Ajo-opettelua
Mieheni opettaa poikaani ajamaan moottoripyöräkorttia. En tiedä, onko poikiin yleisesti ohjelmoitu jo tuonne geeneihin pärjääminen kaikkien teknisten vempeleitten kanssa koska poikani hallitsi heti moottoripyörällä liikkumisen, sai sen pidettyä liikkeessä sammumatta ja hallitsi kytkimen, jarrut ja vaihteet. Kun mies on pihalla värkkäämässä pyöräänsä, siihen yleensä kertyy aina ympärille kaikki asiasta kiinnostuneet pihan pojat. Jos miehellä sattuu olemaan koira mukana, niin tytötkin.
Hankalaa hetkeä ajossa eikä moottoripyörän käsittelyssä ole tuntunut olevan ollenkaan, mitä nyt minulla on ollut autossa pelkääjän paikalla "hieman hankalaa" kun olemme ajaneet pojan perässä. Hienosti se pää kuitenkin siellä kypärän sisässä kääntyilee ja otetaan huomioon muu liikenne. Mies antaa suunta-ohjeet kuulokkeisiin ja poika tottelee. Moottoripyörää käsitellessä poika on saanut tehtyä määrätyt keilojen pujottelut ja pyörän kääntämiset ihan oppikirjojen mukaisesti. Tänään vähän jo kevennettiin sanoissa, pyydettiin kääntymään lounaaseen ja varomaan takana tulevaa hirvilaumaa, ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Muistan itse parisen vuotta sitten ajokorttia ajaessani kun miespuoleinen ajo-opettajani ajaessamme Kalliossa kertoili vain jotakin mielestään hauskoja thaityttö-vitsejä, minusta ne eivät olleet yhtään hauskoja. Koita siinä sitten keksiä kuinka sanoa hänelle kauniisti, että tukkisi turpansa kun itsellä suu rutikuivana ajamisen kauhusta ja kädet hiestä märkänä. Olin varma etten ikinä saa korttia, mutta kerralla se meni läpi.
Pojallani oli käsittelykoe Tattarisuolla viime keskiviikkona. Ei mennyt läpi. Harjotellessamme moottoripyörän hallintaa poika on hanskannut kaiken tosi hyvin. Tällä Tattarisuon radalla kävi jalka kaksi kertaa maassa ja tämän johdosta käsittelykokeen vastaanottaja lopetti kokeen siihen. Mieheni oli yrittänyt ensin ystävällisesti ja sitten ei enää niin ystävällisesti selittää tälle vastaanottajalle, että radalla olevat ylimääräiset tolpat häiritsivät pojan testiä, ja että kohta jossa pojan piti pyörän kanssa kääntyä oli liian lyhyt. Ei auttanut. Eikä tuolle enää mitään voi, ramppikuume oli pojalla aikamoinen.
Miehellä oli vähän varaa vähän sanoa, koska hän on opettanut itse kolme lastaan ajamaan joko autolla taikka moottoripyörällä ja tuntumaa käsittelykokeen suorittamiseen on. Ilmeisesti riippuu kokeen vastaanottajan päivänlaadusta millainen tulos annetaan. Tosin, jos jalka siellä maassa käy tiukkaa mutkaa tehdessä niin kyllähän se on selvä virhe. Mies protestoi siitä mutkan pituudesta, ei auttanut, sanottiin että tulkaa ajamaan koe kevyemmällä endurolla. Mikä vastaus tuo oli? Lisäksi pojan piti tehdä hätäjarrutus 50 kilometrin vauhdista. Tuli huomautus siitä, että vauhtia oli vain 48 km/h, tutkan kanssa oikein mittasi vauhdin määrän, mitä ei mies ole nähnyt käytettävän aiemmissa testeissä joissa on ollut mukana.
Pojalla on seuraava käsittelykoe Lohjalla ensi keskiviikkona. Ristin pienet käteni ja toivon että läpi menee. Lähden sinne itsekin mukaan, piti ensin kyllä kysyä pojalta että onko se hyvä vai huono juttu. Pojasta onneksi hyvä. Tämän jälkeen on vielä itse ajokoe liikenteessä.
Hankalaa hetkeä ajossa eikä moottoripyörän käsittelyssä ole tuntunut olevan ollenkaan, mitä nyt minulla on ollut autossa pelkääjän paikalla "hieman hankalaa" kun olemme ajaneet pojan perässä. Hienosti se pää kuitenkin siellä kypärän sisässä kääntyilee ja otetaan huomioon muu liikenne. Mies antaa suunta-ohjeet kuulokkeisiin ja poika tottelee. Moottoripyörää käsitellessä poika on saanut tehtyä määrätyt keilojen pujottelut ja pyörän kääntämiset ihan oppikirjojen mukaisesti. Tänään vähän jo kevennettiin sanoissa, pyydettiin kääntymään lounaaseen ja varomaan takana tulevaa hirvilaumaa, ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa. Muistan itse parisen vuotta sitten ajokorttia ajaessani kun miespuoleinen ajo-opettajani ajaessamme Kalliossa kertoili vain jotakin mielestään hauskoja thaityttö-vitsejä, minusta ne eivät olleet yhtään hauskoja. Koita siinä sitten keksiä kuinka sanoa hänelle kauniisti, että tukkisi turpansa kun itsellä suu rutikuivana ajamisen kauhusta ja kädet hiestä märkänä. Olin varma etten ikinä saa korttia, mutta kerralla se meni läpi.
 |
| Opettaja silmä tarkkana |
Pojallani oli käsittelykoe Tattarisuolla viime keskiviikkona. Ei mennyt läpi. Harjotellessamme moottoripyörän hallintaa poika on hanskannut kaiken tosi hyvin. Tällä Tattarisuon radalla kävi jalka kaksi kertaa maassa ja tämän johdosta käsittelykokeen vastaanottaja lopetti kokeen siihen. Mieheni oli yrittänyt ensin ystävällisesti ja sitten ei enää niin ystävällisesti selittää tälle vastaanottajalle, että radalla olevat ylimääräiset tolpat häiritsivät pojan testiä, ja että kohta jossa pojan piti pyörän kanssa kääntyä oli liian lyhyt. Ei auttanut. Eikä tuolle enää mitään voi, ramppikuume oli pojalla aikamoinen.
Miehellä oli vähän varaa vähän sanoa, koska hän on opettanut itse kolme lastaan ajamaan joko autolla taikka moottoripyörällä ja tuntumaa käsittelykokeen suorittamiseen on. Ilmeisesti riippuu kokeen vastaanottajan päivänlaadusta millainen tulos annetaan. Tosin, jos jalka siellä maassa käy tiukkaa mutkaa tehdessä niin kyllähän se on selvä virhe. Mies protestoi siitä mutkan pituudesta, ei auttanut, sanottiin että tulkaa ajamaan koe kevyemmällä endurolla. Mikä vastaus tuo oli? Lisäksi pojan piti tehdä hätäjarrutus 50 kilometrin vauhdista. Tuli huomautus siitä, että vauhtia oli vain 48 km/h, tutkan kanssa oikein mittasi vauhdin määrän, mitä ei mies ole nähnyt käytettävän aiemmissa testeissä joissa on ollut mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti