Oi Garmisch, Garmisch

Hiukka menee aika nopsaan, asioita tapahtuu ja urakalla. Voisi sanoa, että tässä on sellaset kuuluisat ihan oikeat ruuhkavuodet menossa juuri nyt.

Olimme siis joulun ja uuden vuoden 2012 Etelä-Saksassa, Garmisch-Paretnkirchenissä. Olin kuin jossakin lumotussa tilassa koko reissun ajan, se oli ihan  m i e l e t ö n t ä!  Olotila saattoi johtua myös "kivasta" flunssasta jonka itselleni onnistuin hankkimaan juuri päivää ennen reissua. Minä jos kuka, tunnollinen sairastaja.

Ihana majatalon vuokraemäntämme Maurer oli varannut meille jouluaatoksi pöydän kertakaikkisen ihananasta tyypillisestä etelä-saksalaisesta ravintolasta. Söin ylettömän tyytyväisenä niinkin juhlallista ruokaa kuin hapankaalia ja braatwurstia, alkuruokana sipulikeittoa. Se oli Niin hyvää. Söin jo silmilläni siinä paikassa, sen täydellisempää ei olisi voinut olla, ja juuri jouluaattona.

Joulupäivänä lähdimme ajelemaan summamutikassa, ja kappas löysimme itsemme kävelemästä lopulta Itävallan puolelta Innsbruckista. Siellä oli kiva kävellä. Kävimme juomassa kuumat kaakaot kera suklaavohvelin. Voin sanoa, että siinä täyttyi hetkeksi suklaakiintiö.

Seuraavana päivänä kipusimme vaijerihissillä Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitzelle. Olin tuota elämystä odottanut edellisestä Münchenin reissustamme lähtien. Se oli jännää ja upeata samaan aikaan. Ylhäällä oli paljon turisteja ympäri maailmaa. Meistä haluttiin yhteiskuva erään häämatkalla olleen pariskunnan kuva-albumiin, meillä oli hauskaa.

Tapanina lähdimme ajalemaan kohti Sveitsiä ja siellä, 1 800 metrin korkeudessa olevaa Samnaun kylää. Se mikä meitä sinne veti oli tieto siitä että Samnaun kylä on ainoa verovapaa alue koko Sveitissä joten frangin kuvat silmissämme sinne suuntasimme katselemaan kelloja, laukkuja, vaatteita, linkkuveitsiä, kosmetiikkaa ja tuoksuja. Mä voisin muuttaa tuonne kaupunkiin. Matka sinne oli jännää kuin mikä. Sellanen pikkuinen serpentiinitie ylös vuoristoon oli huikea. Kello taisi olla jotakin yksi iltapäivällä kun kylään saavuimme. Ihmiset istuivat terassilla t-paidat päällä ja ottivat aurinkoa, se auringonpaiste olikin tosi lämmin.

Paikallinen hampurilainen Mäkkärissä, hapankaalilla ja bratwurstilla :)

Koluttiin matkallamme myös Partnach-Clam, 700 metrin mittainen sola joka menee ylhäällä vuoren uumenissa lähellä Garmischia. Se oli maaginen patikointireissu, kertakaikkisen mahtava. Koin myös elämäni hurjimman lumipyryn, joka tuntui siellä näin talvisaikaan olevan suht normaalia. Yhtenä päivänä kun ajelelimme jälleen Samnauhun, satoi lunta 1,5 metriä.

Oli hurjaa katsella ihmisiä laittamassa autoihinsa lumiketjuja ja vatsanpohjasta otti kun moni jäi keskelle ylämäkeä eikä päässyt enää siitä mihinkään. Meillä loppui kanssa veto yhdessä jyrkässä ylämäessä kun edellä oleva auto jämähti sijoilleen, ei saatu enää lisävauhtia päästäksemme eteenpäin. Mies onneksi kokeneena autoilijana teki kylmänrauhallisesti uukkarin, palattiin takaisin alas noin kahden kilometrin verran ja "otettiin vauhtia" päästäksemme ylös Samnauhun. Ensimmäistä kertaa rukoilin autokyydissä ja jostakin syystä rukoilin Ave Mariaa, älkää kysykö miksi. Päästiin ylös.

Käytiin myös katsastamassa ihanaa Neuschwansteinin linnaa todetaksemme ettei sinne enää pääse bussikuljetuksella ylös vaan kävellen ja se meni ihan kuntoilusta. Hevoskyydillä sinne ylös olisi päässyt muttei me välitetty mennä ihmisruuhkan takia. Väisteltiin hevosten jättämiä "pommeja"kävellessämme sinne ylös ja naamat punaisina totesimme, että nyt tämä linnan "parempi"puoli oli julkisivuremontissa. Aika ikävää ensikertalaisia turisteja ajatellen. Linna on upea kuin mikä ja peitettynä lakanoilla ja rakennustelineillä. Onneksi me ollaan nähty tuo linna jo.

Turisteja Marian sillalla Linnan takana. Silta on n. 100 metrin korkeudessa

Arvatkaa maistuiko vastaleivottu vaniljamunkki hyvälle patikoinnin jälkeen?