Viisivuotias

Helsingin Sanomat uutisoi tänään Tässä teille vikalista, niin tuttu juttu. 

Meidän poika on vasta viisivuotias ja tuntuu, että hänen tulisi osata olla enemmän kuin on. Päiväkodista tulee joka päivä tehtävää ja muistettavaa. Minusta tuntuu, että ei leikki ole enää se lapsen päätyö, vaan jokin muu. Päiväkodin varhaiskasvatuskeskustelussa 7.12.2023 toivat esille suurta huolta, jopa psykologin tutkimuskortti vedettiin esille. Elokuussa 2023 olleessa keskustelussa kaikki oli hyvin ja oikein mallikkaasti, vielä varmistamalla varmistimme onko mitään mitä tulisi ottaa huomioon. Me vanhemmat olemme täysin ihmeissämme! Tuntuu, että kaikki tuli täysin puskista, salakavalasti ja täysin yllättäen. 

Poika ei kuulemma oikein leikkaa saksilla. Tästä ei mainittu sanaakaan elokuussa. Kotona poika leikkaa saksilla erittäin mielellään ja hyvin sujuvasti, ja paljon - se on yksi hänen mielipuuhiaan. Kynäote on kuulemma ajoittain väärä. Kotona kynä etsiytyy käteen aina oikein. Hän piirtää hyvin mielellään, ja keskittyy tähän erittäin hyvin. Hän piirtää kumman paljon neliöitä. Kotona poika piirtää ihan kaikkea laidasta laitaan, mielikuvitus on rajaton. Rappusissa poika kävelee väärin. Se oli totta, ettei poika ole kävellyt rappusissa ihan täysin oikein, on mennyt siis lapsenmallisesti molemmilla jaloilla yksi porras kerrallaan, kun tulisi mennä jo yksi jalka kerrallaan. Kun kuulimme tästä, olemme käyneet harjoittelemassa kävelyä Vihdin kuntoportaissa joka ikinen päivä tämän jälkeen ja nyt rappusissa meno sujuu mallikkaasti. Poika ei leiki muitten lasten kanssa. Juuri viime viikon perjantaina hain pojan varhain päiväkodista. Siellä hän tyytyväisenä leikki kahden muun pojan kanssa - yhdessä - kuulapelillä. Tunnelma oli heillä rauhallinen ja mukava, hyvä tekemisen meininki. Pojan päiväkodin opettaja ei sanonnut tästä vasukeskustelussa mitään. Sen hän sanoi kun te matkustelette niin paljon. Se on totta, me matkustellaan loma-aikoina, poika ei ole pahemmin erikseen muina aikoina poissa päiväkodista - paitsi kun hän on sairastellut ja sitä hänellä on ollut paljon, kiitos muitten lapsien, joita tuodaan sairaana päiväkotiin. Joten kyllä, poika on ollut paljon poissa päiväkodista, muttei matkustelun vuoksi.  Poika on käynyt leikkitreffeillä, hän käy Hoplopissa, ja leikkimässä leikkipuistoissa - ottaa hyvinkin paljon kontaktia toisiin lapsiin ja leikkii heidän kanssaan hyvin mielellään. On totta, että hän on meille ikään kuin ainut lapsi, sisaruksensa kun ovat aikuisia. Mutta onhan se totta - kun on ainut lapsi - toisten kanssa toimimista tulee harjoitella. 

En tiedä mitä päiväkoti meistä kuvittelee. Liikumme paljon, käymme teatterissa ja muissa kulttuuririennoissa, matkustamme kylläkin ehkä enemmän kuin keskivertoperhe, poika on todellakin nähnyt erilaisia kulttuureja ja saanut viettää vilpitöntä ja hyvää vapaa-aikaa meidän vanhempien kanssa. Olemme hänelle läsnä. Meillä on rakastava, välittävä perhe. Poika nikkaroi isänsä kanssa, huoltaa pihaa, kasaa Ikean huonekaluja tuosta noin vain ja hyvin mielellään. Hänestä on video kun hän laskee paljonko on kaksi kertaa 62, olisin itse saattanut tarvita tuohon äkkiseltään laskinta. 

Tuntuu, että päiväkodin opettajalla on suurempi pätevyys ja tietämys kuin esimerkiksi korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärillä. Lapsella on kaksi kertaa putkitettu korvatulehdusten vuoksi korvat, hänellä on ollut pitkään liimakorva ja hän on kuullut asiat ikäänkuin umpiossa. Viimeisimmän putkituksen jälkeen, seuraavana päivänä poika puhui kuin papupata - olin niin onnellinen. Kaikki tutut sanoo, että poikahan puhuu hyvin. Teemme yhdessä puheterapeutin tutkimuksessa antamia tehtäviä, ja poika vastaa niissä oleviin kysymyksiin jo ennen kuin edes ehdin esittämään kysymyksen. 

Ja nyt kun vihdoin pääsimme tammikuussa 2024 puheterapiaan, kertoikin puheterapeutti, että hän siirtyy toisaalle ja saamme seuraavan ajan kunhan kunnan uusi puheterapeutti kunnassa sitten joskus aloittaa. Olin, että Great! Olemme odottaneet vuoden puheterapian aloittamista.