Maailman äärellä

Oikeastaan melkein jokainen vastaantulija Portugalin Sagresin Intermarché -ruokakaupassa oli iholtaan kauniisti paahtunut, ja hiuksensa merivedessä ja auringossa vaaleaksi saattanut surffari. Eikä mikään ihme, koska paikka on täydellinen surffaamiseen. Oltiin nyt kyllä niin oikeassa mestassa kuin olla voi. Katselin kymmeniä, ellei satoja asuntoautoja, joita alueen parkkipaikalla oli. Eräs isä kampesi kolmen pienen lapsen kanssa ulos asuntoautostaan, ja mietin, että wow, en varmaankaan ikinä pystyisi itse tuohon. Pienoinen respectin ryöpähdys kävi ylitseni ja ajattelin vain, että mahtavaa. Ihanaa, että aikaa pienten lasten kanssa vietetään näin - vapaana maailmalla. 

Voisin sanoa, että heittämällä Sagres pääsi parhaimpien käytyjen kohteitten listalleni. Paikka on hyvin erikoinen. Tunnelma siellä on huumaava. Mieskin oli ajaessamme sinne vähän väsyneen oloinen ja mietti varmasti mitähän se Katja taas on keksinyt, mutta lähtiessämme pois hän suorastaan säteili ja hymyili kuin Naantalin aurinko. Sagresiin loppuu Eurooppa. Se on tutkitusti Euroopan lounaisin kolkka. Vielä kuusisataa vuotta sitten tuonne päättyi koko maailma, ainakin eurooppalaisten silmissä. Paikan karuus, upea luonto, Atlantin valtameren julma pauhu, viisikymmentä metriä korkeat pystysuorat kallioseinämät, ja valtavan kova puuskittainen tuuli kaikki yhdessä tekivät paikasta maagisen. Tuuli oli niin kovaa, että pelkäsin sen imaisevan minut kielekkeeltä alas. Hiukseni olivat ajoittain ihan pystyssä. Välillä voimakas, kallion seinämään osunut aalto pärskähteli pisaroita kasvoilleni, vaikka olimme siellä korkealla. Suussa maistui merivesi. 

Portimaosta ajaa Sagresiin noin 60 kilometriä. Matkan varrella pysähdyimme yhdentoista kilometrin päähän Lagosiin ihastelemaan Ponta Da Piedaden kivimuodostelmia joista Portugali on tunnettu. Siis niin huikeeta! Toinen toistaan upeammat värit tervehtivät paikalla vastaantulijaa - kullan, paprikan ja kuparin värinen hiekkakivi, kirkas sininen taivas ja turkoosin värinen merivesi. Vielä kun aurinko paistoi niin kaikki oli todellakin täydellistä. 

Nyt on sunnuntai 11.2.2024 kun kirjoitan tätä kirjoitusta. Suomessa on presidentinvaalipäivä. Ulkona sataa vettä. Täällä Algarvessa on kärsitty voimakkaasta kuivuudesta. Jokaisen Algarvelaisen on vähennettävä huomattavasti vedenkulutustaan. Maan väliaikainen hallitus on määrännyt rajoituksia muun muassa maanviljelykseen ja hotellien toimintaan, ja jos nämä toimet eivät tehoa veden hinnan tariffia tullaan nostamaan huomattavasti. Portugalia on kutsuttu ilmastollisesti Euroopan Kaliforniaksi, tosin nyt Kaliforniaa ovat ravistelleet kaatosateet ja maanvyörymät. Sellaista asiaa kuin luonnollinen sää ei ole enää olemassa. Kesällä tilanne palaa täälläkin omaan uuteen normaaliinsa, lämpöaaltoihin ja metsäpaloihin. Mikään ei ole enää kuin ennen.