Kaunis ja karu Portugali - Obrigada

Olemme tällä hetkellä Espanjassa Marbellassa, taikka Esteponassa - en osaa varmuudella sanoa kumpi on tätä hotelliamme lähempänä. Saavuimme tänne toissapäivänä 8.3. ollen reilun kuukauden ihanan Portugalin Algarvessa. Minulla on jo nyt aivan valtava ikävä tuonne takaisin, se on kerrassaan ihanaa aluetta. 

Lähdimme ajamaan Algarven Sesmariaksessa sijainneesta hotellistamme aamupäivällä kello 11 ja olimme perillä Espanjan Marbellassa noin klo 22. Kävimme matkan aikana mutkan hurjan kauniissa Gibraltarissa. Se oli aivan uskomaton paikka. Ajoimme suoraan The Rockille ja suuntasimme koko aika yhä ylemmäs. Jossakin kohti vastaan tuli puomi, ylös huipulle ei pääse muuten kuin taksilla taikka opastetun kierroksen kanssa. Meille esitettiin, että jättäisimme auton parkkiin ja ottaisimme taksin ylös huipulle. Tämä oli meistä hyvä idea. Huipulle pääsisi kävellen, mutta se kestäisi reilu kaksi tuntia. Ylhäällä huipulla ymmärsin miksei sinne voi mennä omalla autolla. Tie on todella jyrkkä ja hyvin kapea. Hevosensilmät ovat hyvin ahtaita, ja aivan huipulla on todellakin vain pieni kohta, jossa autoa voi hetken aikaa pitää kunnes on siirryttävä pois muitten tulijoitten alta. Vuori todellakin kapenee ylöspäin mennessä ja siellä ylhäällä vain pelkää ettei tuuli vie kaiteen yli mennessään - taikka paikan päällä asuvat villit apinat hypi miten sattuu päälle. Vuoren huipulta avautuu huikeat näkymät joka suuntaan. Tuntuu, että Marokko on käsin kosketeltavan lähellä - väliä on ainoastaan 34 kilometriä. Vuorelta näkee alas piskuiseen Gibraltarin kaupunkiin ja koko sen maahan. Gibraltar on ainoastaan noin 3x6 kilometrin kokoinen ja siellä asuu 34 000 ihmistä. Asuminen itse Gibraltarilla on hyvin kallista, muuten elintaso on halpaa. Esim. diesel maksoi ainoastaan 1,10 litra. Maanviljelystä Gibraltarilla ei pystytä tekemään ollenkaan, koska siihen sopivaa maa-alaa ei ole ollenkaan. Maahan saapuessa tarkistetaan passit hyvin tarkasti. Alhaalla kaupungissa astii Britannian tunnelman, siellä näkee punaisia puhelinkoppeja ja brittiläisiä baareja. 

Haaveilin edellisessä kirjoituksessani pesukoneesta ja astianpesukoneesta huoneistossamme Sesmariaksessa. Pesukone sieltä löytyi, muttei astianpesukonetta. Ja tuo pesukonekin oli vuodelta nakki ja miekka toimien sen mukaisesti. Meinasin saada hermoromahduksen. Pesin täyden koneellisen ja kone jätti kaikki vedet sisälle ohjelman päätteeksi. Eipä siinä muuta kuin kokeilemaan uutta kierrosta ja sama homma. Siinä sitten käsin koitin saada painavat pyykin puristestettua kuiviksi ja se olikin homma se. Mies näki varmaankin ilmeestäni, että minun kannattaa antaa olla rauhassa ja sanoikin ihan omatoimisesti, että hän taitaa käydä respassa sanomassa tuosta pesukoneesta. Se kannatti, sillä seuraavana päivänä palatessamme jälleen Sagresin päiväreissulta huoneistoon oli tuotu uusi kone. Ihmeiden aika ei ole ohi. Harmi tosin, ettei enää ehtinyt pyykkäämään. 

Portugalissa viimeisen hotellimme Colina Da Lapa & Villaksen lähellä oli valtavan hieno piskuinen ranta Casa Rei das Praias. Aallot siellä olivat aivan mahtavat. Oscar nautti aivan todella paljon juosta siellä. Ottaa aaltoja kiinni ja juosta niitä karkuun. Välillä poika haki isänsä lähemmäs rantaviivaa, ja seisoi tämän takana katsellen aaltoja, mutta samalla turvassa aalloilta. Mieli teki olla lähellä, mutta vähäsen pelotti. 

Viimeisenä päivänämme Portugalissa kävimme taas jälleen maailman äärellä Sagresissa. Se vain on ihan superhieno paikka. Ajelimme sinne tuttua 125-tietä pitkin. Vieressä menisi myös oikein hyvä ja nopea moottoritie, mutta siellä saa maksella tietulleja. Kävimme tällä kertaa linnassa aivan Sagresin päässä ja Oscar hihkui tykeistä joita siellä näki. Kävimme useilla toinen toistaan hienoimmilla rannoilla ihaillen valtavia aaltoja jonka hyvin tuulinen ilma sai aikaan. Viimeisimpänä etappina meillä oli Pontal da Carrapateiran ja Bordeiran rannat. Näin pitkällä emme olleetkaan aikaisemmin käyneet ja tämä oli kuin kiitos meille tästä ihanasta kuukaudesta. Ei sitä näkyä osaa sanoin kuvailla, kuin olisi tullut maailmansynnyn alkulähteille. Kun tulemme seuraavan kerran Portugaliin, tulemme asuntoautolla ja ajamme Nazaresta etelää kohti rannikkoa myötäillen. Yöpyen näillä valtavien hienojen pystysuorien kiviseinien yläpuolella ja ihaillen auringonlaskuja. 

Meillä on ollut onnea tällä matkalla. Poika ei ole ollut kertaakaan kipeänä - pitää ihan koputtaa puuta. Olen niin onnellinen tästä, juuri tätä me tältä matkalta haettiin. Mutta on meillä valitettavasti ollut hieman epäonnea kylläkin. Mies toimii konsulttina tehden töitä etänä, ja jostakin syystä eräs suuremman luokan suomalainen yritys, jolle hän työskentelee, ei ole maksanut helmikuun laskua. Useista kyselyistä huolimatta mitään ei ole tapahtunut tähän mennessä. Ensi viikolla suorituksen tulisi kuulemma tulla - ehkä. Näin ovat lupailleet.  Tällä tavoin on käynyt yhden kerran aikaisemmin vuosi sitten, ja silloin korvaus tuli vasta kuun puolivälissä. Ihan vielä meillä ei ole hätää, mutta toivottavasti asia tosiaan korjaantuu. Tämä on vaikuttanut yllättävän paljon mielialaan ja matkasuunnitteluun, suunnitella ei voi oikeastaan tällä hetkellä mitään muuta kuin, että palaammeko siten kohta takaisin Suomeen. Toivottavasti tällaiseen ei tule tarvetta. Vuorotteluvapaakorvaukseni on näennäinen kuukausipalkkaani verrattuna, sillä ei hirveän pitkälle elellä. Vuorotteluvapaakorvaus on 70 % siitä summasta, jonka työttömyyskassa maksaisi ansiosidonnaista työttämyysturvaa. Tästä summasta menee minun tapauksessani vielä 10,5 % veroa. Lapsikorotuksia tms. ei ole.