Vauvakerholainen
Kun edellisessä postauksessani kirjoitin vauva-arjen yksinäisyydestä, kirjoitan tässä vähän toisin. Kävimme eilen vauvan kanssa hänen elämänsä ensimmäisessä perhekahvilassa. Aluksi vauvalla pääsi itku kun vieraita kasvoja ja ääniä oli niin paljon. Itku oli sellainen säälittävä pelokas itku, mutta hetken turvallisen sylittelyn jälkeen (kasvot tiukasti äitiin päin) oli kiva katsella toisia lapsia leikeissään. Oscar tosin heräsi juuri lyhyiltä uniltaan kun menimme perhekahvilaan, joten silläkin voi olla osansa itkuun. Äitikin sai tosiaan kahvia ja jutusteluseuraa.
Etsin tosiaan netistä mitä kaikkea Vihdissä on tarjolla vauvojen vanhemmille ja tämä Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvila on yksi. Toinen, jossa tänään kävimme, on Vihdin seurakunnan Toukkatupa joka on tarkoitettu vanhemman ja vauvan omaksi kerhoksi. Se oli aivan ihana. Meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan niin ohjaajien kuin toisten äitienkin puolesta. Jotenkin oli tosi hellyyttävää kun vauvat makasivat värikkäillä patjoillaan ringissä ja äidit istuivat siellä vauvojensa takana. Keskellä lattiaa oli iso lelukasa ja Oscar oli aivan haltioissaan katsellessaan leluja ja leikkiessään niillä. Tänäänkin Oscarilla pääsi pieni itku, muttei ollenkaan niin iso kuin eilen. Hän jopa nukahti syliini muiden vauvojen kiljuessa ympärillä, ja söi kokonaisen pullollisen maitoa hyvällä ruokahalulla. Hän on jo kunnon kerholainen. Minä tykkäsin tästä toukkatuvasta paljon, ja olihan se meille paremmin kohdistunut. Kun Oscar on isompi olisi tuo MLL:n perhekahvila parempi. Ehdottomasti aion jatkaa täällä käymistä, ihania ihmisiä.
Etsin tosiaan netistä mitä kaikkea Vihdissä on tarjolla vauvojen vanhemmille ja tämä Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvila on yksi. Toinen, jossa tänään kävimme, on Vihdin seurakunnan Toukkatupa joka on tarkoitettu vanhemman ja vauvan omaksi kerhoksi. Se oli aivan ihana. Meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan niin ohjaajien kuin toisten äitienkin puolesta. Jotenkin oli tosi hellyyttävää kun vauvat makasivat värikkäillä patjoillaan ringissä ja äidit istuivat siellä vauvojensa takana. Keskellä lattiaa oli iso lelukasa ja Oscar oli aivan haltioissaan katsellessaan leluja ja leikkiessään niillä. Tänäänkin Oscarilla pääsi pieni itku, muttei ollenkaan niin iso kuin eilen. Hän jopa nukahti syliini muiden vauvojen kiljuessa ympärillä, ja söi kokonaisen pullollisen maitoa hyvällä ruokahalulla. Hän on jo kunnon kerholainen. Minä tykkäsin tästä toukkatuvasta paljon, ja olihan se meille paremmin kohdistunut. Kun Oscar on isompi olisi tuo MLL:n perhekahvila parempi. Ehdottomasti aion jatkaa täällä käymistä, ihania ihmisiä.