Toinen kerta toden sanoo

Tänään, varmaan tämän vuoden synkimpänä päivänä, matkasimme Oscarin kanssa Kampin Terveystaloon toistamiseen. Hänelle tehtiin korvien putkitus ja nielurisat leikattiin. Oscarille laitettiin putket ensimmäisen kerran juuri koronan alettua 20.4.2020. Silloin oli varmaan sen kevään pahin myräkkä - eikä siten ihmisiä oikein missään, taikka sitten se johtui koronasta. Tuli vähän semmonen De Ja Vu -fiilis. 

Meitä pyydettiin saapumaan aamulla klo 7.30. Oscarin tuli olla syömättä ja juomatta kuusi tuntia, se onneksi onnistui juuri noustua hyvin. Täytin esitietolomakkeen, Oscar punnittiin ja hänelle annettiin esilääkitys suun kautta mikstuurana. Oscar leikki hoitohuoneessa toisen lapsen kanssa ja se oli minusta mukavaa. Hän sai hieman vertaistukea. 

Siitä sitten ei kauaakaan kun kävelimme Oscarin kanssa leikkaussaliin Oscar pupu kainalossaan. Samainen pupu oli hänen mukana myös ensimmäisellä kerralla, tukena ja turvana. Oscar sai antaa pupulle nukutusmaskin ja kohta se laitettiin myös Oscarille. Poika sai maata sylissäni ja anestesialääkäri laittoi maskin hänen kasvoilleen. Oscar tietenkin itki, mutta ei (Luojan kiitos) onneksi kauaa. Siitä hänet nostettiin nopeasti leikkauspöydälle ja minä jouduin poistumaan, kuivasin tätä ennen kyyneleen nukahtaneen pojan silmäkulmasta pois. Liukuovi meni takanani kiinni ja sitten minäkin itkin. Meidän omahoitaja tuli lohduttamaan minua ja kehotti menemään syömään aamupalaa lähellä olevaan kahvilaan kerätäkseni voimia. Se tulikin tarpeeseen. Oli tosin aika tyhjä olo poistua. 

Oscar heräsi tunnin kuluttua. Pääsin heti hänen luokseen. Hän oli kalpeana, mutta todella hyvävointinen. Silmät lurppasivat, mutta muuten ei olisi voinut uskoakaan, että hän olisi missään toimenpiteessä ollutkaan. Lääkäri tuli luoksemme ja kertoi toimenpiteestä. Oscarille oli saatu hyvin laitettua titaaniset putket korviin, tosin molemmissa korvissa oli todettu liimakorva ja paha sellainen. Jatkuvat korvatulehdukset olivat kroonistuneet ja lopputulema tämä. Lääkärin oli kuulemma hankalaa saada liimainen lima pois, mutta oli lopulta onnistunut hyvin. Oscarilta poistettiin myös märkäinen suurehko kitarisa. 

Olemme nyt olleet kotona puolesta päivästä lähtien ja poika voi edelleen hyvin. Toivottavasti hänen jatkuva sairastelu olisi nyt paha muisto vain. Vaikka tämä toimenpide ennalta pelotti, olen aivan äärimmäisen kiitollinen tästä. Toivottavasti lapsen ei tarvitse enää kärsiä.