Roadtrip Bergeniin

Tämä koko kevät on ollut ihan superkiireinen ja raskas, en ole tänne blogiinkaan ehtinyt kirjoittelemaan oikeastaan mitään. Töitä on ollut yllinkyllin, eikä ole oikein kunnolla päässyt hengähtämään. Kuin tilauksesta tuli juhannukseksi mahdollisuus pitää pientä breikkiä - lomaetkoa siis - ei tarvinnut kahta kertaa miettiä tartunko tilaisuuteen vai en. Ajatus roadtripistä Bergeniin oli ollut mielessäni jo pitemmän aikaa, nyt oli parempi kuin hyvä aika toteuttaa se. Rakastan automatkailua, se on todella helppoa ja vaivatonta, mitä nyt diesel maksaa edelleenkin liikaa, muutoin koko maailma on edessä.  Suunnattiin auto Viking Linen Katajanokan terminaaliin 22.6., ja seuraavana aamuna, juhannusaattona pääsimme virkeinä aloittamaan matkaa kohti ensimmäistä etappiamme Osloa. 

Ajo Tukholmassa oli helppoa vaikka Slussenin iso työmaa on edelleenkin voimissaan. Yksi pieni ruuhka oli siinä heti lähtiessä, se ei onneksi kauaa kestänyt. Ilma oli aurinkoinen ja kesäisen lämmin. Oli mukava ajaa tietä E20 myöten. Matka sujui kuin itsestään, pysähdyimme kerran taukopaikalle kokkaamaan trangialla syötävää ja keittämään kahvit. Olimme perillä Oslossa klo 19 maissa. Päätimme, ettemme yövy kaupungin keskustassa korkeitten hintojen ja hankalan pysäköinnin vuoksi vaan suuntasimme ylös Holmenkolleniin. Sinne saa ajaa ihan sujuvaa serpentiinitietä pitkin kunnon siksakkia, ja oli se sen väärti. Koko ajan noustessamme ylös ylemmäs avautui Oslon silutetti upeasti auringon laskiessa. Hotellimme Soria Moria oli huikea! Voin todella suositella, siellä toimi aivan kaikki. 

Oscar pääsi pitkän päivän päätteeksi kylpyyn kylpemään, kävin sillä välin kuvaamassa todella huikeaa auringonlaskua hotellin terassilta. Sieltä on tosi kaunis näkymä yli 180 astetta niin Osloon kuin vuorillekin. Olin aivan haltioissani. Harvoin tunnen tällaista hotellissa - tai no - Stelvio Passilla tunsin samoin katselessani yöllä niitä miljoonia tähtiä taivaalla. Tänne tullaan ehdottomasti uudelleen, ellei paluumatkan yöpymistä lasketa mukaan. 

Lähdimme seuraavana aamupäivänä ajamaan Osloa sen kummemmin koluamatta kohti Bergeniä. Välittömästi kun pääsimme ulos keskustasta alkoivat kauniit vuorimaisemat. Teitä uusitaan Oslon lähiympäristössä ja siinä sai muutaman kerran hieman hidastella jonoissa, muttei mitenkään merkittävästi. Mun eniten lausuma sana taisi olla wow. Bergeniin johtava tie on kokemuksena todella hieno. Ajoimme tietä E16 pitkin. Vaikka välimatkaa Oslosta Bergeniin on reilu 460 kilometriä kestää ajaminen pitempään kuin moottoriteillä kapeitten ja mutkikkaiten teiden johdosta. Tuntui, että keskinopeus oli 70 km/h, muttei se haitannut niitä maisemia katsellessa. Kertakaikkisen upeaa. Maisemiin sisältyi myös varmaankin sata tunnelia. Pisin taisi olla yli 6 km pitkä, ja eräässä mentiin ihan huolella spiraalia alaspäin - monta kierrosta. Minusta tuntui, että kun Hallingskarvetin ylängöltä (joka on matkan puolivälissä) oli meno vain pelkkää alamäkeä. Dieseliä kului ihan vain nimeksi asti, joten kai siinä jotakin paikkaansa pitävyyttä oli. 

Ihailin kaikkia niitä maisemia, ruohokattoisia taloja, kirkkoja, lampaita pelloilla, upeita ja jylhiä vuoria ja järviä. Noustessamme ylös Hallingskarvetin kansallispuistoon puut muuttuivat kitukasvuisemmiksi kunnes loppuivat kokonaan, ja eteemme avautui aavaa ylänköä ja lumihuippuisia vuoria. Alue on tosi makee! Olisikohan ajelua täällä ollut noin 60 - 70 km, kunnes lähdettiin laskeutumaan alas todella jylhissä maisemissa. Hallingskarvetissa on eräs järvi, jonka rannalle ihmiset ovat kasanneet kivikasoja, en tiedä mikä tarkoitus näillä kasoilla on, mutta oli kyllä hienon näköistä. Kasoja oli satoja. 

Varoituksia alkoi tulla 8 prosentin laskuista, mutta olen varma, että juuri ennen tuota 694 metrin pituista Storegjeltunnelenin spiraalia jyrkkyyttä oli huomattavasti enemmän. Tuon tunnelin aivan välittämässä lähisyydessä on Vøringsfossein vesiputous, jolla on korkeutta 182 metriä, ja se on yksi Norjan suosituimmista nähtävyyksistä. Kun paluumatkallamme seisoin yhdellä paikan näköalapaikoista minua huimasi. Pidin hionneella kädelläni kiinni kaiteesta ja toisella kädellä yritin kuvata alas putoukseen siten ettei puhelimeni lähtisi tuulen mukana. Hiukseni leijuivat sinne tänne, tuuli ikäänkuin alhaalta ylöspäin. Pelotti, mutta samalla nautin aivan suunnattomasti. Näkyä ei pysty kuvailemaan, se pitää kokea. 

Moottorijarrutukselle tuli tällä reissulla paljon käyttöä. Mietinkin, opetetaanko se heti kättelyssä ajokoulussa kaikille siellä. Norjassa on käytössä tietulli ja tiemaksuja, niitä ei peritä kesken ajon tietulleissa kuten esim. Puolassa, vaan ajoneuvon rekisteritunnus kuvataan eri pisteillä ja myöhemmin kotiin lähetetään lasku. Nyt on heinäkuun 9. päivä, eikä vielä laskua ole näkynyt. Arvioidaan, että lasku on korkeintaan muutamia kymppejä. 

Ylängön jälkeen alkoivat hienot vuonomaisemat. Olisin halunnut pysähdellä kuvaamaan useammin, mutta eihän se ollut koko aikaa mahdollista. Pari kertaa kylläkin oli aivan pakko pysähtyä. En yhtään ihmettele miksi Norjaan halutaan. Ihmettelen sitä, miten emme ole ajelleet siellä aiemmin. Lofooteilla olemme käyneet, mutta emme muualla. Tähän tulee nyt kylläkin muutos. 

Saavuimme AirBnb-huoneistoomme illalla kahdeksan maissa. Saimme parkkeerattua auton aivan ulko-oven välittömään läheisyyteen. Otimme huoneiston hieman Bergenin keskustan ulkopuolelta Bergenhusista juurikin tästä syystä. Nappivalinta. Huoneisto sijaitsi pientaloalueella, josta oli huikea näkymä meren yli suoraan Bergenin kaupunkiin. Huoneistossa oli kolme huonetta ja keittiö, ja se sopi mainiosti etätöitä tekevälle miehelleni. Bussipysäkille oli matkaa noin 200 metriä ja busseja keskustaan kulki usein. Matka kesti noin viisi minuuttia. 

Olimme Bergenissä neljä päivää. Sinä aikana kaupungin ja sen lähiympäristön koluaa oikein hyvin. Ihastuin todella Skutevikenin ja Bryggenin alueitten pittoreskeihin puutaloalueisiin, kolusin niitä ahmien kaksi iltaa ja aina vain tuli upeampi pikkukuja taikka värikkäämpi puutalo vastaan. Unescon maailman perintöluetteloon sijoitetun Bryggenin vanha alue on kaunis ja hyvin mielenkiintoinen. Ajelimme Fløybanenilla (funikulaari) ylös Fløyen-vuorelle, sieltä on tosi upea näkymä koko Bergenin ylle. Nousimme köysiratashissillä ylös Ulriken-vuorelle, josta on vieläkin jylhemmät maisemat. Hieman oli haastavaa päästä itse köysiratashissille, mutta kyllä sinne pääsi vihdoin pienellä taksimatkalla bussipysäkiltä, josta piti olla 900 metriä kävelyä Google Mapsin mukaan. Onneksi otettiin taksi, kävely olisi ollut pelkkää ylämäkeä. En yhtään ihmettele kun Norjalaiset ovat niin huippukuntoisia. Bergenissäkin minne tahansa menee, aina on vastassa vähintäänkin rapsakka ylämäki. 

Bergenissä sää suosi meitä. Olin varma, että kaupungissa sataa koko ajan ja on kylmää, mutta siellähän olimme kuin etelässä, oli todella kuumaa. Kävin pojan kanssa Aquariumissa, siellä on tosi veikeitä merileijonia. Käveleskelin illalla Bergenin satamassa, siellä on kiva Fiskmarket lukuisine erilaisine kaloineen ja rapuineen. Kuningasrapuja piti ihastella (ja kauhistella) monta kertaa. Satamassa oli kiva ihastella sinne lipuneita laivoja ja veneitä. Eräs pieni purjelaiva oli tullut Uudesta Seelannista saakka. Ja kerran suurena Röyksopp-fanina tiedän, että kokoonpanon jäsenet asustelevat Bergenissä, piti minun käydä tutkimassa heidän studiotaan. Se on yksi osoite, ja ulko-ovi suuren ostoskadun vieressä, ei sen kummempaa. 

Eräs ilta meidänkin matkallemme osui sadetta. Se ei silti haitannut, ja lähdimmekin ajelemaan noin 50 km päähän Bergenistä Osterøyn saarella sijaitsevaan Kossdalssvinganeen. En ole hetkeen nähnyt mitään näin satumaista ja taianomaista - enkä sen aiheutti sateinen sää, taikka se valtavan upea luonnonkauneus siinä korvia hivelevässä hiljaisuudessa. Ajoimme saarelle mennessä 500 metriä pitkän, korkean sillan yli. Seisoin kohteessa sen upean maisevan edessä yksin (meidän piti vaihtaa vuoroja, Oscar halusi istua autossa siinä vesisateessa). Oli onni, että ylipäätänsä löysimme sinne, koska kunnon ohjeita ei ollut. Oli tunne, että olimme siellä kuin varkain, ja nautin ihan täysillä. Tämä oli ehkä parasta koko Bergenin reissussa. Kossdalsvingane on mutkikas hiekkatie, jossa on 17 neulansilmää, ja jolla on pituutta noin 2,5 km, ja joka johtaa alhaalla olevalle järvelle. Näköalapaikalle, mutkittelevan hiekkatien alkuun, kävelee alueen piskuiselta pysäköintipaikalta noin 500 metriä. Olin aluksi luovuttaa, en meinannut uskaltaa jatkaa etenemistä vanhan metsän keskellä, joka sinällään oli jo todella upea. Siellä ei ollut ketään muita. Yks kaks puut väistyivät, ja eteeni avautui aivan huikea näky. Päässäni soi vain Wild -elokuvasta pienen pojan, Evan O´Toolen laulama Red River Valley. Katselin sitä maisemaa suu auki hiljaa. Olisin voinut itkeä. Jotkut maisemat vain kolahtaa ja kovaa, tämä oli minulle yksi niistä. Tänne tulemme aivan varmasti uudelleen kun Oscar on vanhempi. 

Jos jokin kerta pääsen Norjaan matkaamaan itsekseni, aion varmaankin yöpyä jossakin lukuisista leirintäalueista. Niitä tuntui olevan joka mutkan takana. Päästyämme takaisin Osloon, pääsin viettämään kaupungissa päivää Oscarin kanssa, mies jäi työskentelemään Soria Moria -hotelliin Holmenkolleniin. Meillä oli oikein mukavaa. Ensinnäkin jo matka ylhäältä vuorelta alas - metrolla, on jo kokemus. Sanon ihan suoraan, että Oslon metrolinja nro 1. on maailman kaunein, ehkä parhain kauniilla ja lumisella pakkaskelillä. Oslossa kävimme tietenkin ihastelemassa Oopperataloa ja matkasimme ratikalla lähemmäs kuninkaanpalatsia, jonne meillä oli varattuna kierros klo 12. Oscar kuunteli todella tarkkaavaisesti englantia puhuvaa opasta ja rauhallisella ja hyvin kohteliaalla käytöksellään hämmästytti ainakin äitinsä. Kierroksen lopussa Oscar kysyi minulta ehkä päivän tärkeimmän kysymyksen - missä kuningas on, tapaammeko me häntä ollenkaan? Siihen olikin aika vaikea keksiä äkkiä hyvää vastausta. Sanoin Oscarille, että kuningas oli tekemässä tärkeitä töitä, eikä valitettavasti päässyt Oscaria moikkaamaan. 

Norjan kuninkaan palatsi on hyvin kaunis, mutta hyvin pieni. Se vastaa kooltaan meidän Presidentin linnaa. Oli kiva seistä vastaanottohuoneessa, jonne saapuu joka torstai klo 12 maan pääministeri odottelemaan viikoittaista tapaamistaan kuninkaan kanssa. Kun kävelimme isoon peilisaliin, jossa järjestetään tanssiaisia, Oscar alkoi tanssimaan heti, tietämättä huoneen tarkoitusta. Olin hyvin ylpeä. 

Lähdimme ajamaan Oslosta kohti Tukholmaa klo 15 maissa. Jouduimme heti aivan valtavaan ruuhkaan, joka vei matka-ajastamme yli tunnin. Saavuimme Tukholmaan illalla kymmenen jälkeen, ja heti seuraavan päivän aamuna laivamme lähti kello 7.15 kohti Turkua. Tukholmassa oli kaunista, oli kuuma hellepäivän ilta, ihmisiä istui terasseilla ulkona. Kaikki mahdolliset laivamatkat Helsinkiin oli myyty loppuun, taikka sitten matkasta olisi saanut maksaa melkein tuhat euroa. Mietimme jo ajoa Uumajan kautta, mutta onneksi löytyi tämä vaihtoehto. Tosin sitten sai laivalla olla yli 12 tuntia, ja se tuntui vähän pitkältä. Tarkoitus olisi ollut saada nauttia Tukholmasta vielä kokonainen päivä ja lähteä klo 16.15 lautalla, mutta näin vain kävi. Kesä on suosittua automatkailuaikaa.