Matka alkaa

Minulle myönnettiin vihdoinkin lupa työnantajani puolesta perjantaina 26.1.2024 jäädä vuorotteluvapaalle. Käynnistimme prosessin kotona ajatuksen tasolla jo talvella 2023. Ja kun Suomen hallitus päätti kesällä, että vuorotteluvapaa poistetaan kokonaan, teimme siltä istumalta päätöksen, että jään vuorotteluvapaalle sitten helmikuusta 2024. Ajankohta meille perheenä oli hyvin tarkkaan mietitty. Lapsellamme on ollut päiväkodissa jatkuvia altistuksia sairastumisille, hän on ollut hyvin paljon kipeänä ja me kaikki hyvin turhautuneina ja toivottomina siitä. Lapsi aloittaa eskarin elokuussa 2024, joten muuta tilaisuutta meillä tähän ei oikeastaan ollut. Ja lisäksi pääsen itse sitten syksyn tullen jälleen palaamaan hyvin työrytmiin takaisin mukaan. Ja vielä - kun kerran elämässä tämän pääsee toteuttamaan, ja se on ylipäätänsä taloudellisesti mahdollista, halusimme viettää työvapaalla koko mahdollisen 180 päivää, elikkä kuusi kuukautta. 

Eilinen päivä töissä, viimeinen työpäiväni hetkeen, oli tunteen kirjoa täynnä. Ajatusteni tasolla mietin, että kiljun vain ja pompin päätöksen saatuani, mutta mitä vielä. Olen ollut hyvin tunteellinen koko tuosta lähtien. Olen saanut todella paljon onnentoivotuksia. Sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa en aivan suoraan ole työskennellyt ovat tulleet moikkaamaan ja sanomaan heipat. Olen ollut hyvin otettu kaikesta muistamisesta. Lähimmät kollegani tulivat käymään aivan yllättäen luonani juuri ennen lähtöäni, he halusivat vielä muistaa minua pienellä läksiäislahjalla ja valtavaksi nauruksi ja itkuksihan se sitten meni. En tule ikinä unohtamaan näitä hyvästejä. Olen hyvin onnekas kun omaan tällaiset kollegat. Arvostan heitä kaikkia aivan todella paljon. Oli myös huojentavaa jäädä vuorotteluvapaalle, koska sijaisekseni saatiin palkattua oikein näppärän tuntuinen, mukava ja aikaansaava henkilö. Se olikin tässä kaikken suurin murheeni, työni hoituu poissaollessani. 

Lisäksi aivan viimeisenä oli oman ydintiimin hyvästeleminen, se tuntui suurelta painavalta möykyltä rinnassa. Siinä halattiin pitkään ja kovaa, eikä siinäkään silmät kuivina pysyneet. Lähdepä siitä sitten vapaille. 

Täytyy sanoa, eilen töistä pois lähtiessäni oli takki aivan tyhjä. Olen kuukausikaupalla seurannut vuorotteluvapaaprosessin etenemistä, yrittänyt auttaa siinä miten vain olen pystynyt, sekä edesauttaa uuden henkilön rekrytoinnissa. Kävin läpi aivan kaikki mahdolliset työtoverini koko organisaatiossa, aivan kaikki. Olen valmistellut tarkkaan perehdytysmateriaalia, käynyt töitä tulevan puolen vuoden ajalta tarkkaan etukäteen läpi. Lisäksi sain perehdyttää sijaistani kolmen päivän ajan. Olin  a i v a n  puhki. . Tunsin moraalista huonommuutta, että nyt vain jätän heidät sinne pärjäämään. Nämä kaikki tunteet ovat olleet hyvin yllättäviä. 

Mutta nyt tämä kaikki on kuitenkin totta! Eilen illalla klo 20.45 starttasi Viking Grace Turun satamasta kohti Tukholmaa. Kello on nyt 10.58 ja ohitimme hetki sitten Jönköpingin. Mihin tämä matkamme vielä meidän vie, se jää nähtäksi. Suuntamme ensiksi Portugalin Albufeiraan auringon lämpöön. Mies oli aivan totaalisen kyllästynyt jo jatkuvaan lumisateesen, lumenkolaukseen ja pakkasiin, nyt ei tarvitse enää.