Ihanaa keskikesän suvea

Makusi ripustautui huuliini, tuoksusi unohtui ajatuksiini. Metsäinen olemuksesi liukui kainalooni, muisto sinusta pujahti yöllä uniini.

Unessa heilutin sinulle kädellä, joka oli tehty pohjolan tuulista. Näin sydämen muotoisen viestin lasketun meren aalloille sinun huulista.

Katsoessani sinua, en koskaan välty kosketuksen halulta. Kun et ole lähelläni, en aina välty pistelevältä kivulta. Joskus menettämisen pelko tulee pimeästä ja lyö viheliäisesti sivulta.

Rakkaus on ihmisen maaperän rikastettu multa, timantit ja kulta.  Siitä versova intohimo kuulostaa kosken pauhulta, hyväillessä sen putoukset syöksevät tulta.

Jälleennäkemisen suudelma tuntuu kuivan maaperän kastelulta, näyttää Maaemon maalaamalta taululta, kuulostaa naurulta, dopamiinin kiihottamalta laululta.