Kaksikuukautinen
Miten nopeasti aika kuluukaan. Poika kasvaa silmissä, oppii todella joka päivä jotakin uutta. Meillä jutellaan kovasti ja harrastetaan kiinnostuneena kaikennäköistä vuorovaikutusta. Yksin ei tahdota olla ja aika kuluu, varsinkin iltaisin tiiviisti sylissä. Välillä poika hakee kovastikin turvaa sylistä. Ja mikäs sen parempaa kuin hahmottaa maailmaan turvallisessa sylissä. Ja syliä meillä riittää. Eikä siitä ole mikään kiire pois.
Viikko sitten neuvolalääkärissä meni kaikki oikein hyvin. Poika kehittyy muuten hyvin, mutta pituutta ei ole oikein tahtonut tulla niinkuin pitää. Pojalla oli pituutta (21.11.) 54 cm, ja painoa 4890 grammaa. Minulla on pienoinen epäilys, kun pojan mittasi toissakerralla harjoittelija, ja sitä edellisellä toinen terveydenhoitaja, että näillä on pakko olla vaikutusta mittaustulokseen. Mieheltä jopa lipesi kaksi kertaa ote vauvan päästä kun vauvaa mittasivat harjoittelijan kanssa. Harjoittelija tykkäsi vetää niin. Ja mielestäni edelliskerralla terveydenhoitaja hieman, no hutaisten, mittasi pojan. Katsotaan nyt huomenna 29.11. jälleen kun meillä on kaksikuukautisneuvola.
Olin odottanut saarnaa osittaisimetyksestä, mutta sille vain hymähdettiin. Olemme miehen kanssa antaneet varsinkin iltaisin pojalle maitoa pullosta, koska toinen hermostuu herkästi rinnalla kun maitoa ei heru tarpeeksi nopeasti. Öisin, aamuisin ja päivisin imetys onneksi sujuu hyvin, mutta illalla hermostuminen nousee nollasta sataan sadasosasekunnissa. Pullon antaminen on tuonut rauhaa ja poika on selvästi ollut tyytyväinen. Itse tosin olen kokenut suuriakin itsesyytöksiä. Imettäminen on maailman ihanin ja kaunein asia. Imetin nyt jo aikuisia poikiani yhdeksänkuukautisiksi saakka ilman mitään ongelmaa. En ole enää mallikappale tilastoissa, täysimetystä suositellaan World Food organisaationkin toimesta vähintään kuuteen kuukauteen asti. On ollut kovinkin pettynyt olo. Mutta minkäs teet.
Viikko sitten neuvolalääkärissä meni kaikki oikein hyvin. Poika kehittyy muuten hyvin, mutta pituutta ei ole oikein tahtonut tulla niinkuin pitää. Pojalla oli pituutta (21.11.) 54 cm, ja painoa 4890 grammaa. Minulla on pienoinen epäilys, kun pojan mittasi toissakerralla harjoittelija, ja sitä edellisellä toinen terveydenhoitaja, että näillä on pakko olla vaikutusta mittaustulokseen. Mieheltä jopa lipesi kaksi kertaa ote vauvan päästä kun vauvaa mittasivat harjoittelijan kanssa. Harjoittelija tykkäsi vetää niin. Ja mielestäni edelliskerralla terveydenhoitaja hieman, no hutaisten, mittasi pojan. Katsotaan nyt huomenna 29.11. jälleen kun meillä on kaksikuukautisneuvola.
Olin odottanut saarnaa osittaisimetyksestä, mutta sille vain hymähdettiin. Olemme miehen kanssa antaneet varsinkin iltaisin pojalle maitoa pullosta, koska toinen hermostuu herkästi rinnalla kun maitoa ei heru tarpeeksi nopeasti. Öisin, aamuisin ja päivisin imetys onneksi sujuu hyvin, mutta illalla hermostuminen nousee nollasta sataan sadasosasekunnissa. Pullon antaminen on tuonut rauhaa ja poika on selvästi ollut tyytyväinen. Itse tosin olen kokenut suuriakin itsesyytöksiä. Imettäminen on maailman ihanin ja kaunein asia. Imetin nyt jo aikuisia poikiani yhdeksänkuukautisiksi saakka ilman mitään ongelmaa. En ole enää mallikappale tilastoissa, täysimetystä suositellaan World Food organisaationkin toimesta vähintään kuuteen kuukauteen asti. On ollut kovinkin pettynyt olo. Mutta minkäs teet.
Elämä meillä soljuu jo tietyn rytmin omien. Poika herää aamuisin hieman ennen kahdeksaa, ja nukahtaa itse sohvalle vaipanvaihdon, aamupesujen, vaatteidenvaihdon ja d-vitamiinin annon jälkeen. Hän ei vielä tuossa kohdin jaksa kauaa valvoa ja nukkuukin sitten reilun puoli tuntia - tunnin. Päivällä nukutaan parit, kolmet päiväunet. Niiden pituus vaihtelee. Olemme ottaneet rutiiniksi päiviin vaunulenkit. Emme vielä uskalla nukuttaa poikaa terassilla koska täällä meilläpäin on kovasti äkäisiä harakoita ja uteliaita kissoja. Päivällä poika leikkii jo hyvänkin aikaa leikkimatolla, jalat ja kädet huitelee tuhatta ja sataa, ja leluille jutellaan kovasti. Illalla alkaakin sylittelyvaihe. Päivän tapahtumat purkautuu itkulla, ja kun ne on saat itkettyä kelpaa oma sänky. Onneksi vatsa ei enää vaivaa. Yöunille päästyä poika herää pari - kolme kertaa syömään. Nyt olen havainnut parina viime yönä, että ensimmäiseen ruokailuun on alkanut tulla pitempää väliä. Tosi hyvä. Poika syö tyytyväisenä ja päästää rinnasta irti kun masu on täynnä. Sitten omaan sänkyyn jatkamaan unia.
