Nokkosrokko

Viime viikon tiistai-iltana Oscarin iholle lehahti aivan yks´kaks suuria punaisia läikkiä ja hiusrajaan nousi punaisia vesikellon tapaisia näppylöitä, aivan kuin mansikkaihottumassa. Hänen päänahkansa alkoi myös kutisemaan kovasti ja toinen valitti päänsärkyäkin. Hän halusi vetäytyä makuuhuoneeseen rauhaan, jota hän ei ikinä tee. Hyvin erikoista. Kaikki ei ollut hyvin. 

Ensin meni täysin punaiseksi yläselkä, seuraavana aamuna puna oli vaihtanut paikkaa vatsapuolelle. Mietittiin päät puhki mistä ihmeestä poika olisi voinut saada jonkin allergisen reaktion, mutta emme vaan löytäneet sellaista. Soitin tiistai-iltana Pohjola-vakuutuksen terveysmestarille, joka kertoi, että ihan pieni nuhakin saattaa aiheuttaa tämän. Kyseessä siis virus. Saimme ohjeeksi seurata tilannetta. Keskiviikkona minun oli pakko varata lääkärille aika kun läikät vain levisivät. Pojalla ei enää onneksi päänahka kutissut eikä hän valittanut päänsärkyä. Lääkäri ei suorilta käsin keksinyt mikä poikaa vaivasi, mutta määräsi lääkkeeksi antihistamiinia. Siitä ei ollut mitään apua, annosmäärä oli väärä. Seurasimme vain toivottomina läikkien leviämistä. Keskiviikkona jalat ja kädet olivat kauttaaltaan punan peitossa. Taas lääkäriin joka tiesi kyseessä olevan nokkosrokon ja rauhallisesti kertoi siitä minulle. Lääkäri nosti annostusta vähän - ei taaskaan apua. 

Torstai-iltana minun oli pakko soittaa Jorvin sairaalan lastenpäivystykseen kun pojalla alkoi silmät turpoamaan ja hänelle nousi kuume 38 asteeseen. Hänen ihonsa ei kuitenkaan missään kohti kutissut tai vaivannut mitenkään muutenkaan. Hän taisi kerran mainita, että on kuuma. 

Jorviin päästyämme meidät otettiin todella upeasti vastaan. Vain yksi vanhempi sai olla mukana. Pääsimme heti omaan tutkimushuoneeseen. Oscaria jännitti, eikä hän pitänyt ollenkaan teipillä isovarpaaseen kiinnitetystä sydänanturista. Käden ympärikin jouduttiin laittamaan nimitunniste, ja sekin olisi tullut saada ottaa heti pois. Toinen oli aivan raasu. Mutta kun lääkäri pyysi häntä makaamaan selälleen ja sitten vatsalleen tutkimuspöydälle, jäi itkut siihen ja poika tomerasti tekin kuten piti. Tässä kohden poika makasi tutkimuspöydällä täysin läikikkäänä päästä varpaisiin silmät turvoksissa. Sormet ja jalatkin olivat alkaneet turvota. Pojalle annettiin heti särkylääkettä, hevosannos kortisonia ja antihistamiinia. Jäimme hoitoon ja seurantaan sairaalaan koko yöksi. Oscar nukahti sänkyynsä siinä kello 23 maissa, olimme saapuneet sairaalaan noin kello 21. Minun tarvitsi ihan vähän vain paijata häntä poskesta ja laulaa bussilaulua unilauluksi. Hän nukahti sikeästi. 

Yöllä kahden aikaan sairaanhoitaja nimeltään Oskari kävi tutkimassa taskulampun kanssa Oscarin ihon. Ja se oli rauhoittunut aivan uskomattoman hyvin. Enää vain muutamia punaisia läikkiä ja juovia siellä täällä vain. Olin niin helpottunut. 

Miksi kirjoitin tästä? Emme siinä omassa hädässä löytäneet netistä minkäänlaisia vastaavia kuvia mitä pojan iho oli.  Meillä ei ollut hajuakaan siitä mikä hänelle tuli ja mikä sen kaiken aiheutti. Voisin sanoa, että se neuvottomuuden määrä on ihan uskomaton. Jos tästä kirjoituksestani on vain kenellekään mitään apua niin hyvä. Aina kannattaa kääntyä lääkärin puoleen jos vähääkään mietityttää ja 112:seen yhteys heti varsinkin silloin jos hengitystiet lähtevät turpoamaan taikka tulee muuta vakavampaa. Tämä oli kokemus, jota en olisi halunnut kokea, toivottavasti ei toistu. 

Onneksi kaikki on nyt hyvin.