Aika kulkee

On ollut taukoa kirjoittelussa vaihteeksi. Nyt tuntuu olevan pitkästä aikaa rauhallinen sunnuntai-aamu kirjoitteluun, esimerkiksi viime sunnuntaina olin jo tähän aikaan pihalla laittelemassa terassilaattoja. Omakotitalossa asuminen ei ole pelkkää olemista, koko ajan tuntuu tekemistä löytyvän. Mutta onhan tämä vaan ollut mukavaa.

Ja juuri kun tähän on päässyt asettumaan, tuli ilmoitus, että vanhempi poikani on saanut asunnon. Tässä siis elelellään myös aikaa ennen kodista muuttoa. Tuntuu ihan hirmu haikealta, itku meinaa tulla vähän väliä. Vastahan lapseni oli pieni poika. Olin kuvitellut mielessäni, silloin kun hän oli pieni vauva, että tuostahan nuo poikaset lentää pesästä samalla sekunnilla tuosta noin vain kun täyttävät kahdeksantoista, ei se nyt ihan niin kuitenkaan mene. Minun puolestani voisivat asua kotona vielä pitkään, ei yhdeksäntoistavuotias ole vielä mikään aikuinen. Oli kyllä tiedossa, että asunto saattaa tulla milloin vain, mutta sitten kun se tieto tuli, teki mieli kiljua "ei vielä - time out!". Ei auta muu kuin päästää poikanen hyvin maailmalle ja toivottaa hyvää matkaa. Olen tukena kaikessa, aina.