Vuosi 2022

Monet ovat summanneet vuotta 2022, näin minäkin sitten. Meidän perheen vuoden sana voisi olla sairastelu, tai siis se on se oikea sana. Ei ole mennyt kuukauttakaan etteikö lapsella olisi ollut jotakin. Olen ollut täysin turhautunut, uupunut ja aivan törkeän väsynyt. Kaikki sanoo, että kyllä se sairastelu loppuu kolmanteen ikävuoteen mennessä kun vastustuskyky kasvaa, no ei lopu. Poika on nyt tämän vuoden viimeisessä kuussa, joulukuussa, neljä vuotta ja kolme kuukautta vanha. Viimeisin tauti selätettiin juuri ennen joulua - vatsatauti, joka siitä iloisesti tarttui ensin minuun, ja jouluaaton aattona isään. Meillä oli hauska joulu. Oon toipunut jouluaatosta monta päivää, voisin vaan nukkua. Pojan yskä, joka ei tunnu loppuvan ollenkaan, jatkuu aina vaan. 

Tämä vuosi alkoi pojan sairastelun suhteen heti tammikuussa viettäen yö Jorvin sairaalan lasten päivystyksessä. Oscarille lehahti yllättäen nokkosrokko. Yleensä nokkosrokko ei sen kummempaa lapselle aiheuta, mutta tietenkin Oscarille nousi kuume, hänen koko vartalonsa oli kauttaaltaan punaisten läikkien peittämä ja siinä kohti kun silmät, ja oikeastaan koko mies alkoi turpoamaan oli lähdettävä sairaalaan. Hän ei ollut ollenkaan oma itsensä, vetäytyi makuuhuoneen peilikaappiin yksin istumaan.  Se oli tosi pelottavaa ja kamalaa yhtä aikaa. Onneksi hän toipui yön aikana saatuaan antihistamiinia ja kortisonia sairaalassa valvonnassa. 

Laskin, että olemme käyneet lastenlääkärillä tänä vuonna yhdeksän kertaa, ja kaksi kertaa sairaalan päivystyksessä. Oscarilla on ollut kaksi silmätulehdusta, useita korvatulehduksia, korona, ylähengitystietulehduksia, pitkittynyt yskä, vatsatauti ja nielutulehdus. Oscarille laitettiin korviin putket toistamiseen marraskuussa 2021, ja kun ne poistui itsestään huhtikuun 2022 aikana, lehahtivat korvatulehdukset jälleen kuin sormia napsauttaen. Korvatulehdus nostaa pojalle pääsääntöisesti aina korkean kuumeen, joka tarkoittaa sitä, että hän ei ole päiväkotikuntoinen ainakaan viikkoon. Siinä ei ehdi burana neljää tuntia kauempaa vaikuttamaan kun kuume nousee taas. Sitten tarjotaan panadolia jonka hän pääsääntöisesti aina oksentaa heti pois. Pelkän pamolin (sama vaikuttava aine kun panadol) näkeminen riittää aiheuttamaan oksennusrefleksin. Ja tietenkin antibioottikuuri siinä sitten - liian monta kertaa.

Summausta sairasteluista tänä vuonna: 

20.1.2022 Nokkosrokko

9.4.2022 Silmätulehdus

12.4.2022 Märkäinen välikorvan tulehdus

29.7.2022 Korona

13.9.2022 Pitkittynyt yskä

20.9.2022 Akuutti ylähengitystieinfektio

11.10.2022 Yskä jatkuu

6.11.2022 Märkäinen välikorvan tulehdus

30.11.2022 Märkäinen välikorvan tulehdus

8.12.2022 Akuutti nielutulehdus

19.12.2022 Vatsatauti

Oscar on käynyt tänä vuonna puheterapiassa puheen tuottamisen viivästyksen vuoksi. Tämä on ehkä perua useille korvatulehduksille ja niistä koituneille liimakorville. Hänen kuulonsa on ollut ikäänkuin umpiossa johon korvien putkitus on tuonut apua. Onneksi hän on saanut puheterapiaa ja olemme menneet puheen opettelun kanssa harppauksen eteenpäin. 

Oscarin sairastelu on häirinnyt elämäämme tosi paljon. Kaikki pysähtyy melkeimpä kerran kuukaudessa. On henkisesti ihan superraskasta hoitaa jatkuvasti kipeää lasta joka ei nuku yöllä eikä päivällä. Meillä ei ole turvaverkostoa ja vuorottelemme miehen kanssa jatkuvasti niin töiden teossa kuin nukkumisessakin. Jatkuva syyllisyys ja huoli on pysyvä olotila elämässämme. Työni on kärsinyt paljon. 

Reilu pari viikkoa sitten mies haki pojan normaalisti päiväkodista, ehkä erikoista oli kuitenkin se, että poika vain makasi pulkassa siellä lumihangessa. Kun he pääsivät kotiin oli pojalla kuumetta 39,5 astetta. Hän halusi vain maata sohvalla peitto päällä täristen. Seuraavana aamuna poika ei pystynyt pissaamaan, tuli kiire vuoden toiselle sairaalapäivystyskäynnille. Hänestä otettiin verikoe, josta tutkittiin 44 eri asiaa. Tulehdusarvot hänellä oli todella korkeat, 194. Lääkäri arveli korvien aiheuttaman tulehduksen, sekä siinä käynnillä todetun nielutulehduksen nostaneen arvot noin korkeiksi. Jatkettiin edelleen edellisellä lääkärikäynnillä määrättyä antibioottia. Onneksi seuraavana päivänä mies oli voipuneenpi ja arvot laskussa. 

Kävimme nyt viikolla lääkärissä tuon pitkittyneen yskän ja jatkuvan sairastelun vuoksi. Yskälle ei ole selitystä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että kesällä sairastettu korona, onneksi lievä sellainen, jätti häneen kuitenkin jälkensä. Saimme lääkärin kautta lähetteen tarkempiin tutkimuksiin, ja jo tänään minulle soitettiinkin uudesta lastensairaalasta Helsingistä. Oscarille tehdään tarkat tutkimukset verikokeineen ja keuhkoröntgeineen. Lääkäri otti esille jopa autoimmuunisairauden, mutta 99 % tutkituista lapsista sitä ei onneksi ole. Olen todella kiitollinen ja helpottunutkin, että poika pääsee nyt vihdoin kunnon tutkimuksiin. 

Mutta on tähän vuoteen mahtunut myös muutakin. Helmikuussa kuoli aikuisten poikieni isä nopeasti edenneen syövän runtelemana. Muistan kun Sami vasta itsenäisyyspäivänä vuonna 2021 kertoi, että nyt ei isällä ole kaikki hyvin. Olen yrittänyt olla pojilleni avuksi, olla läsnä, tukenut asioiden hoitamisessa, isänsä asunnon tyhjentämisessä, missä vain voin. Olen monet kerrat miettinyt milloin riittää yhdelle ihmiselle tässä maailmassa huolet. 

Tuli Ukrainan sota, energiakriisi, hinnat nousi. Tuntuu, että elämä on ollut paluuta jonnekin 1950-luvulle. Media lietsoo, mietin jo kokonaan uutisten seurannan lopettamista.

Pääsin itsekin polvioperaatioon, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. En tahtonut toipua siitä, parantuessa meni yllättävän pitkään. Minulla on nivelrikko ja aikaisempien polvien sijoiltaanmenojen vuoksi polvessa oli useita irtopaloja, jotka aiheuttivat polven lukkiutumisen. Jos tämä ei nyt auta, on luvassa polveen tekonivel. 

On tähän vuoteen onneksi mahtunut paljon kaikkea ihanaakin. Vuosi alkoi Saariselällä, paikassa jota rakastan todella paljon. Ajoin yksin Oscar kyydissäni (mies jäi tekemään etätöitä) Utsjoelle, ja yövyttiin siellä. Näin mahtavia revontulia. Se hiljaisuus ja luonnon kauneus siellä on upea vastapaino kaikelle arjen hälinälle. 

Kirjoitin helmikuussa Saariselän mökkiviikon päätteeksi vieraskirjaan aika pysäyttävän kirjoituksen. Sillä viikkoa Suomi voitti MM-kultaa jääkiekossa, paikallinen kyläkauppa Kuukkeli paloi ja Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaa kohtaan. 

Vuoteen mahtui onneksi myös ihania keikkoja ja matkoja, ystävien tapaamista, perheen kesken ihanaa yhdessäoloa ja rentoutumista. Onneksi. 

Ensi vuosi on parempi, eikö niin?