Luokkaeroja

Class Divide on dokumentti joka keskittyy kiehtovalla tavalla yhdyskuntarakenteisiin ja luokkajakoon tämän päivän New Yorkissa. Dokumentti on yhtä aikaa ällistyttävä, mielenkiintoinen ja surullinen. Dokumentti esittelee Manhattanin West Chelsean nopeasti uudelleenrakentuvaa kaupunginosaa asukkaineen, kouluineen ja rakennusprojekteineen. Viimeisin, ja ehkä kuuluisin on Manhattanin kortteleita yhdistävä, vuonna 2015 rakennettu High Line.

Intensiivistä ja hersyvää, faktaan pohjautuvaa tarinankerrontaa dokumentissa harjoittaa 8-vuotias Chelsean köyhälistöpuolella asuva pikktuyttö Rosie, joka jaksoi hämmästyttää ainakin minut. Tyttö puhuu ihan asiaa siinä, että raha on oikeastaan kaiken pahan alku letkauttaen uskonnollisen heiton "Ei Jumala käskenyt ketään maksamaan mistään, vai käskikö?"

Tässä elämässä ihmistä mitataan liiankin sillä mitä omistaa. Ihmisillä on eri lähtökohtia ja valmiuksia pärjätä elämässä. Joku onnekas syntyy ökyrikkaaseen perheeseen eikä periaatteessa tarvitsi enää koskaan tehdä elämässään mitään. Mutta dokumentissa kuvatut eliittikoulua käyvät superrikkaat nuoret eivät ajattele näin, he haluavat tehdä kovasti töitä menestymisen eteen, olla vähintään yhtä hyviä kuin menestyneet vanhempansa, elleivät parempia. He eivät ajattele pahaa, taikka surkuttele, kadun toisella puolella asuvia kaupungin talojen asukkaita.

Dokumentissa esitellään myös huikeita, miljardeja maksavia rakennushankkeita Chelsean Hong Kongiksi kutsutulle alueelle Hudson Yardsille. Siellä on jo pilvenpiirtäjä, jonka asukas voi ajaa auton suoraan talon asuntonsa omaan hissiin ja parkkeerata autonsa suoraan omaan asuntoonsa. Taloissa on alimmissa kerroksissa asuntoja vähävaraisille, kunnan arvonnassa voittaneille ihmisille, täten rakennuttajat saavat verohelpotuksia. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia vaikka on haluttu ajatuksen tasolla asian olevan niin. Käytännössä talon köyhillä on oma sisäänkäyntinsä, rappu ja jopa kuntosali, jottei rikkaiden tarvitse kohdata heitä. Luokkaeroa.