Grazie Roadtrip 2022

Palasimme Euroopan road tripiltä 27.7.2022 ja olen ollut koko tämän ajan reissumme jälkeen niin valmis lähtemään samaiselle matkalle uudelleen. Matkaan lähdimme kohti Via Balticaa aamulla 1.7.2022.  

Kirjoitin matkamme jälkeen Instagramiin seuraavasti  Ajoa yhteensä 6388 km. Dieseliin hulahti reilu 700 euroa. Hotelleihin yli 3000 euroa. Ruokaan: liikaa. Maat: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Slovakia, Itävalta, Italia, Sveitsi ja Saksa. Kohta taitaa olla yhtä kallista ajaa Via Balticaa kuin mennä Ruotsin kautta. Puolassa, tiellä A2 maksettiin tullessa etelän suunnasta reilu 25 euroa tietulleja, ja kehitys jatkuu. Uusia asemia rakennetaan koko ajan. Päällimmäisenä fiiliksenä tästä kaikesta suuri kiitollisuus, kiitos tästä mahdollisuudesta. Kun me saavuttiin pitkän ajon päätteeksi Riiasta Lodziin ja päästiin syömään seuraavana aamuna ehkä Euroopan parasta aamupalaa Hiltonin hotellissa, me ei voitu muuta kuin nauraa. Sitä ei usko ennenkuin sen kokee. Ja miten hyvältä tuo tuntuu.”




Vihti - Riika, ajoa 380 km. Virossa diesel 1.99 eur

Ensimmäinen pieni pysähdys meillä oli heti Tallinnassa. Kävin hakemassa pojan kanssa muutamat mieluisat matkalelut autoon, jotta matkan olisi mukava jatkua, ja jatkuihan se. Tallinnasta ajoimme Pärnuun, jossa söimme hyvin ja Oscar kävi hetken pulahtamassa meressä. Oli tosi lämmintä, ihanan helteistä. Pärnusta jatkoimme vielä samana päivänä Riikaan, jossa olimme perillä iltakymmenen jälkeen. Liettuassa ajokulttuuri alkoi selvästi muuttumaan, näimme hurjia ohitustilanteita. Liettuassa tulee ajaa niin paljon kuin vain voi tyyliin pientareella, koska ohittavia autoja tulee yhtä aikaa niin edestä kuin takaa. Oli aika hurjaa. Olimme varanneet Riian hotellin jo hyvissä ajoin koska halusimme, että hotellissa oli vartioitu pysäköintihalli. Voimmekin vain suositella Rixwell Elefantia, joka ei ole aivan keskustassa, mutta melkein, ja siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin. Aamupala hotellissa oli myös tosi hyvä. Riiassa emme sen kauempaa aikaa viettäneet, kun kaupunki oli entuudestaan jo tuttu, vaan lähdimme jatkamaan matkaa heti aamupalan jälkeen kohti Puolan Lodzia. 

Riika - Lodz, ajoa 810 km. Liettuassa diesel 1.95 eur ja Puolassa 1.70 eur. 

Oli minun vuoroni ajaa, ja kovasti navigaattori yritti opastaa meitä kulkemaan Kaliningradin kautta. Tämä ei tullut mitenkään kyseeseen vallitsevan maailmantilanteen vuoksi. Tuli hieman kierrettävää. Ajoimme koko päivän, matkan varrella oli useita aivan älyttömiä tietyömaita ja tuntui, että hyvää moottoritietä pitkin pääsi etenemään vain pieniä harppauksia, mutta silloin kun onneksi pääsi, sai posottaa 140 km/h. Turhautti kiertää yhä uudelleen pikkuisia kyliä. Mutta se tunne kun vihdoin pääsimme Lodziin kello 23 jälkeen illalla. Päivä sisälsi paljon vitsejä ja naurua, pissataukoja ja ihania maisemia, ja ah, missään Euroopassa ei ole niin hyvä aamupala kuin Lodzin Hiltonin hotellissa. Nyt saattaa kuulostaa erikoiselta ja kalliilta, mutta Hilton tuolla on todella edullinen, tässä saa rahalle todellakin vastinetta. Nauroimme miehen kanssa vain aamulla ääneen kun katselimme kaikkea sitä ihanaa tarjontaa. Meille aamupalat reissussa on iso juttu. Oscarkin viihtyi erittäin hyvin itse paistettujen vohvelien ja kermavaahdon parissa. 

Lodz - Auschwitz, ajoa 245 km. 

Puolassa ajotyyli on rento, mutta vauhdikas. Takaa tulijoille annetaan tilaa, eikä jäädä eteen tuumaamaan. Uusi moottoritie on erinomaisen hyvä ajaa, mutta opasteet vaatisivat ehkä pienoista uudelleenpohdintaa, meistä ne ei paikoin olleet loogiset, ja tämä aiheuttikin pari kertaa pienoista päänvaivaa. Ilma oli todella kaunis, aurinkoinen ja lämmin, matka eteni hyvin. Maisemat lähestyttäessä Oswiemicimin kaupunkia, jonka kupeessa Auschwitz sijaitsee vain kaunistuivat, kuin yrittäen peittää sitä kaikkea julmuutta mitä siellä on tapahtunut. Oswiemicin kaupunki oli hirmutapahtumien aikaan ss-joukkojen hallussa. Jotenkin kuolemanleirin läheisyyden aisti liiankin hyvin. Olimme varanneet hotellin pienoisen kaupungin keskustasta. Mies ja poika jäivät sinne viettämään päivää. Mies ei halunnut tulla käymään Auschwitzissa ja ymmärrän hyvin miksi. Kävin siellä yksin. Mies heitti minut alueen pysäköintipaikalle joka ei ollut kovin suuri. Muurien reunustama alue, jonka sisäpuolella oli punatiilisiä kasarmeja taas oli. Nuo kaikki ovat säilyneet tähän päivään saakka ihmeen hyvin. Kirjoitin käynnistäni Auschwitsissa oman erillisen kirjoituksen, sen voi lukea täältä. Voin pahoin käynnin jälkeen ja seuraava yö meni valvoessa, ei tuollaiseen osannut varautua mitenkään.

Oswiecim - Wien, ajoa 412 km. 

Matkamme jatkui seuraavana aamuna käymällä edullisessa urheilutavaroiden paratiisissa Decathlonissa. Yllätykseksemme poikamme Oscar luetteli tavaratalon nimen kirjain kirjaimelta täysin oikein, mies ei ollut edes neljää vuotta. Hetki meni siinä suu auki ja kehuessa poikaa, ihan uskomatonta. Tästä koukkasimme pienen pätkän Tsekkeihin, josta matka jatkui Slovakian pohjoispuolen kautta Itävallan Wieniin. Tsekeissä piti maksaa tietullimaksua 12.10 euroa ja Slovakiassa 21.80 euroa. Itävaltaan mentäessä piti ostaa 19 euron hintainen vignette, joka oli voimassa 10 päivää. Meitä pohditutti mahdollisen ympäristötarran hankinta, mutta se koskee Wienin keskustassa vain isompia autoja. Ympäristötarra tulee tilata hyvissä ajoin postitse etukäteen ennen matkaa. 

Wienin keskustassa pysäköinti on haasteellista ja hyvin kallista, joten jätimme automme Hutteldorfin Park + Ride -pysäköintihalliin kuuden kilometrin päähän keskustasta. Sieltä oli helppo hypätä U4-metroon ja jatkaa keskustaan. Tosi kätevää. Pysäköinti maksaa tuolla myös huomattavasti vähemmän, vain 3.60 euroa vuorokausi. 

Wienin ydinkeskustassa yllätti se, kuinka paljon siellä näkyi asunnottomia. Yksi pelottava tilannekin koettiin kun yksi mies alkoi huutamaan Oscarille, onneksi selvittiin siitä säikähdyksellä. Meillä oli hotelli aivan Stephansdomin katedraalin vieressä, mikä oli tosi kätevää, mutta hotelli oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt. Huone, joka kylläkin oli tosi siisti, kaipasi kipeästi uudistusta tälle vuosisadalle. Katselimme miehen kanssa sisäänkirjautumisen jälkeen vain suu auki toisiamme. Mietin, oliko tämä huone vitsi, mutta ei se ollut. Kello lähenteli puolta yötä, oli pakko vain alkaa nukkumaan. Olen ollut aikaisemmin Wienissä työssäoppimisjaksolla kuukauden, siksi siitä on tullut minulle rakas kaupunki. Se on uskomattoman kaunis historiallisine taloineen. Vietimme Wienissä kolme päivää koluten kaikista tarkemmin ehkä Praterin huvipuiston, se oli Oscarista mieletön paikka. Hän sai ajaa sielunsa kyllyydestä autoradoilla ja pelata pelejä. Kävimme Schönbrunnin palatsin Tiergartenissa, joka on euroopan vanhin eläinpuisto. Oscaria kiinnosti siellä enemmän kaikki vesileikit eikä eläimet niikseen, vähän harmitti siten suolainen sisäänpääsymaksu. Oscar oli tuonne selvästi vielä liian pieni kävijä.  Tuntui, että Oscar alkoi puhumaan Saksaa tuosta noin vain, hän imi sanoja kuin magneetti. Ei arastellut yhtään sanoa hotellin siivoojallekaan guten morgenia. Vallaton veikko. 

Venetsia

Wienistä matkamme jatkui Italian puolelle Venetsiaan, siellä pääsimme rentoutumaan ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Ajomatka Alppien itäpuolen läpi oli päätä huimaavan upea. Maisemat vain paranivat koko ajan, koimme myös yhden tosi ison ukkosrintamankin, jonka vuoksi moottoritiellä pystyi paikoin ajamaan maksimissaan vain 60 km/h. Tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että tämä on se juttu miksi autolla kannattaa Euroopassa todellakin ajaa. 

Majoituimme Venetsiassa hotelliin nimeltä Villa Coldulmer. Hotelli on aivan ihana, ja mukavan yllättävän lisäyksen toi se tieto, että presidentti Ronald Reagan on myös aikoinaan yöpynyt siellä. Jos koskaan palaamme Venetsiaan autolla uudelleen, tämä on ehdottomasti se hotelli johon palaamme. Paikalla on ihana Venetsialainen tunnelma. Silmänruokaa siellä riittää yllin kyllin. Ja vaikkakin hotelli on vanha, on se todella kaunis ja siellä viihtyy. Oscarkin vain lepuutti jäseniään hotellin uima-altaan aurinkotuolilla lungisti jäätelöä syöden - ja tietenkin uiden. Oscarilla löytyi ihan uusi kyky uida rauhassa nautiskellen ja päivää ihastellen. Isänsä poika. 

Venetsiassa kun olimme, kävimme tietenkin Venetsian historiallisessa vanhassa kaupungissa. Päivä oli todella kuuma ja aurinkoinen. Ilmastoidussa autossa oli mukava matkustaa. Hotellimme sijaitsi 16 kilometrin päässä vanhasta kaupungista, mutta sinne pääsi autolla todella hyvin. Jätimme auton pysäköintialueelle aivan vanhan kaupungin kupeeseen. Meillä kävi onni, saimme samantien auton parkkiin. Pysäköinti on kallista ja sitä valvotaan todella tehokkaasti. Meillä oli ajatuksena kävellä Pyhän Markuksen aukiolle, mutta se jäi haaveeksi vain. Käveltyämme noin vartin verran totesimme, että siellä oli aivan liian kuuma, kujat olivat kuin pätsi jossa ilma ei liikkunut ollenkaan. Mies kääntyi pojan kanssa autolle, itse jatkoin kujilla pienen hetken vielä valokuvaten. Muistan nähdessäni ensimmäisen kondolin kiljahdin pienoisesti. Näky oli juuri sellainen mitä olin Venetsiasta ajatellut. Venetsia pitää koluta toisella kertaa tarkemmin, ehkä kuitenkin vain aikuisseurassa. 

Riva Del Garda

Venetsiasta ajoimme Gardajärven pohjoispuolelle Riva Del Gardaan. En kyllästy ikinä niihin maisemiin siellä, ne ovat kertakaikkiaan uskomattomat (miestä ehkä kyllästytti jatkuvat moottoritiemaksut). Gardajärvellä pääsimme rentoutumaan puolentoista viikon verran. Oscarista ilmeni uusi vesipetoaste, hän painoi menemään uimarenkaan kanssa kuin kuka tahansa tavallinen uimari, naureskeli ja nautti vain. Kävimme Gardalta päiväreissulla Madonna Della Coronassa. Se on upea, huikea luostari joka on louhittu ja rakennettu vuorenseinämään. En koskaan ole nähnyt mitään vastaavaa ja näky oli mykistävä. Kreikan Meteora on uskomaton kaikessa mahtavuudessaan (siis, että miten tuollaista on pystytty koskaan rakentamaan) ja täysin sama fiilis tuli tuolla. Madonna Della Coronaan ajetaan piskuisia teitä pitkin, miestä miellytti eritoten ajaminen Via Enzo Ferraria myöten, ja olihan se silmiähivelevää nousta yhä ylemmäs viinitarhojen ylle. Auto tuli jättää Spiazzin kylän parkkipaikalle (joka oli täpösen täynnä), ja josta pääsi jatkamaan shuttlebussilla taikka kävellen Madonna Della Coronaan, valitsimme ihan suosiolla bussikyydin koska tie sinne on tosi jyrkkä ja mutkitteleva. Sekin itsessään on jo tosin kokemisen arvoinen. 

Kävimme Gardalta päiväreissulla myös Limone Sul Gardassa joka on kaunis pieni kylä noin 14 kilometrin päässä Riva Del Gardasta etelään. Vuorotellen miehen kanssa vain ihastelimme ääneen niitä kauniita maisemia siellä. Teimme reissun myös huikeaa pikkutietä ylös vuorelle Tremosine Sul Gardan kylään. Olin aivan haltioissani siellä, en ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Ja se tie, se on rankattu yhdeksi Italian kauneimmista teistä, enkä yhtään ihmettele. Ajoimme sen läpi itseasiassa kahdesti, jolloin jälkimmäisellä kerralla pääsin kävelemään sen parhaan osan läpi, joka on siis piskuinen rotko ja jonka vieressä solisee joki. Se luonnonkauneus siellä on mykistävä. 

Riva Del Gardalla tutustuimme ihanaan Belgialaiseen perheeseen, he olivat aivan ihastuksissaan Oscarista. Perheen poika Matthew tykkäsi leikkiä ja touhuta Oscarin kanssa. Heillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta lasten kieli on universaali. Ehkäpä vielä tapaamme jokin päivä, pidin heistä kovasti. Riva Del Gardan rannan leikkipuistossa keskustelimme myös saksalaisen perheen kanssa. Perheen isä ylisti maamme pääministeriä nahkatakkeineen, "She is so Cool". Näissä tilanteissa sitä tuntee aina ponnekasta kotimaan rakkautta. Onneksi jauhojengin kokoontuminen oli vasta edessäpäin. 

Comojärvi

Gardalta suuntasimme Comojärvelle. Sain varatuksi meille hotellin Tremezzon alueelta joka sijaitsee Bellagiota vastapäätä. Eikä ollut helppo työ löytää hotellia uima-altaalla ja aamupalalla Comolta. Ajoimme tarkoituksella Gardalta Comolle pienempiä teitä pitkin välttääksemme tiemaksut, ja se todella vaikuttaa matka-aikaan. Lisäksi sai kiertää liikenneympyröitä kyllästymiseen saakka.

Matkustajien rentoutumistaso paikan päällä vain lisääntyi ajan kuluessa ja osasimme ottaa rennosti, heinäkuun kuluvat päivämäärät tuntuivat merkityksettömiltä. Oli kuumaa, ja hotellin uima-allas oli meillä kovassa käytössä. Kävimme Comolla Bellagiossa ja Villa Balbianellossa, livuimme venekyydillä Villa Charlottan ohitse ja ajoimme varta vasten ihastelemaan George Clooneyn taloa Villa Oleandraa. En yhtään ihmettele miksi hänellä on talo tuolla. Hiippailin siellä talon edustalla ja sivulla kuin mikäkin stalkkeri, ja oli hauskaa. Autokanta Comolla on vähintäänkin astetta parempi, ja niitä autoja riittää. Ei ollut tavatonta, että välillä meni Lambourghini ohitse. 

Stelvio Pass

Comolta suuntasimme Dolomiiteille Folgaridaan, se on pieni kylä siellä vuorien keskellä. Kirjoitin aikaisemmin, että Euroopan parasta aamupalaa saa Puolan Lodzissa, täällä saa vähintäänkin toiseksi parasta. Viimeisen päälle fiinit tarjoilijat siellä aamupalahuoneessa vuorotellen toivat eteemme mitä ihanimpia mehuja ja omeletteja. Olimme varanneet hotellin spa-osastolta meille vuoron, emme tajunneet että vuoro oli yksinomaan vain tosiaan meille ja saimme nauttia ihanasta kylpylästä vain perheen kesken. Siis tuollainen on todellinen nautinto. Italiassa osataan nämä hommat. 

Folgaridasta ajoimme meille jälleen entuudestaan tuttuun paikkaan Bormioon (Stelvio Pass). Matka Folgaridasta oli upea, välillä ajoimme rotkojen reunalla josta putousta alas oli varmaankin vähintään kolmesataa metriä. Ajoimme solissa ja nousimme taas vuorten yli. Nousu Stelvio Passia myöten ei tuntunut tällä (meille toisella) kertaa niin pelottavalta kuin ensimmäisellä kerralla. Mies tosissaan nautti ottaa bemarista tehoja irti ja vauhdikkaasti me etenimmekin. Jälleen kuului tuttu myhäilevä tyytyväinen naurahdus ohittaessamme kyltin numeron yksi (tiellä on 48 numerokylttiä laskemassa hevosensilmiä), ja poikakin hurrasi takapenkillä. 

Halusin kokea yöpymisen siellä ylhäällä Bormiossa ja tuntuma osoittautui täysin kympin kokemisen arvoiseksi. Vaikka kylä on hyvin pieni eikä siellä ole oikeastaan yhtään mitään, mutta oikeastaan siellä on ihan kaikki (ainakin taivasharrastajalle). Kävimme syömässä schnitzelit Hotel Genzianassa ja se oli kokemus. Voin melkein vannoa, että Hohdon kaksoset työskentelevät siellä. Vieläkin harmittaa etten ottanut heistä kuvaa (ehkä tämä on syy matkustaa sinne uudelleen..) Auringonlaskun kokeminen ylhäällä vuoristossa on huumaavan kaunis kokemus. Olin siellä yksin kävelemässä ja oli hiirenhiljaista. Päivän turistit olivat jatkaneet matkojansa takaisin. En tule koskaan unohtamaan sitä upeaa näkyä. Taivas oli ensin oranssi, sitten vaaleanpunainen kunnes aurinko laski vuorten taa ja hämärän miljoonat valot laskivat ylle. Myöhemmin illalla mieheni kävi hakemassa autosta jotakin ja ihmettelin miksi hänellä kesti niin kauan. Hän oli jäänyt ihastelemaan ja kuvaamaan upeaa tähtitaivasta. Tuli kiire ulos. Yllämme näkyi linnunrata todella puhtaana, tähtitaivas oli todella upea. Tuijottaessa ylös avaruuteen tuntui, että lähti leijumaan sinne itse. Hotelli Folgore jossa yövyimme, oli ihan sikamakea. Se on todellakin jämähtänyt 60-luvulle ja kokemus oli vähintäänkin aluksi huvittava, mutta jälkeenpäin hieno. Suurehkoa hotellia ylläpitää perhe, ja palvelu oli erinomaisen hyvää. Aamupala niitä maisemia tuijottaessa jäi mieleen. 

Ajoimme Bormiosta toista kautta alas. Ubrail Pass on myös todella hieno erillaisine maisemineen, mutta myös lukuisine hevosensilmineen. Välillä tuntui kuin olisi kuussa, muutama lehmä siellä täällä vain rikkoi idyllin. Bormiossa muuten kolmen maan rajat kohtaavat - Italia, Sveitsi ja Itävalta. Ajoimme edellisenä päivänä Italiassa ja tänään Sveitsissä. Matkamme jatkui Samnauhun, tuohon piskuiseen kylään jossa olemme käyneet monet kerrat. Siitä on tullut meille sellainen pieni tukipiste. Pieni vuoristotie sinne on aina ilo ajaa. Maisemat ovat huikeita. Kävimme käysiratashissillä ylhäällä vuorilla. Oscar rakastui tällä matkalla juuri köysiratashisseihin ja olisi halunnut kaikissa mahdollisissa paikoissa päästä ajelemaan näillä. Maisemat siellä ylhäällä ovat surrealistiset. Ja mikä kivointa lapsen kannalta, siellä ylhäällä vuoristoravintolan kupeessa on leikkipuisto jonne on rakennettu rata jossa voi seurata puisen pallon etenemistä esteiden yli. Oscar rakasti sitä. Hän seurasi pallon kulkua aina yhä uudelleen ja nautti. Olisimme voineet viettää siellä koko päivän, mutta matkamme piti jatkua. Lähdimme pikku hiljaa etenemään kotia kohti.

Kotimatkalle

Seuraava pysähdyspaikka meillä oli Lermoos. Kävimme siinä välissä kokeilemassa, josko ilma olisi hyvä nousta Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitselle. Ei ollut,  ilma oli pilvinen ja se harmitti Oscaria kovasti. Ei viitsinyt ostaa kalliita lippuja sinne. Kävimme kävelemässä Neuschwansteinin linnalle, jossa Oscar tykkäsi olla erityisen mielellään, harmiksemme Marian silta on remontissa joten linnasta ei saanut hienoa kuvaa otetuksi. Oscar sai ottaa videokuvaa isänsä GoProlla ja sekös ihmisiä huvitti, toinen toisteli kaikille guten tagia, Cheeseä, ja helouta, ja kuvaili. Alas linnalta tulimme hevoskyydillä, se maksoi meiltä 5 euroa. Yövyimme Lermoosin kylässä lähellä Garmish-Partenkirkcheniä. Seuraavana aamuna ajoimme Muncheniin.

Olimme varanneet hotellin hieman keskustan ulkopuolelta, mutta kuitenkin aivan metroradan välittömästä läheisyydestä. Se oli oiva valinta, koska saimme auton vartioituun parkkihalliin ja hotellilta oli helppo kulkea keskustaan. Munchen oli kaunis ja keskusaukion lähellä söimme parasta pannukakkua vaniljakastikkeella ja marjoilla aikoihin, se oli vaan niin hyvää. Istuimme hetken siellä, ja vain katselimme ihmisvilinää, nautimme. Lämmintä oli iltakahdeksan aikaan vielä 30 astetta. Munchenista ajoimme jälleen Puolan Lodziin, jossa nautimme jälleen Euroopan parasta aamupalaa. Lodzistra etenimme Pärnuun, jossa vietimme yön nauttien kylpyläelämästä, tosin se osoittautui virheeksi. Olen täysin varma, että saimme sieltä matkamme päätteeksi koronan. Olin niin vihainen siitä ihmistungoksesta siinä hotellissa jossa olimme, etten halua ajatellakaan sitä enää. Ikävä päätös aivan mahtavalle matkalle, onneksi emme saaneet koronaa kuitenkaan kesken matkaa. 








































































































































































Kommentit