Love Saariselkä

Vietettiin viime viikko lapissa. Extempore päätettiin kokeilla viikko yhdistettyä työ- ja vapaa-aikaa jossakin muussa maisemassa kuin omassa kotitoimistossa. Perjantai-iltana tosiaan tehtiin päätös ja varattiin majoitus, ja sunnuntaina lähdettiin matkaan. Kyllä piristi niin paljon. Lähdettiin ajamaan sunnuntai-aamuna 10.1.2021 klo 8.30 Espoosta kohti Saariselkää. Olimme varanneet autoon mukaan taaperolle  paljon tekemistä, pikkuautoja, lukemista, pädin ja naposteltavaa. Olen vieläkin ihmeissäni miten Oscar jaksoi matkata niin hyvin. Hän ei valittanut kertaakaan. Hän on syntynyt autoilemaan. Olimme perillä Saariselällä muutaman pysähdyksen taktiikalla (jaloitella piti aina välillä) myöhään illalla klo 22.30. Ilma Saariselällä oli kirpeän pakkasilman vuoksi todella kirkas ja raikas, johon kiinnitin huomioita ihan samantien.  Ei sitä ymmärrä, kuin vasta paikan päällä, miten paljon puhtaampaa ilma siellä on tämän pääkaupunkiseudun pakokaasujen keskeltä. 

Valitsimme majoituspaikaksi Holiday Club Saariselän, jonka hintalaatusuhde oli vähintäänkin erinomainen. Jouduimme ensimmäisen yön jälkeen kuitenkin korottamaan huoneluokkaa economyluokasta seuraavaan, koska kuulin koko yön täysin selvästi miten naapurihuoneessa kuorsattiin. Huoneluokan korotus maksoi ainoastaan 10 euroa per yö ja se kyllä kannatti maksaa. Hotellissa on maailman pohjoisin kylpylä ja voin todella lämpimästi suositella kylpylää kaikille taaperoikäisten lasten kanssa liikkuville - se on vähintäänkin loistava. Oscar tykkäsi pulikoida ja leikkiä siellä vaikka kuinka pitkään. Ainut pieni miinus on kylpylään johtavat portaat. Ne ovat todella jyrkät. Oscarkin meinasi mennä ne pyllyllään istuen, mutta uskaltautui kävelemään ne alas äidin ja isän käsistä kiinni pitäen. Kylpylä on muuten todella siisti ja viihtyisä. 

Kylpylä oli Oscarille hyvää vastapainoa vanhempien etätyöpäivien päätteeksi. Tauotin omaa työtäni ihan reippaasti, ja miehen kanssa vuorottelimme lapsen hoidossa kun tarve vaati. Otin myös loppuviikon lomaa, jotta pääsimme Oscarin kanssa paremmin ulkoilemaan valoisaan aikaan - sitä ei ollut lapin kaamoksessa riittämiin. Aurinko nousi puoli yhdentoista aikaan ja laski kahdelta. Sitä oli mielenkiintoista seurata. Ja miten kauniiksi kaamos värjäsi talvisen taivaan horisontin. Kaikki mahdolliset pastellin sävyt puhtaanvalkoisen lumen siivittämänä oli todella kaunis näky. Kävimme useasti Kaunispään huipulla. Oscar rakasti katsella hiihtohissin pyörivää ratasta siellä ylhäällä. Kaikki missä on renkaat, ja mitkä vain suinkin pyörii kiinnostaa Oscaria. 

Tekniikan Maailma oli samaan aikaan Saariselällä testaamassa hybridiautojen kestävyyttä pakkasessa. Sitä oli myös hauska seurata. Siellä oli Kaunispään huipulla rivissä toinen toistaan hienompia sähköautoja. Ja pakkasta tosiaan riitti. Saariselällä oleilumme ajan keskilämpötila oli sellaiset -22 astetta. Minulle piti hommata toppahousut tämän vuoksi, ulkona reidet jäätyi muuten samantien. Miehelle myös hommattiin uudet pakkaskestävät hanskat. Oscar nyt oltiin jo valmiiksi vuorattu päästä varpaisiin kerrospukeutmista kunnioittaen. Saariselän Partioaitassa on tosi hyvä palvelu, voin suositella. 

Lähdin tiistai-iltana ihastelemaan yötaivasta. Oli luvattu revontulia ja pakkohan niitä oli päästä ihailemaan. Ajoin tätä varten jälleen ylös Kaunispään huipulle todetakseni, että revontulia todella näkyi upeina janoina tähtikirkaalla taivaalla ja todetakseni myös sen, että tuuli niin kovaa, että pelkäsin sormieni menevän kuolioon. Revontulia oli ihana katsella, mutta pelotti se tuuli. Minulle suositeltiin aikaisemmin ajamista pois kokonaan valosaasteen luota, ja lähdinkin ajamaan pilkkopimeässä kohti Ivaloa. Pääsin, ehkä noin 10 km päähän kaupungista kun ajatus hiipi mieleeni - mitä hittoa olin oikein tekemässä - en uskaltaisi edes nousta autosta pois keskellä ei missään jossakin sysipimeässä. Ihan hetkeksi kuitenkin pakottauduin pysähtymään, ja en voinut kuin ällistellä sitä mahtavaa tähtitaivasta revontulineen. Minulla olisi pitänyt olla kaveri matkassa, liian pelottavaa. 

Keskiviikkona päivällä lounastauon yhteydessä kävimme Oscarin kanssa morjenstamassa poroja Saariselän Northern Lights Villagessa. Siellä oli kaksi aitausta jossa poroja pääsi ihastelemaan, ja syöttämään. Oscar ihastui ikihyviksi. Ystävällinen isäntä kertoi poroista ja huolehti Oscarin perään ettei mitään sattuisi. Päivän päätteeksi lähdimme ajamaan kohti Leviä. Sinne ajoi Saariselältä kolme tuntia. Olisi pitänyt tarkistaa sääennuste ennen lähtöä, koska Leville saavuttaessa auton lämpömittari näytti -38 astetta. Ja sisälämpötila laski laskemistaan asettuen jonnekin +7 asteen paikkeille. Oli aika hurjaa ajaa pohtien hyytyykö auto sinne jonnekin keskelle ei mitään ja laskeskelinkin etäisyyksiä ohitettuihin taloihin. Pelotti. 

Levillä asustimme huoneistohotelli Tunturinlaidassa joka oli aivan eteläisen rinteen välittömässä läheisyydessä, ja josta käveli keskustaan vain viitisen minuuttia. Aivan ytimessä siis, mutta hieman erillään kuitenkin. Asunto sopi meille tosi hyvin. Tullessa Leville oli pienoinen sokki huomata kaikki ne pubit ja baarit ja ihmiset. Meno oli ihan eri mitä Saariselällä. Onneksi luontoa riittää ja saimme ihastella ja ihmetellä tunturimaisemaa yllin kyllin. 

Ajoaikaa Espoosta Saariselälle kertyi 14 tuntia. Kunnioitettava matka, jota ei ihan joka kuukausi viitsi lähteä ajamaan. Tämä tekeekin lapista minulle jotenkin mystisen. Lappi toivotti karulla tavalla todella lämpimästi vastaan. Siellä on kaikki mitä talvelta toivoa voi, enemmänkin. Kun Oscar tästä vielä kasvaa tulemme varmasti käymään lapissa useastikin. Siellä on lapselle niin paljon nähtävää.