48 vuotias minä

Jälleen päivitin blogini profiili-osioon ikävuoteni. Vuodet menevät hurjaa vauhtia eteenpäin, kiihtyvät vain toinen toisensa perään. Olen ensi vuonna 49-vuotias! En ole ollenkaan sinut ikääntymisen kanssa. En pysy perässä tässä kaikessa, enkä halua.  Tänään olen miettinyt ajan kulumista hyvinkin paljon. 

Tämä syntymäpäivä on sujunut yksinäisissä ja surullisissa merkeissä. Kynttilä palaa keittiön ikkunalla. Hautaan siunattiin tänään presidentti Martti Ahtisaareen lisäksi myös mieheni isän puoliso Raija. Mieheni oli hautajaisissa Lestijärvellä mukana. Lämmittivät isänsä kanssa päivällä saunan, saivat viettää hetken aikaa yhdessä isänä ja poikana ennen siunaustilaisuutta. Muistan meidän kihlajaisissa kun Raija sanoi minulle "älä Katja jännitä noin kamalan paljon, rentoudu", ja nauroi päälle. Meille kehkeytyi heti välitön, lämmin suhde, vaikka emme usein nähneetkään. 

Raija opiskeli aikoinaan ompelijaksi ja monet kerrat sain ihastalla hänen itse valmistamiaan asuja. Raija ajoi työkseen Helsingissä ratikkaa, se oli hänelle merkittävä työ. 

Tapasin Raijan viimeisen kerran toukokuussa. Hän näytti pieneltä, kauniilta. Silmissä oli säihkettä ja elämäniloa vielä, hän oli ihmeen sinut sairautensa kanssa - vaikka katala sairaus olikin. Hän jutteli Oscarille mukavia, poltteli kuistilla tupakkaa lämpimänä toukokuisena iltana. Jää hyvästi.

Näin tämä elämä menee. Pitää muistaa elää, uskaltaa ja nauttia kun vielä voi. Mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Olen aina arvostanut presidentti Martti Ahtisaarta, tuota Karjalan evakkoa, joka kantoi pakolaisuuttaan mukanaan koko elämänsä ajan, ja myös ehkä siksi teki niin valtavan paljon merkittävää työtä rauhanneuvotteluiden eteen.

Hautajaiset olivat arvokkaat, valtavan upeat. Kunniakkaat ja koskettavat. Musiikki oli Ahtisaarelle hyvin tärkeää ja se näkyi myös siunaustilaisuudessa kauniisti. Kuuntelin hievahtamatta katalonialaista kansanlaulua, Linnunlaulua, joka sekin on omistettu kaikille maailman pakolaisille. 

Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008. Ehdokkaiden valinta on pitkä prosessi, johon kutsutaan palkinnonsaajan ehdottajiksi tuhansia arvovaltaisia henkilöitä. Nobel-komitea piti Ahtisaaren yli kolme vuosikymmentä jatkuneita ponnisteluja kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi usealla mantereella hyvin merkittävänä. Me suomalaiset saamme olla ylpeitä tästä. Kuka nyt maailman rauhan asiaa ajaa?