Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa manikyyrissä, voitteko kuvitella. Sain sen mieheltäni hääpäivälahjaksi rankan muuton takia. Käteni olivat muuton jälkeen aivan turvoksissa ja iho kuin hiekkapaperia. En muista milloin viimeksi olisim kärsinyt käsikivusta, mutta tuolloin sen koin.
Minulta puuttuu joku osa aivoihin istutetusta naisellisuuskoodista kun en liiemmälti ole innostunut tällaisista asioista. Myös kampaajalla käynti on joka kerta yhtä painajaista kun en vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä kieltä siellä puhutaan.
 |
| Ennen. Kynsiä ei kyllä pahemmin näy... |
Nytkin tiistaina kun kävin jälleen hiukseni vaalentamassa, kampaaja vasta sen koko pään värjäyksen jälkeen sanoi, että nyt on muotia floridalainen värjäys, jossa laitetaan paljon erivärisiä vaaleita raitoja hiuksiin. Juuri tuollaista vähän niinkuin siellä värjäyksen kanssa tarkoitin ja nyt mun pää on tasasen vaalea ja mietin joka ikinen aamu itseni peilistä nähdessäni onko tukkani ihan kamala vai kuvittelenko vain. Yleensä olen sinut heti tukkaan, mutta tällä kertaa tää aina vaan näyttää vähän niinkuin keltaselta, eikä luonnollisen vaalealta eri hiekan sävyineen.
 |
| Jälkeen. Nakkisormet ja heilahtanut kuva |
Kokemuksena oli ihan kiva tämä toimenpide, mutat palvelun tasossa olisi hieman parannettavaa tässä eräässä espoolaisessa liikkeessä. Minut jätettiin mitään sanomatta istumaan kymmeneksi minuutiksi yksin ja kuivattelemaan kynsiäni. Kai se on niin rutiinia siellä, muttei minulle, ensikertalaiselle. Olisin voinut ottaa ajan jo aiemminkin mutten omannut tämänkään vertaa kynsiä vielä pari viikkoa sitten. Lopputulokseen olen tyytväinen, kyllä se vaan niin on, että huoliteltu lookki on much better kuin jyrsitty lookki.
Kommentit
Lähetä kommentti