Symboleja ja korvapuusteja

Matkustin vuonna 2005 Pariisiin Da Vinci Koodi-kirjan innoittamana. Ahmin tuon kirjan varmastikin yhden päivän aikana ja jäin pitkäksi aikaa pohtimaan voiko olla totta, kunnes luin kirjan toistamiseen korostuskynän kanssa ja merkitsin ylös häkellyttävimmät kohdat. Roomassa taasen ahmin Enkelit ja Demonit-kirjan tapahtumapaikkoja.


Ymmärrän, että Da Vinci Koodi sisältää paljon fiktiota. Tosin faktan ja fiktion raja on niin häilyvä, että joistakin tuli ottaa itse selvää. Kuten se, onko Maria Magdalenan hauta Pariisissa Louvre-museossa pyramidin alla. Ehkä siitä olisi mainittu kautta historian, jos näin olisi, mutta hienosti kirjan kirjoittanut Dan Brown sai asian todentuntuisesti kirjaan. Ja olihan noita paikkoja tosi hieno nähdä, upeissa kaupungeissa vielä. Pariisiin pitää ehdottomasti päästä pian taas.


Lauantaina koitti oikea jackpot kun Dan Brown saapui Suomeen pitämään kirjailijatapaamisen Alku-kirjansa tiimoilta. Kun näin ilmoituksen tapahtumaan ilmoittautumisesta, ilmoittauduin heti ja jäin odottamaan parasta. Parin viikon päästä WSOY lähestyi mukavalla sähköpostilla ja eikun odottamaan itse tapahtumaa.


Tilaisuus oli aivan mahtava. Jotenkin olin kuvitellut kirjailijan tosi mystiseksi ja vakavaksi, mutta hänhän oli hauska kuin mikä. Kertoi syöneensä elämänsä ensimmäisen korvapuustin juuri ennen tilaisuutta. Oli jostakin tuoksutellut herkullisen pullan tuoksun ja saanut sellaisen maistettavakseen. Oli tykännyt kovasti. Yhdysvalloissa myydään samaa pullaa Dannish-nimellä, jota hän ihmetteli. Korvapuusti kuultiin muutamaan kertaan tilaisuuden aikana, aina eri käännöksellä - kuten korvafuusti - ja ihmisiä nauratti. Salissa oli muuten ihmisiä 1300 hengen verran. Kolmesataa ihmistä yritti saada käyttämättä jääneitä lippuja, toivottavasti jotakuta onnisti. Sali oli aivan täysi.


Ennen tilaisuutta WSOY:n henkilö kertoi tapahtuman kulusta. Hän kertoi heti alkuun sen, ettei kirjailija pysty mitenkään jäämään signeeraamaan kirjoja halukkaille. Se oli harmi, olin ottanut oman Alku-kirjani mukaan nimikirjoituksen toivossa. Mutta, ihan ymmärrettävää. Tosin kuulin, että esimerkiksi Mauri Kunnas oli signeerannut kirjojaan ties kuinka monta päivää ja tuntia..


Onneksi esittelijä kertoi, että Brownin oman esiintymisensä päätteeksi on yleisöllä mahdollisuus kysyä kysymyksiä, ja siitähän minä innostuin, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä - en mistään hinnasta.


Danin esiintyminen oli hurmaava. Hänellä oli mukanaan itsensä viisivuotiaana äidilleen sanelema kirja Kirahvi, possu ja housut tulessa sekä äitinsä auton rekisterikilpi Kyrie (Jumala). Hän arvuutteli meitä arvaamaan mitä teksti tarkoittaa, ja kun asia selvisi, kertoi hän tekstille syyn. Hänen vanhempansa olivat hartaita uskovaisia. Dan ei saanut lapsena katsoa edes televisiota ja sen vuoksi hän on aina lukenut paljon kirjoja. Jouluisin joululahjoja ei saanut ennenkuin oli osannut ratkaista tiedemiesisänsä tekemän koodin, joka johti taasen toisen koodin luokse, ja pikkuhiljaa itse lahjan luo. Näitä arvoituksia Dan rakasti.


Kun tuli vuoroni kysyä kysymykseni (olin toinen kysyjä kuudesta) tunsin vain kuinka veri pakeni varpaisiin ja suu muuttui Saharan autiomaaksi. Mikki tuntui painavan käsissä kuin sadan kilon paino ja en muistanut yhtään mitään mitä minun piti kysyä. Jostakin ne sanat vain lähtivät tulemaan. Kiitin kirjailijaa tulostaan Suomeen, sitä oli odotettu kauan. Kerroin hänelle kuinka hän inspiroi minua ja varmasti huikeata määrää koko maailmassa. Se mikä minua pohditutti oli, kuka insipiroi häntä. Tässä video kysymyksestäni. Kysyessäni kysymystäni Dan lähestyi lavalla minua ja katsoi suoraan silmiin. Ajattelin vain, ettei tää voi olla totta, pyörryn ihan kohta. Hetki oli auttamatta yksi elämäni hienoimmista ja olen kiitollinen siitä, että uskalsin.


Turun Sanomien juttu, linkki. Kalevan juttu, linkki. MTV:n juttu. Ylen artikkeli, linkki.