Korvien putkituspäivä
Meille oli varattuna perjantaille 3.4.2020 aika lapsen korvien putkitukseen. Saimme ajan tosi nopeasti Terveystalon kautta, onneksi niin. Nyt on 28.4.2020, ja pojalle tuli kuumetta viime perjantaina, melkein kuukauden tauon jälkeen, ja ehkäpä reaktiona saadusta MPR-rokotuksesta. Tämä jää nyt arvoitukseksi. Olisiko meillä korvatulehduskierre nyt ohi? Aikaisemmin kierre oli ihan kunnollinen. Aivan viimeisimpinä viikkoina meni aina viikko siitä kun antibioottikuuri päättyi ja nousi korvatulehdus yhä uudelleen. Oli todella raskasta ja varsinkin Oscarilla tosi kurjaa.
Toimenpidepäivänä Oscarin piti olla neljä tuntia syömättä ja juomatta ennen operaatiota. Tämä onnistui hyvin, koska aika oli varhain aamulla, kello 7.30. Nousin ensin itse suihkuun ja juomaan aamukahvit jonka jälkeen herätin pojan. Hän olisi nukkunut sylissäni vielä vaikka kuinka pitkään ja taisi herätäkin vasta siinä kohti kun aloin pukemaan hänelle vaatetta päälle. Ihmetys oli jonkinmoinen, että eikö hän saakaan aamumaitoa, siksi ajattelinkin niin, että parempi ettei poika ole valveilla kovin pitkään ja äkkiä menoksi vain.
Tuona yönä oli ollut ennätystuuli ja luntakin satoi. Tottakai aina kun pitää jonnekin mennä, tuulee vaakatasossa ja on ihan hirveä keli. Onneksi Terveystalo on Kampissa ja kummasti tänä korona-aikana pysäköintipaikka löytyi tosi hyvin.
Terveystalon sairaalassa meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan. Poislähtiessämme olisin voinut halata pojan kanssa koko ajan ollutta sairaanhoitajaa, tämä oli vain niin ihana. Poika sai oman sängyn, jossa hän oleili vain hetken herättyään nukutuksesta. Muuten hän leikki huoneessa olevilla leluilla ja piirsi. Toimenpidettä oli kiva odotella tällä tavalla.
Kun lääkäri oli meitä alkuhaastatellut, ei mennyt enää kauaa kun sain kantaa Oscarin toimenpidehuoneeseen. Sain pitää hänet sylissäni siihen saakka kun hänet nukutettiin. Se oli sikäli aika hurja kokemus, vaikka poika ei rimpuillut eikä mitään, mutta nukutusmaskin pitäminen tiukasti kasvoilla (onneksi sen teki hoitaja) oli ikävää katsottavaa. Tätä ei onneksi kestänyt kauaa ja poika nukahti syliini. Hengitys kuulosti tosi hurjalta ja kysyinkin oliko se normaalia, ja olihan se. Siitä hänet samantien nostettiin sängylle ja minut poistettiin ystävällisesti, mutta nopeasti huoneesta. Täysin ymmärrettävää.
Itku oli itsellä tosi lähellä, onneksi tämä mainitsemani sairaanhoitaja oli läsnä ja rauhoitti. Sain kupillisen kahvia jonka ehdn hädintuskin juomaan kun jo tultiin kertomaan, että poika heräilee sängyssään. Uskomatonta. Siellä se pieni poikanen vaikeroi pökkerössä kuin mikä ja sain ottaa hänet syliini. Sekavanoloinen vaikerointi jatkui hetken aikaa ja rauhoittui kun sain antaa hänelle maitoa. Hengityksensä tuoksui nukutusaineelle. Tästä ei mennyt pitkään kun poika oli jo leikkimässä taas leluilla joka oli merkki sairaanhoitajalle, että kaikki on hyvin ja saamme lähteä kotiin. Kotona poika oli normaali oma itsensä, ehkä hiukan pidemmät päiväunet nukkui, mutta muuten oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Saimme reseptillä silmätippoja joissa on antibioottia, kuurin kestäessä viisi päivää. Oman kokemukseni perusteella voin vain suositella korvien putkitusta, jos sitä joku epäröi. Toki nämä ovat yksilöllisiä. Mikään ei ole kamalampaa kun toivottamana lohduttaa kipeää lasta keskellä yötä. Toivottavasti meillä sairastelut olisivat nyt menneen talven lumia.
Terveystalon sairaalassa meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan. Poislähtiessämme olisin voinut halata pojan kanssa koko ajan ollutta sairaanhoitajaa, tämä oli vain niin ihana. Poika sai oman sängyn, jossa hän oleili vain hetken herättyään nukutuksesta. Muuten hän leikki huoneessa olevilla leluilla ja piirsi. Toimenpidettä oli kiva odotella tällä tavalla.
Kun lääkäri oli meitä alkuhaastatellut, ei mennyt enää kauaa kun sain kantaa Oscarin toimenpidehuoneeseen. Sain pitää hänet sylissäni siihen saakka kun hänet nukutettiin. Se oli sikäli aika hurja kokemus, vaikka poika ei rimpuillut eikä mitään, mutta nukutusmaskin pitäminen tiukasti kasvoilla (onneksi sen teki hoitaja) oli ikävää katsottavaa. Tätä ei onneksi kestänyt kauaa ja poika nukahti syliini. Hengitys kuulosti tosi hurjalta ja kysyinkin oliko se normaalia, ja olihan se. Siitä hänet samantien nostettiin sängylle ja minut poistettiin ystävällisesti, mutta nopeasti huoneesta. Täysin ymmärrettävää.
Itku oli itsellä tosi lähellä, onneksi tämä mainitsemani sairaanhoitaja oli läsnä ja rauhoitti. Sain kupillisen kahvia jonka ehdn hädintuskin juomaan kun jo tultiin kertomaan, että poika heräilee sängyssään. Uskomatonta. Siellä se pieni poikanen vaikeroi pökkerössä kuin mikä ja sain ottaa hänet syliini. Sekavanoloinen vaikerointi jatkui hetken aikaa ja rauhoittui kun sain antaa hänelle maitoa. Hengityksensä tuoksui nukutusaineelle. Tästä ei mennyt pitkään kun poika oli jo leikkimässä taas leluilla joka oli merkki sairaanhoitajalle, että kaikki on hyvin ja saamme lähteä kotiin. Kotona poika oli normaali oma itsensä, ehkä hiukan pidemmät päiväunet nukkui, mutta muuten oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Saimme reseptillä silmätippoja joissa on antibioottia, kuurin kestäessä viisi päivää. Oman kokemukseni perusteella voin vain suositella korvien putkitusta, jos sitä joku epäröi. Toki nämä ovat yksilöllisiä. Mikään ei ole kamalampaa kun toivottamana lohduttaa kipeää lasta keskellä yötä. Toivottavasti meillä sairastelut olisivat nyt menneen talven lumia.
