteen avautuva valtavan kaunis maisema. Alhaalla rannalla kävellessä on kuin unessa, ei sitä voi uskoa kuinka upeaa siellä on. Pienoisena lieveilmiönä Portugalin rannoilla näkee joissain määrin paljon hippejä nauttimassa kauniista päivästä - ja aika ajoin tuhahtaa ilmoilla kannabiksen tuoksu. Tästä en ole juurikaan innoissani lapsen kanssa, ja pariin kertaan olemmekin joutuneet vaihtamaan paikkaa. No onneksi tilaa riittää. Praia de Broiã taitaa olla suosituin hippien keskuudessa. 

Rakastan Portugalin värejä. Mistä kaikki ihanat ja värikkäät seinälaatat taloissa ovat saaneet alkunsa? Olen kävellyt pikkuisia kujia myöten Albufeiran, Portimãon ja Alvarin vanhoissa kaupungeissa, ja vain ihastellut näkemääni. 

Portugalissa ei tunneta omaa henkilökohtaista tilaa, alkuun oli jopa ärsyttävää kun tultiin suorastaan aivan "iholle". Sitten kun tajusin tämän, en ole antanut asian häiritä - tämä vain on heidän juttu. Suomessa tuota voisi pitää jopa loukkaavana, mutta täällä ei tunneta tällaista. Kävimme syömässä Portimãon vanhassa kaupungissa ja ravintolan omistaja, vanha mummo, oli aivan haltioissaan lapsestamme. Sieltä tuli elekielin poskisuudelmaa, lentosuukkoa ja vaikka mitä, hyvä että mummo pysyi nahoissaan - ja poikaa hymyilytti. Tästä voisi meillä ottaa moninkerroin oppia. 

Inflaatio näkyy Algarvessa. Hintataso on aika lailla Suomen tasoa. Ehkä jossakin ravintolassa olut saattaa olla kahden kolmen euron luokkaa, mutta muuten emme ole löytäneet asiaa joka olisi selvästi edullisempaa kuin meillä. Ruoat teemme pääasiassa itse. Hyvä valikoima kaikkea tuoretta löytyy lähikaupastamme Intermarhcésta. Kyllä maistuu tomaatit, ja muut vihannekset niin erilaiselta, niin hyviltä. Voisin elää pelkästään mozzarellasalaatilla. 

Olen tehnyt paljon kävelylenkkejä. Täällä on ihana liikkua. Luonto suorastaan inspiroi ja vaatii liikkumaan. Iltaisin auringon laskiessa, noin kello 18.30 maissa, ilma viilenee selvästi, mutta ei alle viidentoista asteen ja ulkona on ihana lenkkeillä. 

Viisi päivää sitten, sunnuntaina, tällä alueella oli maanjäristys - me emme tunteneet sitä millään tavoin. Järistys oli 3.1 richterin luokkaa, ja sen epikeskus oli tästä merelle päin 40 kilometrin päässä. Kyllä sitä väkisinkin miettii tuolla iltalenkeillä kalliotten päällä, entä jos maa sortuukin alta. Pitää olla vain varovainen ja kunnioittaa tätä luontoa. Portugali sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella, jossa maanjäristykset ovat mahdollisia. Sellaisia järistyksiä, jonka ihminen tuntee, on vuodessa onneksi vain muutamia.