Voi pojat

Ihan uskomaton päivä! Kävin siskoni kanssa tapaamassa setääni Järvenpäässä, ihanaa setää jota olen viimeksi nähnyt yli kymmenen vuotta sitten. Meillä on tosi pieni suku ja niitä harvoja, jotka ovat olemassa, näkee ihan liian harvoin. Tänään oli toisin.

En ollut tiennyt, että yksi isoisäni veljistä sai surmansa Helsingin kauppatorilla. Hänet ja kaksi muuta henkilöä ammuttiin ilmeisesti kultaliikkeen ryöstön yhteydessä joskus 1950-luvulla. Isoisoäitini on asunut Malmilla, ihan hautuumaan vieressä iät ja ajat, olen itse asunut koko lapsuuteni siinä ihan vieressä Pihlajamäessä.

Edesmennyt isäni on asunut lastenkodissa, niinkuin veljensäkin. Heidän äiti, elikkä minun mummi, kuoli isäni ollessa 11-vuotias. He elivät äitinsä kuoleman jälkeen kolmisin isänsä kanssa, mutta isänsä ei pystynyt huolehtimaan pojistaan, ja he joutuivat lastenkotiin. Ukkinikin kuoli sitten myös muutaman vuoden päästä.

Isäni asui Kannelmäessä lastenkodissa aikuisuuteensa saakka. Setäni kertoi, että Kallion lastenkoti, jossa hän itse asui on lähinnä vankilan esikartano ja kaukana mistään hyvästä. Se jätti häneen elinikäiset haavat. Eräänä kertana, matkatessaan junalla isoäitinsä luota Muhokselta takaisin Helsinkiin, setäni oli jutellut pitkään samassa makuuvaunussa olleen miehen kanssa. Siihen loppui lastenkotielämä. Tämä mies vuokrasi kolmiostaan Liisankadulta huoneen sedälleni.

Ylhäällä kuvassa isäni ja setäni Helsingissä Pietarinkadulla. Isäni oli juuri saanut uuden pyörän ja se tilanne piti ikuistaa. Tästä ei ole mennyt kauaa kun elämä tuli muuttumaan. Isäni on tuo joka nojaa tyytyväisenä satulaan.

Mummini, saanen esitellä Terttu Aino Viola, on käynyt Muhoksella yhtä aikaa koulua Miss Maailmaksi myöhemmin tituuletaarun Armi Kuuselan kanssa. Voi miten kaunis Terttu on ollut.

Ukkini Erkki Johannes vei vihille isoäitini 17.9.1949. 

On tämä ollut kertakaikkiaan uskomatonta. Olen tänään saanut kuulla, että minussa olisi samaa näköä mummini kanssa. Tuntuu, että olen tuijottanut, varsinkin tätä vihkikuvaa, koko päivän ja joka kerta pitää myöntää, että ihan kuin tuijottaisin nuorempaa itseäni silmiin. Olo tuntuu jotenkin ehyemmältä, jotkin palat ovat loksahtaneet nyt kohdilleen. Olen niin kiitollinen sedälleni.