Gran Canaria
Matkustettiin joulua ja pimeyttä pakoon Gran Canarialle. En ole koskaan aikaisemmin siellä käynyt jokseenkin tyhmien ennakkoluulojeni takia, tai aina on tilalle löytynyt jostakin jotakin erikoisempaa. Tänä vuonna ei erikoisempaa ollut sopivaan budjettiin tarjolla, joten päädyttiin ihan hyvillä mielin valintaan Gran Canariasta.
Ihana ja upea saari.
Matkattiin edullisten lentolippujen vuoksi Oslon kautta päätekohteeseemme, ja tämä puolen päivän breikki ennen reilun viiden tunnin lentoa tuli hyvään saumaan. Harmi vain Oslo on tosi kallis kaupunki. Matkattiin myös aikaa säästääksemme Flytogetilla lentoasemalta keskustaan. Aikaa se vei ainoastaan reilut 20 minuuttia, mutta kutisti lompakkoa 38 euron verran menopaluulta. Ja kun päästiin Osloon oli siellä oikea hernerokkasumu. Sumu oli niin paksua ettei kymmentä metriä eteenpäin nähnyt. Siihen jäi haaveet nähdä upea oopperatalo. Kyllä siitä onneksi muutaman häivähdyksen näki. Oslon visiitti jäi siten vähän tyngäksi. Kyllä me siellä keskustassa kierreltiin ihastelemassa ostoskadun valoja ja juomassa hyvät kahvit kunnes oli aika jatkaa matkaa.
Olimme varanneet hotellin Gran Canarian Maspalomasista, saaren eteläpuolelta dyynien lähettyviltä. Hotelli Suite El Jardin Dorado oli kuvien ja arviointien mukaan tosi houkutteleva, ja olihan sitä odotuksia neljän tähden hotellin suhteen. Paikan päällä saimme tosin kyllä pettyä. Hotellia ei voi mitenkään kutsua neljän tähden hotelliksi. Bungalowit näyttivät ulkoapäin aivan ihanilta, mutta avattuamme oman bungalowimme ulko-oven nähdäksemme sisällä jonkin jäänteen kahdeksankymmenluvulta sai suun loksahtamaan auki. Siinä möllötti suoraan silmien edessä sellainen kuvottavan violetti nahkajäljitelmäsohva. Ei! Lisäksi huoneistossa ei riittänyt lämmintä vettä yhdellekään päivälle edes yhdelle henkilölle ja sänky ei ollut king size-parivuode vaan kaksi yhteen siirrettyä sänkyä. Lakanoita ei vaihdettu koko viikon aikana. Lisäksi hotellissa työskenteli yksi todellä tyly naistarjoilija joka osasi omalla käytöksellään pilata hyvää lomatunnelmaa, not good!
Gran Canaria vaikutti ensi alkuun sellaiselta ihan kunnon turistirysältä, mutta sitähän moni muukin paikka on ellei mene pintaa syvemmälle. Mietin mistä ihmeestä maailman joka rannalle riittää Thaimaalaisia hierojia? Tietääkö kukaan? Samoin yllätti todella suuri homojen määrä (kaikella kunnioituksella homoystäviäni kohtaan, samalla myös pienenä vinkkinä). Minut yllätti myös ihana sää, jonka suhteen minulla eniten niitä ennakkoluuloja oli. Saavuimme saarelle yöllä, ja kyllä, silloin siellä oli viileähkön oloista (18 astetta), mutta päivisin lämpöä kyllä riitti. Erityisesti vieraillessamme saaren länsipuolella pikkuisessa kylässä nimeltä Puerto De La Aldea. Siellä oli suorastaan kuuma.
Kävimme ihmettelemässä dyynejä Maspalomasissa. Oli se ihan huikea kokemus koska korkeuseroja oli paljon. Mistä tuollainenkin syntyy? Kävelimme kerran dyynien halki rannalta kohti dyynien toisella puolella olevaa Riu-hotellia. Voin sanoa, että voittaa kaikki porraslaitteet mennen tullen.
Vuokrasimme auton ja ajelimme sillä muutaman päivän. Autoa ei kannata vuokrata niitä vuokraavista isommista liikkeistä. Hyvillä ehdoilla, vakuutuksilla ja vielä parempaan hintaan auton saa pikkaisen kauempaa keskustoista pienemmistä autonvuokrausyrityksistä. Vuokraamamme oikein passeli kiesi kustansi kaikkinensa 25 euroa per päivä. Ajelimme sillä kohti saaren keskellä olevaa saaren korkeinta kohtaa Pico De Las Nievesiä. Maisemat olivat tosi huikeita ja serpentiinitiet kutittivat vatsanpohjassa. Päästessämme vieressä olevalle Roque Nublolle, joka on saaren toiseksi korkein kohta, mutta varmasti tunnetumpi, en pystynyt talsimaan polkua pitkin sinne ylös kivimuodostelman juurelle. Puolentoista kilometrin mittainen reitti oli minulle aivan liian jyrkkä. Jäin suosiolla paistattelemaan päivää polun alkuun matkakumppanin jatkaessa. Oli se nousu sinne ollut kuulemma suht. tiukka.
Nousu Maspalomasista kohti ylös saaren keskiosaa tietä CG-60 pitkin on jo itsessään aivan huikea. Ei mene kauaakaan kun jo ollaan ensimmäisen valtavan laakson kohdalla, jonka yhdeltä näköalapaikalta on varpaita kutittavat näköalat. Miten noin pienessä saaressa voi jokin kuitenkin olla niin suurta? Ja tästä maisemat vaan paranivat saaren keskiosaa kohti mennessä. Eräs tuttavani sanoi, että hän koki elämänsä matkapahoinvoinnin tuolla tiellä, enkä yhtään ihmettele. Tiukkaa nousua ja siksakkia vähän väliä. Kaasujalka ei voi olla kovin tiukassa, koska välillä vastaantulijan pystyy väistämään vain juuri ja juuri.
Vaikka saari on läpimitaltaan vain hieman reilu 50 km, vääristää se ainakin minulla mittasuhteita. Olin ihan tosissani kiertämässä koko saaren yhden päivän aikana, mutta luulinpa pahasti väärin. Meillä meni tähän ensimmäiseen reissuun pysähtymisineen ja patikointeineen reilut kuusi tuntia. Oli ihana päästä päivän päätteeksi hotellille rentoutumaan.
Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Mirador El Balconia, joka sijaitsee saaren länsipuolella. Homma ei ollutkaan ihan Peace of Cake koska vanha ja huikea tie CG-200 oli paikoin suljettu. Viranomaiset olivat vuonna 2016 päättäneet sulkea tien sen vaarallisuuden vuoksi. Tien sanotaan olevaan Espanjan vaarallisin. Siitä en mene tosin takuuseen, mutta maisemien puolesta menen. Tie on yksinkertaisuudessaan Upea. Mahtavaa vuoristoa, välillä pystyi ajattelemaan olevansa kuin Jurassic Parkissa taikka Hawaijilla. Välillä tosin pystyi ajattelemaan vain, ettei tie vain anna oikealta puolelta periksi koska siellä toisella puolella ei ollut "kuin" 400 metrin pudotus suoraan mereen. Paikka paikoin tuli vastaan liikennemerkkejä, joissa auton päällä oli sadepilvi. Ihmettelimme mitä ne mahtoivat oikein tarkoittaa, ja vastauksen sain parin päivän päästä. Tiet, joilla noita merkkejä on, ovat suljettuina vesisateella, niillä on liian vaarallista ajaa sateella. Samoin kuulin, että elokuvaa Fast and Furious 6 on osittain kuvattu samaisella tiellä. En kyllä yhtään ihmettele.
Mirador El Balcón on paikka korkealla vuoristossa meren äärellä, josta on huikeat näkymät vieressä oleviin vuorihuippuihin. Kohtaa kutsutaan ihan syystä lohikäärmevuoreksi. Paikalta laskeutuu portaat sinne rakennetulle kiviparvekkeelle, josta hyvällä säällä näkee Teneriffalle ja sen Teide-tulivuorelle saakka. Teneriffalle on Gran Canarialta matkaa noin sata kilometriä.
Olimme siis päässeet erittäin hyvän matkaa nousemaan jännittävää tietä pitkin kohti Mirador Del Balconia kunnes melkein koko tien korkeimmalla kohdalla tuli vastaan tiesulku. Kyllä siinä pari kertaa mietti, että mitäs nyt, mutta eihän siinä voinut muuta kuin kääntyä takaisin. Etenimme takaisin isommalle tielle, josta jatkoimme taas eteenpäin saaren länsipuolta Puerto De La Aldeaan, ja onneksi jatkoimme. Siellä oli aivan mielettömän ihana pieni mustahiekkainen ranta upealla vuorimaisemalla. Päätimme kaivaa uikkarit päälle ja jäädä makoilemaan rannalle. Uimassa oli ihan pakko käydä. Vettä ei voinut vastustaa. Söimme myös kylän ravintolassa ennen lähtöä, ja nautin vaan ihan tosi paljon.
Saimme ohjeeksi palata takaisin isommalle ja uudelle tielle, jota myöten kylään ajoimme, ja kääntyä sitten isosta liikenneympyrästä kohti Puerto De Las Nievesiä, Mirador Del Balcón tulisi vastaan kyllä, ja niinhän se tuli. Huh! Ei ollut ihan helppo löytää, mutta oli se sen väärti.
Myös loman muina päivinä tuli reissattua saarta ristiin rastiin ja ei voi muuta sanoa kuin, että upea on. Kävin tutustumassa luola-asuntoihin, joissa asutaan vielä tänäkin päivänä. Niitä on tosi paljon Gran Canarialla. Kävin pikkuisissa kylissä saaren keskiosassa, Aloe Vera-plantaasilla ja ihan vaan olemassa rannalla. Retkiä tein niin isommalla linja-autolla ja pienemmällä bussissa. Voin vain suositella aivan ehdottomasti retkille osallistumista juurikin pienemmällä. Niin, ja toki shopattua tuli myös. Lentokentän lähellä olevan El Mirador-kauppakeskuksen Primark tyhjeni aika hyvin.
Takaisin kotiin lensimme kauniin Kööpenhaminan kautta, yövyimme kaupungissa. Rakastuin kaupunkiin aivan päätäpahkaa ja sinne on aivan ehdottomasti päästävä uudelleen. Gracias.
Ihana ja upea saari.
Matkattiin edullisten lentolippujen vuoksi Oslon kautta päätekohteeseemme, ja tämä puolen päivän breikki ennen reilun viiden tunnin lentoa tuli hyvään saumaan. Harmi vain Oslo on tosi kallis kaupunki. Matkattiin myös aikaa säästääksemme Flytogetilla lentoasemalta keskustaan. Aikaa se vei ainoastaan reilut 20 minuuttia, mutta kutisti lompakkoa 38 euron verran menopaluulta. Ja kun päästiin Osloon oli siellä oikea hernerokkasumu. Sumu oli niin paksua ettei kymmentä metriä eteenpäin nähnyt. Siihen jäi haaveet nähdä upea oopperatalo. Kyllä siitä onneksi muutaman häivähdyksen näki. Oslon visiitti jäi siten vähän tyngäksi. Kyllä me siellä keskustassa kierreltiin ihastelemassa ostoskadun valoja ja juomassa hyvät kahvit kunnes oli aika jatkaa matkaa.
Olimme varanneet hotellin Gran Canarian Maspalomasista, saaren eteläpuolelta dyynien lähettyviltä. Hotelli Suite El Jardin Dorado oli kuvien ja arviointien mukaan tosi houkutteleva, ja olihan sitä odotuksia neljän tähden hotellin suhteen. Paikan päällä saimme tosin kyllä pettyä. Hotellia ei voi mitenkään kutsua neljän tähden hotelliksi. Bungalowit näyttivät ulkoapäin aivan ihanilta, mutta avattuamme oman bungalowimme ulko-oven nähdäksemme sisällä jonkin jäänteen kahdeksankymmenluvulta sai suun loksahtamaan auki. Siinä möllötti suoraan silmien edessä sellainen kuvottavan violetti nahkajäljitelmäsohva. Ei! Lisäksi huoneistossa ei riittänyt lämmintä vettä yhdellekään päivälle edes yhdelle henkilölle ja sänky ei ollut king size-parivuode vaan kaksi yhteen siirrettyä sänkyä. Lakanoita ei vaihdettu koko viikon aikana. Lisäksi hotellissa työskenteli yksi todellä tyly naistarjoilija joka osasi omalla käytöksellään pilata hyvää lomatunnelmaa, not good!
Gran Canaria vaikutti ensi alkuun sellaiselta ihan kunnon turistirysältä, mutta sitähän moni muukin paikka on ellei mene pintaa syvemmälle. Mietin mistä ihmeestä maailman joka rannalle riittää Thaimaalaisia hierojia? Tietääkö kukaan? Samoin yllätti todella suuri homojen määrä (kaikella kunnioituksella homoystäviäni kohtaan, samalla myös pienenä vinkkinä). Minut yllätti myös ihana sää, jonka suhteen minulla eniten niitä ennakkoluuloja oli. Saavuimme saarelle yöllä, ja kyllä, silloin siellä oli viileähkön oloista (18 astetta), mutta päivisin lämpöä kyllä riitti. Erityisesti vieraillessamme saaren länsipuolella pikkuisessa kylässä nimeltä Puerto De La Aldea. Siellä oli suorastaan kuuma.
Kävimme ihmettelemässä dyynejä Maspalomasissa. Oli se ihan huikea kokemus koska korkeuseroja oli paljon. Mistä tuollainenkin syntyy? Kävelimme kerran dyynien halki rannalta kohti dyynien toisella puolella olevaa Riu-hotellia. Voin sanoa, että voittaa kaikki porraslaitteet mennen tullen.
Vuokrasimme auton ja ajelimme sillä muutaman päivän. Autoa ei kannata vuokrata niitä vuokraavista isommista liikkeistä. Hyvillä ehdoilla, vakuutuksilla ja vielä parempaan hintaan auton saa pikkaisen kauempaa keskustoista pienemmistä autonvuokrausyrityksistä. Vuokraamamme oikein passeli kiesi kustansi kaikkinensa 25 euroa per päivä. Ajelimme sillä kohti saaren keskellä olevaa saaren korkeinta kohtaa Pico De Las Nievesiä. Maisemat olivat tosi huikeita ja serpentiinitiet kutittivat vatsanpohjassa. Päästessämme vieressä olevalle Roque Nublolle, joka on saaren toiseksi korkein kohta, mutta varmasti tunnetumpi, en pystynyt talsimaan polkua pitkin sinne ylös kivimuodostelman juurelle. Puolentoista kilometrin mittainen reitti oli minulle aivan liian jyrkkä. Jäin suosiolla paistattelemaan päivää polun alkuun matkakumppanin jatkaessa. Oli se nousu sinne ollut kuulemma suht. tiukka.
Nousu Maspalomasista kohti ylös saaren keskiosaa tietä CG-60 pitkin on jo itsessään aivan huikea. Ei mene kauaakaan kun jo ollaan ensimmäisen valtavan laakson kohdalla, jonka yhdeltä näköalapaikalta on varpaita kutittavat näköalat. Miten noin pienessä saaressa voi jokin kuitenkin olla niin suurta? Ja tästä maisemat vaan paranivat saaren keskiosaa kohti mennessä. Eräs tuttavani sanoi, että hän koki elämänsä matkapahoinvoinnin tuolla tiellä, enkä yhtään ihmettele. Tiukkaa nousua ja siksakkia vähän väliä. Kaasujalka ei voi olla kovin tiukassa, koska välillä vastaantulijan pystyy väistämään vain juuri ja juuri.
Vaikka saari on läpimitaltaan vain hieman reilu 50 km, vääristää se ainakin minulla mittasuhteita. Olin ihan tosissani kiertämässä koko saaren yhden päivän aikana, mutta luulinpa pahasti väärin. Meillä meni tähän ensimmäiseen reissuun pysähtymisineen ja patikointeineen reilut kuusi tuntia. Oli ihana päästä päivän päätteeksi hotellille rentoutumaan.
Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Mirador El Balconia, joka sijaitsee saaren länsipuolella. Homma ei ollutkaan ihan Peace of Cake koska vanha ja huikea tie CG-200 oli paikoin suljettu. Viranomaiset olivat vuonna 2016 päättäneet sulkea tien sen vaarallisuuden vuoksi. Tien sanotaan olevaan Espanjan vaarallisin. Siitä en mene tosin takuuseen, mutta maisemien puolesta menen. Tie on yksinkertaisuudessaan Upea. Mahtavaa vuoristoa, välillä pystyi ajattelemaan olevansa kuin Jurassic Parkissa taikka Hawaijilla. Välillä tosin pystyi ajattelemaan vain, ettei tie vain anna oikealta puolelta periksi koska siellä toisella puolella ei ollut "kuin" 400 metrin pudotus suoraan mereen. Paikka paikoin tuli vastaan liikennemerkkejä, joissa auton päällä oli sadepilvi. Ihmettelimme mitä ne mahtoivat oikein tarkoittaa, ja vastauksen sain parin päivän päästä. Tiet, joilla noita merkkejä on, ovat suljettuina vesisateella, niillä on liian vaarallista ajaa sateella. Samoin kuulin, että elokuvaa Fast and Furious 6 on osittain kuvattu samaisella tiellä. En kyllä yhtään ihmettele.
Mirador El Balcón on paikka korkealla vuoristossa meren äärellä, josta on huikeat näkymät vieressä oleviin vuorihuippuihin. Kohtaa kutsutaan ihan syystä lohikäärmevuoreksi. Paikalta laskeutuu portaat sinne rakennetulle kiviparvekkeelle, josta hyvällä säällä näkee Teneriffalle ja sen Teide-tulivuorelle saakka. Teneriffalle on Gran Canarialta matkaa noin sata kilometriä.
Olimme siis päässeet erittäin hyvän matkaa nousemaan jännittävää tietä pitkin kohti Mirador Del Balconia kunnes melkein koko tien korkeimmalla kohdalla tuli vastaan tiesulku. Kyllä siinä pari kertaa mietti, että mitäs nyt, mutta eihän siinä voinut muuta kuin kääntyä takaisin. Etenimme takaisin isommalle tielle, josta jatkoimme taas eteenpäin saaren länsipuolta Puerto De La Aldeaan, ja onneksi jatkoimme. Siellä oli aivan mielettömän ihana pieni mustahiekkainen ranta upealla vuorimaisemalla. Päätimme kaivaa uikkarit päälle ja jäädä makoilemaan rannalle. Uimassa oli ihan pakko käydä. Vettä ei voinut vastustaa. Söimme myös kylän ravintolassa ennen lähtöä, ja nautin vaan ihan tosi paljon.
Saimme ohjeeksi palata takaisin isommalle ja uudelle tielle, jota myöten kylään ajoimme, ja kääntyä sitten isosta liikenneympyrästä kohti Puerto De Las Nievesiä, Mirador Del Balcón tulisi vastaan kyllä, ja niinhän se tuli. Huh! Ei ollut ihan helppo löytää, mutta oli se sen väärti.
Myös loman muina päivinä tuli reissattua saarta ristiin rastiin ja ei voi muuta sanoa kuin, että upea on. Kävin tutustumassa luola-asuntoihin, joissa asutaan vielä tänäkin päivänä. Niitä on tosi paljon Gran Canarialla. Kävin pikkuisissa kylissä saaren keskiosassa, Aloe Vera-plantaasilla ja ihan vaan olemassa rannalla. Retkiä tein niin isommalla linja-autolla ja pienemmällä bussissa. Voin vain suositella aivan ehdottomasti retkille osallistumista juurikin pienemmällä. Niin, ja toki shopattua tuli myös. Lentokentän lähellä olevan El Mirador-kauppakeskuksen Primark tyhjeni aika hyvin.
Takaisin kotiin lensimme kauniin Kööpenhaminan kautta, yövyimme kaupungissa. Rakastuin kaupunkiin aivan päätäpahkaa ja sinne on aivan ehdottomasti päästävä uudelleen. Gracias.
