London Calling

Otin viime viikonloppuna omaa vapaata aivan kaikesta ja suunnistin pidennettyä viikonloppua viettämään Lontooseen. Se oli ihanaa. Lontoossa kevät oli huomattavan paljon pidemmällä mitä meillä, nautin ihan tosi paljon. Menin juuri sinne minne itse halusin ja omaa aikataulua omine ajatuksineni. Lensin torstai-iltana, upgreidasin itseni businessluokkaan ja en tiedä kuinka enää pystyn matkustamaan normiluokassa. Vieressäni istui nuori, vasta 19-vuotias huippulahjakas viulusti ja aika kului kuin siivillä kun kuuntelin hänen kaikkia juttujaan urastaan lapsuudestaan lähtien. Mielenkiintoista oli myös se, että hän matkusti kahden viulun kanssa joista toinen oli arvoltaan puoli miljoonaa ja toinen miljoonan. Hän käveli Heathrown lentoasemalla ihmeen itsevarmasti näitten arvoviulujen kanssa. Todella hienoa, että OP-Pohjola sponsoroi nuoria lupaksia. Tulen ehdottomasti seuraamaan häntä jatkossa. 

Hyppäsin Heathrown lentoaseman kolmosterminaalista Heathrow Express-junaan, se vei minut Paddingtonin juna-asemalle vain viidessätoista minuutissa, tulen ehdottomasti käyttämään linjaa jatkossa, normijuna Heatrown lentoasemalta Lontoon keskustaan kulkee lähes tunnin. Hotellini Lancaster Hall Hotel oli vain viiden minuutin kävelymatkan päässä Paddingtonin asemalta. Ystäväni suosittelivat tätä hotellia minulle ja voin itse suositella tätä hotellia edelleen. Sen hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdillaan. Hotelli ei kauneudella koreile, mutta se huoneet ovat isoja ja siistejä ja aamupalakin on Lontoolaiseksi ihan ok. Ja mikä parasta, sen sijainti on ihan huippu. Tosiaan Paddingtonin asema ihan lähellä, mutta Kensingtonin puisto ihan vieressä ja sitä myötä kulkevat bussit. Kuljinkin tällä kertaa Lontoossa tosi paljon busseilla, se oli hirmu kätevää. Vilautat vain maksupäätteellä Apple Payta tai muuta kännykkäsi Walletissa olevaa korttia ja järjestelmä veloittaa sinua suoraan. Ja mikä parasta, järjestelmä osaa laskea kuljetut matkasi päivän päätteeksi ja veloittaa halvimman taksan mukaan. Matkustin itse todella monta kertaa päivän aikana ja minulta veloitettiin aina vain 4,50 puntaa päivästä. Ei paha. Google Maps oli suurena apuna oikeaa linjaa valitessa, ja muutenkin kulkiessa, en eksynyt kertaakaan :) 

Hyvin nukutun yön jälkeen suunnistin perjantai-aamuna Kensingtonin puistoon. Siellä kukki lukuisat kirsikka- ja Magnoliapuut. Aurinko paistoi ja oli todella kaunista. Kävelin katsomaan Dianan muistomerkkiä. Sen näkeminen oli minulle iso asia. Minulla oli varattuna liput Kensingtonin palatsiin ja siellä olevaan Life Through a Royal Lens -näyttelyyn, nautin joka hetkestä. Kävin ihastelemassa uutta Diana-patsasta Kensingtonin palatsin edustalla, Prinsessa Dianan puistossa. Vaikka olin yksin, minulla ei ollut yksinäinen olo. Lontoossa ihmiset harrastavat small talkia, ja tosi usein sai jutella niitä näitä jonkun kanssa. Pidin siitä todella paljon. Palatsista päästyäni suunnistin Oxford Streetille shoppaamaan ja sieltä hetkeksi hotellille huilaamaan ennen illan teatterinäytöstä jota odotin kuin kuuta nousevaa. Olin varannut lipun loppuunmyytyyn Ruth Wilsonin (The Affair, mun yksi suosikkisarjoista ikinä ja Mrs. Wilson, jossa esitti omaa isoitiään) esitykseen The Human Voice. 

Rakastin esityksen joka sekuntia. Ruth Wilsonin yksinnäytelmä kertoo naisesta, joka epätoivoisesti yrittää pitää kiinni entisestä rakkaastaan puhelun välityksellä. Puhelin on ainoa side, joka enää yhdistää heitä. Nainen kaipaa miestään ja antaa sen tulla esityksen aikana hyvin selvästi, upealla ja hyvin koskettavalla tavalla esille. Minulta pääsi itku, en voinut muuta kuin samaistua tähän tarinaan koska olen itsekin kokenut tuon saman kauhean raadollisuuden. Mutta, että se esitettiin suoraan silmiesi edessä ja melkein tismalleen niin kuin itse sen koin. Hän esitti puhelun aikana miehelleen reipasta vaikka oli täysin kaikkea muuta, ihan rikki. Hän valehteli käyneensä ulkona, vaikka oli ollut vain koko ajan kotonaan. Hän valehteli voivansa hyvin vaikka oli edellisyönä ottanut yliannostuksen lääkettä nukahtaakseen. Esitys päättyi kauhealla tavalla, hän teki itsemurhan hyppäämällä kerrostalohuoneistonsa ikkunasta alas. Yleisössä kiljuttiin. Olin hiljaa. 

Jäin esityksen jälkeen muutaman muun katsojan kanssa odottelemaan Stage Doorille itse päätähteä. Jonkin verran meni aikaa kunnes Ruth Wilson tuli ulos ja tervehti aivan upeasti meitä kaikkia. Hän on suloinen, ihana ja lämmin ihminen. Näytelmää esitetään Lontoossa ainoastaan kolmen viikon ajan. Tämä jossa olin, oli toinen esitys. Olen kiitollinen tästä, jää elämään muistoihini. 

Seuraavana päivänä, lauantaina minulla oli varattuna lippu Buckinghamin palatsin puistoon. Olin aiemmin lentoni varannut marraskuulle, mutta minun tuli siirtää lentoa koronatilanteen huonontumisen vuoksi. Minulla oli tuolloin varattuna lippu itse Buckinghamin palatsiin, nyt se ei ollut mahdollista ja sain tyytyä pelkkään puistoon - mutta oli tämäkin kokemus. Puistolla on kokoa yli kaksi hehtaaria, ollen Lontoon suurin yksityinen puisto. Siellä on jopa oma järvi. Puisto on täysin muurien ympäröimänä ja siellä on sen vuoksi oma ilmastonsa, kesät- talvet yksi kaksi astetta lämpimämpää. Kuulimme tosi mielenkiintoisia tarinoita kävellessämme puistoa ympäri. Puistoon on istutettu useita isoja puita ajan saatossa tuomaan kungingattarelle yksityisyyttä. Puiston liepeille on noussut monia korkeita rakennuksia mukaan lukien Hiltonin hotelli jonka ylimmistä kerroksista oli suora näkymä kuningattaren yksityisasuntoon Buckinghamin palatsissa, siksi puita istutettiin, suojaamaan. Aina ennen kuin puistoon istutetaan yhtään mitään uutta, joutuu kasvi kuukaudeksi karanteeniin jolloin puutarhurit, joita puistossa on yhdeksän kappaleitta, seuraavat miten kasvi käyttäytyy. Puistossa käsitellään itse kaikki sieltä tuleva jäte, kuin myös Kensingtonin palatsin puiston jätteet. 

Buckinghamin palatsin katolla liehuu aina lippu, se on merkki, että monarkki on elossa ja maassa. Kun kuningatar on palatsissa vaihdetaan lippu toiseen isompaan lippuun. Kun kuningatar on Buckinhamin palatsissa hänen herätyskellonaan soi aamuisin kello kahdeksan säkkipillisoittaja joka kävelee puistossa hänen yksityisasuntonsa edustalla. Ehkä helpompiakin tapoja olisi, mutta kuninkaalliset haluavat pitää kiinni perinteistä, näin on toimittu aina. 

Puistossa on asunut kirahvi, elefantteja ja seepra. Siellä on ollut koirakennel. Nytkin kävellessämme siellä lenteli useita papukaijoja. Puiston tenniskentällä on harjoiteltu Wimbledonin turnauksia varten. Siellä on vietetty lukuisia puistojuhlia. Puiston järvessä on pieni saari, joka on toiminut Man Cavena kuninkaalle ja kuningattaren puolisolle. Hieno puisto, ja jotenkin upea kävellä siellä tietäen, että Elizabeth kävelee siellä koiriensa kanssa usein kun on Buckinghamin palatsissa paikalla. Tykkäsin kovasti. 

Suunnistin Buckinghamin palatsista Westminster Abbeyhyn. Se on mielestäni yksi maailman hienoimpia kirkkoja Pietarin kirkon lisäksi. Ja täältä jatkoin huilaamaan jälleen hetkeksi hotellille lauantai-illan teatteriesitystä varten. Minua odotti Kit Haringtonin (Game of Thrones) esitys Henry V. 

Se oli ihan huikea. Ensinnäkin lippu tuonne esitykseen maksoi ainoastaan 10 puntaa. Toiseksi teatterisali on todella pieni vetäen vain 250 henkeä. Siinä hän esiintyi todella lähellä komeana kuin mikä. Jaksan aina ihmetellä miten esiintyjät muistavat kaikki vuorosanansa. Donmar Warehousen Henry V on nykyaikaan modernoisoitu William Shakespearen teos. Sitä oli ilo seurata. Esitys kesti melkein kolme tuntia sisältäen kahdenkymmenen minuutin väliajan. Todella sai vastinetta rahalle. Esitys filmatisoitiin 23.3. ja se on tulossa elokuvateattereihin kautta maailman. Suosittelen katsomaan. Näin suomalaisena arvostin kovasti erästä musiikkiosuutta esityksen loppupuolella. Siinä oli menossa taistelukohtaus Ranskaa vastaan ja yht' äkkiä alkoi soimaan Darunen Sandstrom - olin, että wau. Ja jo ennen esitystä koin jotakin järisyttävää. Itse Kit Harington himself käveli ohitseni Donmar Warehousen kahvilassa. Tunsin kuinka melkein lähdin leijumaan tuoliltani ja melkein kiljahdin. Onnekseni suustani pääsi vain pienoinen ooh vähän sisäänpäin eikä sen kummempaa. Olisi ollut tuhannnen taalan paikka saada selfie, tilanne tuli niin yllättäen ja äkkiä etten uskaltanut. Esityksen jälkeen Kit Harington jäi paikan baariin viettämään iltaa eikä häntä siltä illalta enää nähnyt. 

Siinäpä se Lontoon viikonloppu vierähti. Sunnuntaina vielä viimeiset shoppailut ennen lentokentälle lähtöä ja matka oli ikäänkuin siinä. Tykkäsin aivan hirveän paljon. Yksin on kiva mennä.