Hämmenny pienistä ihmeistä ja pysähdy niiden äärelle joka päivä
Oon ollu tänään vähän äimistynyt intensiivisen työpäivän jäljiltä. Aamulla pohdin kalentereita vilkaistuani, että tänään on varmasti helppo päivä, ja mitä vielä. Sähköpostia joka puolelta - kun yhteen sain vastatuksi, kilahti laatikkoon heti uusi - koko päivän.
Oon ollu taas flunssassa. Flunssa on tosin niillä rajoin, että ei oikein töihin kehtaa mennä, mutta ei kehtaa ilmoittautua sairaaksikaan. Milloin on oikea aika flunssan jälkeen palata työpaikalle? Kotona on ihan kiva tehdä töitä. Kuuntelen hyvin usein samalla musiikkia, toisaalta se on myös pakko. AirPods Prot (vastamelukuulokkeet) on ihan must olla olemassa kun asuintalon vieressä on massiivinen rakennustyömaa. Välillä meinaa tulla ihan stressi kun joutuu väkisin kuuntelemaan vieressä liikkuvan kaivurin voitelemattomien telaketjujen järkyttävää kitinää. Tuo kaivuri on varmaan ainut maailmassa josta lähtee noin järkyttävä ääni.
Usein miehellä kolottaa kahvihammas, ja kun istun keittiönpöydän ääressä työskentelemässä kuulokkeet päässäni saattaa se äkkiä vaikuttaa siltä etten välttämättä olisi niin keskittynyt. Ja eikun Juran kahviautomaatti (ei se hiljaisin malli) korvan juureen huutamaan. Ja täytyyhän se automaatti myös huoltaa, uudelleen ja uudelleen - Siis käyttää ympäri se maitojärjestelmän huuhteluohjelma. Välillä on tehnyt mieli alkaa kiljumaan. Ja joskus mulla on ollut ihan vähän ikävä tavallista hiljaisesti ja tasaisesti jurnuttavaa Mocca Masteria. Ja sitten ihmetellään kun haluaisin vaan joskus vetäytyä istumaan jonnekin täysin hiljaa.
Töissä on koko alkuvuosi valmistauduttu valtuustokauden tuomaan muutokseen elokuussa. Nyt elämme tätä muutosta. Olen kollegoille kertonut siitä, miten yllättävää on ollut se, kuinka sitä kaipaa entisiä tiimikavereita ja sitä hyvää ryhmähierarkiaa joka meillä oli vähättelemättä yhtään meidän uutta ja aivan mahtavaa tiimiä. Tänään iltapäivän tiimikokouksessa toinen kollega sanoi ”se on amnattitaitokysymys”. Oon miettiny tuota koko illan. Ehkä hän ymmärsi sanomani väärin, vai ymmärsikö? Onko ammattitaitoa sietää muutosta noin vain tuntematta mitään? Kaikki muuttuu yks’kaks yhdessä päivässä ihan täysin ja mikään ei ole enää samaa kuin ennen. Olen kokenut yhden isomman organisaatiomuutoksen, jossa vaihtui koko yksikkö. Se vanha porukka oli mahtavaa ja se vietiin julmasti isoilla päätöksillä yhdessä yössä. Kyllä siinä meni hetki yhdellä jos toisella tottua uuteen. Mitä on hyvä muutoksen sietäminen?
Rakastan mun työtä. Teen sitä intohimolla ja työ on myös todella palkitsevaa. Tämä on ihan unelma, ainutlaatuinen näköalapaikka johon en kuuna päivänä olisi uskonut pääseväni. Kohta tulee neljä vuotta tässä tätä hommaa ihmetellessä, yksikään päivä ei ole ollut samanlainen.
Tosi osuvasti osallistuin tänä aamuna myös Boost Your Business digiseminaariin, jossa muun muassa Saimi Hoyer piti ihan mielettömän, mykistävän puheen uskalluksesta olla oma itsensä. Usein multitaskaan aina vähintään kahta asiaa yhtä aikaa, mutta tätä kuunnellessa keskityin joka ikiseen Saimin sanaan. Pääset kuuntelemaan Saimin puheen tästä linkistä. Puhe alkaa kohdasta 35:30, ihan vähän itkinkin.
Kommentit
Lähetä kommentti