Berlin in my eyes
Ihastuin kaupunkiin, se pitää myöntää, mutta en kaikkeen siinä. Berliini on jumalattoman iso. Ei sitä ymmärrä ennenkuin on siellä paikan päällä. Jotenkin siellä voi paikoin vielä aistia hieman DDR:ää. Esimerkiksi kävelimme Mercedes-Benz Areenalta hotellillemme ja siinä kolmen kilsan matkalla ohitimme erään kerrostalon jolla pituutta oli varmasti 500 metriä ellei enemmän. Jotkin talot keskustassa ovat uskomattoman kokoisia kuten tuo.
Berliinin Tegelin lentoasemalta pääsi tosi näppärästi bussilla TXL suoraan Alexanderplatzille jossa hotellimme Park Inn Alexanderplatz, yksi Berliinin maamerkeistä sijaitsi. Matka hotellille kestää reilu 40 minuuttia ja bussilippu maksaa 2,70 euroa. Bussi kulkee alle kymmenen minuutin välein mutta aikatauluihin ei ole aina luottaminen. Ainakaan lentokentälle päin mentäessä.
Meillä kävi hotellin suhteen tosi hyvä tuuri. Sain upgreidauksen syntymäpäiväni kunniaksi. Saimme normin sijasta huoneen 20. kerroksesta panoraamanäkymällä kaupunkia kohti. Kyllä siinä suu loksahti auki kun avattiin hotellihuoneen ovi. Näky oli ihan sika magee. Huone oli myös tyylikäs. Kylpyammeesta pystyi halutessaan katselemaan näkymiä ison ikkunan läpi. Hotellin aamupala oli myös sellainen jota en ole ennen nähnyt. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka. En voi vain kuin suositella. Hotellilta on myös hyvät yhteydet Mitten (yksi Berliinin keskustoista) suuntaan ja muualle. Kävelimme pääosin joka paikkaan, mutta Brandenburgin portille mentäessä piti ottaa bussi. Ei matka ollut kuin 2.4 km, ja sen varrella useita nähtävyyksiä kuten Berliner Dom ja DDR-museo, mutta jos koko päivän viettää kävellen, on hyvä edes jossakin säästää. Bussilippu maksaa 1,60 euroa.
Meillä oli Berliinissä oleskeluaikaa tiistaista perjantaihin. Koko tiistai meni matkustamiseen ja sitten ah, niin ihanaan Madonnan konserttiin, tästä olikin oma postaus. Konsertin jälkeen kävelimme keskellä yötä hotellillemme. Ei meillä ollut mitään hätää, olo oli turvallisempi kuin Helsingissä. Keskiviikkona suunnistimme reilun aamupalan voimin kohti Rosenthaler Strassea, jossa sijaitsee Anne Frank Zentrum. Mieskin oli totaalivaikuttunut näkemästään keskuksessa, joten ei sitäkään voi kuin vain suositella. Rosenthaler Strassella on vierivieritysten ihania pittoreskeja pikkuliikkeitä. Alueelta löytyy myös Michael Korsin, Karl Lagerfeltin ja esim. Adidaksen liikkeet.
Anne Frankin keskuksessa on valokuvia Annesta ihan vauvasta lähtien, siellä on hänen lähettämiään kirjeitä ja kortti. Siellä on nähtävillä kortti, jolla hänet on lähetetty Bergen-Belsenin keskitysleirille. Siellä on daavidin risti, joita kaikki yli 6-vuotiaat juutalaiset joutuivat käyttämään. Siellä on tavaroita Annen kotoota ja toisen maailmansodan lopun aikaisia sanomalehtiä. Keskuksessa on kertomuksia Annen elämän varrelta, myös viimeisimpien kuukausien. Ehkä koskettavin näky oli juurikin Anne Frankin päiväkirja, yksi niistä jota hän oli kirjoittanut 13-vuotiaana. Olen lukenut teini-iässä Anne Frankin päiväkirjan, ja se kosketti minua suuresti. Sain tämän kirjan perusteella silloin ensimmäisen kosketuksen holokaustin aikaan. Anne Frank kuoli keskitysleirillä vain 15-vuotiaana. Koko perheestä jäi henkiin ainoastaan Otto-isä. Näyttely oli koskettava läpileikkaus Anne Frankin elämästä ja samalla läpileikkaus Saksan historiasta Annen elämän ajalta. Veti hiljaiseksi.
Pieni kuja jossa keskus sijaitsee on aivan ihana. Se päättyy elokuvateatteriin, jonka edessä on ravintola. Siellä on myös monsterkabinetti. Kävimme torstai-iltana istumassa iltaa ravintolan terassilla hetken aikaa ja molemmat ihastelimme ravintolan baarityöntekijää. Tämä oli kuin suoraan jostakin vanhasta saksalaisesta elokuvasta hiuksineen ja vaatteineen. Ehkäpä oli tarkoituksella laittautunut näin, en tiedä, mutta kaunis hän oli.
Jatkoimme matkaa Anne Frank keskuksesta Berliinin muurin muistomerkille. Sinne oli keskukselta matkaa vajaa kaksi kilometriä. Jos Anne Frank keskus veti hiljaiseksi, niin kyllä veti tämäkin, monin kerroin. Bernauer Strassella sijaitseva muurinpätkä on pisin joka Berliinissä on säilytetty. Muistomerkillä on tasanne, jolta pääsee katsomaan Berliinin muuria ja sen kuoleman vyöhykettä ylhäältä käsin. Muistomerkillä on nähtävissä piikkimattoa, joita oli sijoitettuna muurin taa kuolemanvyöhykkeellä. Jos ihminen onnistui ylittämään muurin, saattoi kovana kohtalona olla joko ampuminen taikka tipahtaminen juurikin tällaisen piikkimattoon, karmivaa.
Kuolemanvyöhykkeellä on valkoinen puuristi. Se on siellä sen merkkinä, koska tällä kohdin ennen muurin pystyttämistä alueella oli hautausmaa. Haudat pyrittiin siirtämään pois muurin tieltä, mutta kaikkia ei saatu siirrettyä, joten moni jäi muurin alle. Valkoinen risti on muistona näille haudoille. Oli jotenkin epätodellista kävellä tuolla. Mielessä vain yksi ajatus, miksi?
Torstai-aamuna, jälleen tuhdin aamupalan jälkeen, halusimme nähdä Brandenburgin portin ja keskustaa. Odottelimme bussia numero 100 varmasti yli puolen tunnin ajan sitä näkemättä, vaikka sen piti kulkea suurinpiirtein viiden minuutin välein. Hyppäsimmekin bussiin 200 ja etenimme noin kilometrin verran Berliner Domille saakka. Napsimme paikalla kuvia ja ihastelimme maisemia. Sitten onnistuimme hyppäämään haluamaamme bussi sataseen ja pääsimme hyvin portille, jopa vähän sen ylikin, mutta se ei ollut huono juttu. Vieressä sijaitsi nimittäin Berliinin parlamenttitalo. On se vaan hieno näky, kuin portti myös. Portin edustalla olevalla Parisen aukiolle kävimme juomassa Starbucksissa kahvit ja loggautumassa hetkeksi aikaa nettiin. Siitä kohti juutalaisten muistomerkkiä, ja Checkpoint Charlien kautta kohti juutalaismuseota. Iso virhe. Olisi kannattanut juurikin ehdottomasti mennä sinne Checkpoint Charlie-museoon. Valtava rakennus, jossa juutalaismuseo on, on kyllä aivan äärimmäisen vaikuttava ja hieno, mutta siellä ei ole oikeastaan mitään sisältöä. Talo taitaa itsessään olla muistomerkki juutalaisuudelle eikä se mikä siellä sisällä oleva. Ehkä Checkpoint Charlie tulee nähtyä seuraavalla reissulla.
Berliinissä on hyvää sen kauneus. Siellä on paljon kaikkea vanhaa. Tiergartenin puisto on (kappas) valtava. Berliinissä on ihania ravintoloita ja kaupppoja, ihmiset ystävällisiä. Valtavia ostoskeskuksia ja kulttuuria. Aivan hotellimme vieressä on vaatekauppa Primark. Ostettiin kassit täyteen vaatteita eikä rahaa mennyt juuri mitään. Sain pojille farkkuja hintaan 13 euroa kappale ja t-paitoja hintaan 3 euroa kappale. En ihmettele, jos kaupunkia kutsutaan myös Euroopan New Yorkiksi, se voi hyvinkin olla sitä. Auf Wiedersehen Berlin, Ich vermisse dich.
Berliinin Tegelin lentoasemalta pääsi tosi näppärästi bussilla TXL suoraan Alexanderplatzille jossa hotellimme Park Inn Alexanderplatz, yksi Berliinin maamerkeistä sijaitsi. Matka hotellille kestää reilu 40 minuuttia ja bussilippu maksaa 2,70 euroa. Bussi kulkee alle kymmenen minuutin välein mutta aikatauluihin ei ole aina luottaminen. Ainakaan lentokentälle päin mentäessä.
Meillä kävi hotellin suhteen tosi hyvä tuuri. Sain upgreidauksen syntymäpäiväni kunniaksi. Saimme normin sijasta huoneen 20. kerroksesta panoraamanäkymällä kaupunkia kohti. Kyllä siinä suu loksahti auki kun avattiin hotellihuoneen ovi. Näky oli ihan sika magee. Huone oli myös tyylikäs. Kylpyammeesta pystyi halutessaan katselemaan näkymiä ison ikkunan läpi. Hotellin aamupala oli myös sellainen jota en ole ennen nähnyt. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka. En voi vain kuin suositella. Hotellilta on myös hyvät yhteydet Mitten (yksi Berliinin keskustoista) suuntaan ja muualle. Kävelimme pääosin joka paikkaan, mutta Brandenburgin portille mentäessä piti ottaa bussi. Ei matka ollut kuin 2.4 km, ja sen varrella useita nähtävyyksiä kuten Berliner Dom ja DDR-museo, mutta jos koko päivän viettää kävellen, on hyvä edes jossakin säästää. Bussilippu maksaa 1,60 euroa.
Meillä oli Berliinissä oleskeluaikaa tiistaista perjantaihin. Koko tiistai meni matkustamiseen ja sitten ah, niin ihanaan Madonnan konserttiin, tästä olikin oma postaus. Konsertin jälkeen kävelimme keskellä yötä hotellillemme. Ei meillä ollut mitään hätää, olo oli turvallisempi kuin Helsingissä. Keskiviikkona suunnistimme reilun aamupalan voimin kohti Rosenthaler Strassea, jossa sijaitsee Anne Frank Zentrum. Mieskin oli totaalivaikuttunut näkemästään keskuksessa, joten ei sitäkään voi kuin vain suositella. Rosenthaler Strassella on vierivieritysten ihania pittoreskeja pikkuliikkeitä. Alueelta löytyy myös Michael Korsin, Karl Lagerfeltin ja esim. Adidaksen liikkeet.
Anne Frankin keskuksessa on valokuvia Annesta ihan vauvasta lähtien, siellä on hänen lähettämiään kirjeitä ja kortti. Siellä on nähtävillä kortti, jolla hänet on lähetetty Bergen-Belsenin keskitysleirille. Siellä on daavidin risti, joita kaikki yli 6-vuotiaat juutalaiset joutuivat käyttämään. Siellä on tavaroita Annen kotoota ja toisen maailmansodan lopun aikaisia sanomalehtiä. Keskuksessa on kertomuksia Annen elämän varrelta, myös viimeisimpien kuukausien. Ehkä koskettavin näky oli juurikin Anne Frankin päiväkirja, yksi niistä jota hän oli kirjoittanut 13-vuotiaana. Olen lukenut teini-iässä Anne Frankin päiväkirjan, ja se kosketti minua suuresti. Sain tämän kirjan perusteella silloin ensimmäisen kosketuksen holokaustin aikaan. Anne Frank kuoli keskitysleirillä vain 15-vuotiaana. Koko perheestä jäi henkiin ainoastaan Otto-isä. Näyttely oli koskettava läpileikkaus Anne Frankin elämästä ja samalla läpileikkaus Saksan historiasta Annen elämän ajalta. Veti hiljaiseksi.
Pieni kuja jossa keskus sijaitsee on aivan ihana. Se päättyy elokuvateatteriin, jonka edessä on ravintola. Siellä on myös monsterkabinetti. Kävimme torstai-iltana istumassa iltaa ravintolan terassilla hetken aikaa ja molemmat ihastelimme ravintolan baarityöntekijää. Tämä oli kuin suoraan jostakin vanhasta saksalaisesta elokuvasta hiuksineen ja vaatteineen. Ehkäpä oli tarkoituksella laittautunut näin, en tiedä, mutta kaunis hän oli.
Jatkoimme matkaa Anne Frank keskuksesta Berliinin muurin muistomerkille. Sinne oli keskukselta matkaa vajaa kaksi kilometriä. Jos Anne Frank keskus veti hiljaiseksi, niin kyllä veti tämäkin, monin kerroin. Bernauer Strassella sijaitseva muurinpätkä on pisin joka Berliinissä on säilytetty. Muistomerkillä on tasanne, jolta pääsee katsomaan Berliinin muuria ja sen kuoleman vyöhykettä ylhäältä käsin. Muistomerkillä on nähtävissä piikkimattoa, joita oli sijoitettuna muurin taa kuolemanvyöhykkeellä. Jos ihminen onnistui ylittämään muurin, saattoi kovana kohtalona olla joko ampuminen taikka tipahtaminen juurikin tällaisen piikkimattoon, karmivaa.
Kuolemanvyöhykkeellä on valkoinen puuristi. Se on siellä sen merkkinä, koska tällä kohdin ennen muurin pystyttämistä alueella oli hautausmaa. Haudat pyrittiin siirtämään pois muurin tieltä, mutta kaikkia ei saatu siirrettyä, joten moni jäi muurin alle. Valkoinen risti on muistona näille haudoille. Oli jotenkin epätodellista kävellä tuolla. Mielessä vain yksi ajatus, miksi?
Torstai-aamuna, jälleen tuhdin aamupalan jälkeen, halusimme nähdä Brandenburgin portin ja keskustaa. Odottelimme bussia numero 100 varmasti yli puolen tunnin ajan sitä näkemättä, vaikka sen piti kulkea suurinpiirtein viiden minuutin välein. Hyppäsimmekin bussiin 200 ja etenimme noin kilometrin verran Berliner Domille saakka. Napsimme paikalla kuvia ja ihastelimme maisemia. Sitten onnistuimme hyppäämään haluamaamme bussi sataseen ja pääsimme hyvin portille, jopa vähän sen ylikin, mutta se ei ollut huono juttu. Vieressä sijaitsi nimittäin Berliinin parlamenttitalo. On se vaan hieno näky, kuin portti myös. Portin edustalla olevalla Parisen aukiolle kävimme juomassa Starbucksissa kahvit ja loggautumassa hetkeksi aikaa nettiin. Siitä kohti juutalaisten muistomerkkiä, ja Checkpoint Charlien kautta kohti juutalaismuseota. Iso virhe. Olisi kannattanut juurikin ehdottomasti mennä sinne Checkpoint Charlie-museoon. Valtava rakennus, jossa juutalaismuseo on, on kyllä aivan äärimmäisen vaikuttava ja hieno, mutta siellä ei ole oikeastaan mitään sisältöä. Talo taitaa itsessään olla muistomerkki juutalaisuudelle eikä se mikä siellä sisällä oleva. Ehkä Checkpoint Charlie tulee nähtyä seuraavalla reissulla.
Berliinissä on hyvää sen kauneus. Siellä on paljon kaikkea vanhaa. Tiergartenin puisto on (kappas) valtava. Berliinissä on ihania ravintoloita ja kaupppoja, ihmiset ystävällisiä. Valtavia ostoskeskuksia ja kulttuuria. Aivan hotellimme vieressä on vaatekauppa Primark. Ostettiin kassit täyteen vaatteita eikä rahaa mennyt juuri mitään. Sain pojille farkkuja hintaan 13 euroa kappale ja t-paitoja hintaan 3 euroa kappale. En ihmettele, jos kaupunkia kutsutaan myös Euroopan New Yorkiksi, se voi hyvinkin olla sitä. Auf Wiedersehen Berlin, Ich vermisse dich.
Kommentit
Lähetä kommentti