Viisikuinen
Meidän vauva täytti eilen kaikkien oppikirjojen mukaan viisi kuukautta vaikka helmikuussa olikin vain 28. päivää. Hänen viisikuukautispäivänsä olisi siis ollut 29.2. On ollut upeaa ja ihmeellistä seurata kasvua pienestä avuttomasta sylivauvasta isommaksi vauvaksi, joka oppii uusia asioita ihan joka päivä.
Olen varma siitä, että Oscar ymmärtää puhetta. Hän osaa pyynnöstä avata suun kun annan hänelle d-tippoja, ja kun teemme aamupesut hän sulkee jo valmiiksi silmät kun sanon sanan aamupesu. Ihan selvästi hän sanoo hyvä, ei, hauva ja au au. Oscar rakastaa Puppe-kirjoja, ja jaksaa keskittyä tunninkin kirjan kuvien katseluun iltaisin. Oscar melkein osaa vilkuttaa kun sanomme moi moi poislähtiessämme jostakin. Oscar on huomannut, että äidillä on pitkät hiukset joihin on kiva tarttua kaikella voimalla kiinni, varsinkin niskavilloihin. Että osaakin olla pienissä käsissä voimaa.
Oscar oppi kääntymään selältä vatsalleen 12.2. ihan yht' äkkiä. Hän vain päätti, että nyt minä käännyn. Olemme käyneet säännöllisesti seurakunnan vauvakerhossa, ja vauvauinnissa, jossa viime kerralla poika sukelsi. Kerta kerralla luottamus veteen on kasvanut ja poika tapittaa lautasen kokoisilla silmillään tuota nestettä ja selvästi pohtii mitä kaikkea vedessä voisi tehdä. Vettä ja uimahallin hälyisää ympäristöä hän ei enää pelkää kuten alussa. Poika on oppinut läpsyttämään vettä ja kivaa on polskutella menemään. Vauvakerhossa taasen itseluottamusta on tullut paljon lisää, ihmiset eivät pelota, ja otetaan kovasti katsekontaktia muihin vauvoihin.
Meillä oli eilen viisikuutautisneuvola. Poika on saanut painoa lisää edellisestä neuvolakäynnistä 1002 grammaa, hän kasvaa tosi hyvin. Pituutta on tullut lisää 2,5 senttiä. Tasaisesti kasvaa käyrien mukaan. Terveydenhoitaja istutti poikaa, jolloin näimme, että hänen selkänsä oli täysin suora ja siten saimme luvan istuttaa häntä pieniä hetkiä kerrallaan. Pojalla ei vielä ole sivuheijastetta, eikä suojavaistoa korkean reunan yli kurkkiessa. Jäntevästi hän seisoo tuettuna ja kävelyheijastekin on vielä olemassa. Oscar pitää hetken aikaa lelusta kiinni, muttei osaa pitää lelua sen kauempaa kädessä, eikä siten osaa myöskään vaihtaa lelua kädestä toiseen.
Poika sai myös rokotteet. Rotavirusrokotteen kolmoistehoste annettiin tuttuun tapaan nestemäisenä suun kautta ja voi sitä irvistelyn määrää. Onneksi tämä oli nyt viimeinen. Kaksi muuta rokotetta annettiin pistoksina molempiin reisiin ja ensimmäinen, ei kirvelevä, meni täysin huomaamatta. Mutta se toinen, voi apua mitkä karhunkyyneleet. Onneksi Oscar oli isänsä sylissä, muuten olisin tasan itkenyt itse myös. Hetki meni rauhoittuessa ja lopulta ennen poislähtöä otettiin reippaasti hymyillen kontaktia neuvolatätiin.
Olen varma siitä, että Oscar ymmärtää puhetta. Hän osaa pyynnöstä avata suun kun annan hänelle d-tippoja, ja kun teemme aamupesut hän sulkee jo valmiiksi silmät kun sanon sanan aamupesu. Ihan selvästi hän sanoo hyvä, ei, hauva ja au au. Oscar rakastaa Puppe-kirjoja, ja jaksaa keskittyä tunninkin kirjan kuvien katseluun iltaisin. Oscar melkein osaa vilkuttaa kun sanomme moi moi poislähtiessämme jostakin. Oscar on huomannut, että äidillä on pitkät hiukset joihin on kiva tarttua kaikella voimalla kiinni, varsinkin niskavilloihin. Että osaakin olla pienissä käsissä voimaa.
Oscar oppi kääntymään selältä vatsalleen 12.2. ihan yht' äkkiä. Hän vain päätti, että nyt minä käännyn. Olemme käyneet säännöllisesti seurakunnan vauvakerhossa, ja vauvauinnissa, jossa viime kerralla poika sukelsi. Kerta kerralla luottamus veteen on kasvanut ja poika tapittaa lautasen kokoisilla silmillään tuota nestettä ja selvästi pohtii mitä kaikkea vedessä voisi tehdä. Vettä ja uimahallin hälyisää ympäristöä hän ei enää pelkää kuten alussa. Poika on oppinut läpsyttämään vettä ja kivaa on polskutella menemään. Vauvakerhossa taasen itseluottamusta on tullut paljon lisää, ihmiset eivät pelota, ja otetaan kovasti katsekontaktia muihin vauvoihin.
Meillä oli eilen viisikuutautisneuvola. Poika on saanut painoa lisää edellisestä neuvolakäynnistä 1002 grammaa, hän kasvaa tosi hyvin. Pituutta on tullut lisää 2,5 senttiä. Tasaisesti kasvaa käyrien mukaan. Terveydenhoitaja istutti poikaa, jolloin näimme, että hänen selkänsä oli täysin suora ja siten saimme luvan istuttaa häntä pieniä hetkiä kerrallaan. Pojalla ei vielä ole sivuheijastetta, eikä suojavaistoa korkean reunan yli kurkkiessa. Jäntevästi hän seisoo tuettuna ja kävelyheijastekin on vielä olemassa. Oscar pitää hetken aikaa lelusta kiinni, muttei osaa pitää lelua sen kauempaa kädessä, eikä siten osaa myöskään vaihtaa lelua kädestä toiseen.
Poika sai myös rokotteet. Rotavirusrokotteen kolmoistehoste annettiin tuttuun tapaan nestemäisenä suun kautta ja voi sitä irvistelyn määrää. Onneksi tämä oli nyt viimeinen. Kaksi muuta rokotetta annettiin pistoksina molempiin reisiin ja ensimmäinen, ei kirvelevä, meni täysin huomaamatta. Mutta se toinen, voi apua mitkä karhunkyyneleet. Onneksi Oscar oli isänsä sylissä, muuten olisin tasan itkenyt itse myös. Hetki meni rauhoittuessa ja lopulta ennen poislähtöä otettiin reippaasti hymyillen kontaktia neuvolatätiin.
