Cat on a Hot Tin Roof

Kävimme eilen katsomassa teatteriesityksen Kissa kuumalla katolla (Cat on a Hot Tin Roof). Scarlet Johanssonin saapuessa lavalle ihmiset taputtivat ja hurrasivat, esitys sai alkunsa. Ihmettelin koko kaksi ja puolituntisen aikana miten hän ikinä muistaa vuorosanansa koska niitä riitti ja riitti, toisekseen oli hankalaa saada sanoista selvää koska esitykseen kuului puhuminen Mephisiläisittäin murtaen.

Esitys perustuu Elizabeth Taylorin ja Paul Newmanin samannimiseen elokuvaan jossa pariskunta pui suhdettaan joka on erittäin huonossa jamassa. Koko näytös pidettiin heidän makuuhuoneessaan upeissa lavasteissa.

Istuimme Richard Rogers-teatterin parvella, toisella rivillä keskellä. Nautin esityksestä, vaikka se oli synkkä ja murheellinen ja kertoi vain yhdestä asiasta. Jaksoin ihastella Scarlettia joka ikinen hetki kun hän siinä lavalla oli. Miten upea iho ja vartalo, miten valloittava ja dymaaninen. Ja olen nähnyt livenä Benjamin Walkerin (Brickin) arsen kun hän poisti pyyhkeensä pukeakseen housut jalkaansa :)

Esitys oli erilainen, siinä oli voimakkaita kohtauksia ja upeat lavasteet. Brickin isää (Big Daddy) esittänyt Ciaran Hinds oli erinomainen roolissaan syöpää sairastavana isänä.