Taivaan tulia
Kaipa sitä voi ääneen myöntää. Olen hurahtanut revontuliin. Niitä on todella ihana katsella. Niissä on jotain maagista - vaikka ne eivät yksinkertaisuudessaan ole kuitenkaan muuta kuin alkukantaista geomagneettista toimintaa.
Näin elämäni ensimmäiset revontulet lokakuun alussa 2015 eteläisessä Suomessa ja kokemus kyllä mykisti täysin - olin ihan myyty. Luonto oikeesti antaa parastaan, ja ihan ilmaiseksi, miten tuollaisesta ei voisi nauttia. Naureskelin toissapäivänä, että taidan toivoa syntymäpäivälahjaksi pilkkihaalareita, koska revontulia katsellessa tulee usein helposti kylmä.
Olen aina kuvitellut, että revontulia näkee vain pohjoisessa. Maaliskuussa 2008 matkasin poikieni kanssa Ylläkselle ja olin niin pettynyt kun ei yhden yksiä revontulia nähty. Kuulin jälkeenpäin, että samana yönä, kun olimme lähteneet Ylläkseltä pois, olivat ne siellä taivaalla komeasti leimunneet. Aina ei mene onnen kanssa tasan.
Olen ladannut puhelimeeni appin Aurora Forecast, joka kertoo diagrammein milloin revontulia saattaa mahdollisesti näkyä. Puhelimestani löytyy myös ilmatieteen laitoksen avaruussää joka kertoo reaaliaikaisesti saapuvista geomagneettisista myrskyistä. Puhelimessani on myös Sky Guide app joka näyttää taivaalle suunnattuna missä mitäkin tähtiä- ja planeettoja, se näyttää myös taivaalla liikkuvat satelliittit.
Revontulia näkee parhaiten talvi- ja kevätpäivän seisauksen aikaan. Näkee niitä muulloinkin, mutta tuolloin aika on niille otollisin koska pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt eniten poispäin auringosta.
Revontulia on hankala kuvata, elleivät ne ole ihan supervoimakkaita. Otankin usein mukaani järjestelmäkameran ja jalustan jotta pitkällä valotusajalla olevat kuvat onnistuisivat edes jotenkuten, aina ne heilahtaa minulla kyllä jotenkuten. Kuvia en sen enempää käsittele. Kun löytyisi jokin huippukaunis avara korkea paikka jossa kuvata. Tai onhan niitä, mutten uskalla yksikseni niihin lähteä vaeltelemaan pilkkopimeässä. Yksin ja ulkona pimeässä on aika kokemus, kasvattaa luonnetta.
Viime kerralla, viime tiistaina, uskalsin oleskella Hiidenveden rannalla noin puoleen yöhön saakka. Yllä tähtikirkas taivas lukemattomine tähtineen, ja ne revontulet. Hiljaisuuden rikkoi välillä jokin rasahdus jostakin läheltä, se nostattaa aina karvat pystyyn. Vilkas mielikuvitus on vain laitettava syrjään ja jaksaa uskaltaa.
Tuolloin tiistai-iltana oli ihan mieletön kokemus kun näin tähdenlennonkin, ja jossain kohti joutsenpari lensi siitä läheltä ohi. Joutsenten laulu, joka kantautui ja kaikui pitkälle järvelle oli ihanaa kuultavaa. Järven jää paukahteli ja kumahteli. Koitin tallentaa ääntä Instagramin Storyyn, mutta niinhän siinä kävi, että iPhone hyytyi siinä kylmyydessä tyystin ja tallennus katosi. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että ulkona on oikeasti kylmä ja pilkkihaalarille olisi tarvetta.
Toivon, että revontulia näkyy jatkossakin runsaasti. Tämä alla oleva näky Hiidenveden rannalta kruunaa revontulien osalta tämän kevään. Ei mun psyyke voinut ymmärtää miten upea taivas voi olla, mutta kyllä se vaan voi. Olen kiitollinen tuosta kokemuksesta. Ensi syksynä taas.
 |
| 26.10.2016 Vihti, taivaalla näkyy Otava. |
Näin elämäni ensimmäiset revontulet lokakuun alussa 2015 eteläisessä Suomessa ja kokemus kyllä mykisti täysin - olin ihan myyty. Luonto oikeesti antaa parastaan, ja ihan ilmaiseksi, miten tuollaisesta ei voisi nauttia. Naureskelin toissapäivänä, että taidan toivoa syntymäpäivälahjaksi pilkkihaalareita, koska revontulia katsellessa tulee usein helposti kylmä.
Olen aina kuvitellut, että revontulia näkee vain pohjoisessa. Maaliskuussa 2008 matkasin poikieni kanssa Ylläkselle ja olin niin pettynyt kun ei yhden yksiä revontulia nähty. Kuulin jälkeenpäin, että samana yönä, kun olimme lähteneet Ylläkseltä pois, olivat ne siellä taivaalla komeasti leimunneet. Aina ei mene onnen kanssa tasan.
 |
| 8.10.2015 kotipihalla iltayöstä (vieressä olevan tien katuvalo heijastuu pihan vajaan) |
Olen ladannut puhelimeeni appin Aurora Forecast, joka kertoo diagrammein milloin revontulia saattaa mahdollisesti näkyä. Puhelimestani löytyy myös ilmatieteen laitoksen avaruussää joka kertoo reaaliaikaisesti saapuvista geomagneettisista myrskyistä. Puhelimessani on myös Sky Guide app joka näyttää taivaalle suunnattuna missä mitäkin tähtiä- ja planeettoja, se näyttää myös taivaalla liikkuvat satelliittit.
Revontulia näkee parhaiten talvi- ja kevätpäivän seisauksen aikaan. Näkee niitä muulloinkin, mutta tuolloin aika on niille otollisin koska pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt eniten poispäin auringosta.
 |
| Uusi vuosi 2017 kotipihan palju, klo 23 |
Revontulia on hankala kuvata, elleivät ne ole ihan supervoimakkaita. Otankin usein mukaani järjestelmäkameran ja jalustan jotta pitkällä valotusajalla olevat kuvat onnistuisivat edes jotenkuten, aina ne heilahtaa minulla kyllä jotenkuten. Kuvia en sen enempää käsittele. Kun löytyisi jokin huippukaunis avara korkea paikka jossa kuvata. Tai onhan niitä, mutten uskalla yksikseni niihin lähteä vaeltelemaan pilkkopimeässä. Yksin ja ulkona pimeässä on aika kokemus, kasvattaa luonnetta.
Viime kerralla, viime tiistaina, uskalsin oleskella Hiidenveden rannalla noin puoleen yöhön saakka. Yllä tähtikirkas taivas lukemattomine tähtineen, ja ne revontulet. Hiljaisuuden rikkoi välillä jokin rasahdus jostakin läheltä, se nostattaa aina karvat pystyyn. Vilkas mielikuvitus on vain laitettava syrjään ja jaksaa uskaltaa.
 |
| 5.10.2016 klo 5.30 |
Tuolloin tiistai-iltana oli ihan mieletön kokemus kun näin tähdenlennonkin, ja jossain kohti joutsenpari lensi siitä läheltä ohi. Joutsenten laulu, joka kantautui ja kaikui pitkälle järvelle oli ihanaa kuultavaa. Järven jää paukahteli ja kumahteli. Koitin tallentaa ääntä Instagramin Storyyn, mutta niinhän siinä kävi, että iPhone hyytyi siinä kylmyydessä tyystin ja tallennus katosi. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että ulkona on oikeasti kylmä ja pilkkihaalarille olisi tarvetta.
 |
| 8.10.2015 kotipihan yllä, kuva otettu iPhone 6:lla |
Toivon, että revontulia näkyy jatkossakin runsaasti. Tämä alla oleva näky Hiidenveden rannalta kruunaa revontulien osalta tämän kevään. Ei mun psyyke voinut ymmärtää miten upea taivas voi olla, mutta kyllä se vaan voi. Olen kiitollinen tuosta kokemuksesta. Ensi syksynä taas.
Kommentit
Lähetä kommentti