United Nations, vol. 3

Tälläkin tulevalla New Yorkin reissulla menemme käymään Yhdistyneitten Kansakuntien päämajassa. Viime kerralla siellä käydessämme isoin istuntosali oli remontissa ja mieheni ei sitä silloin nähnyt. Siksi siis (ja myös siksi kun mun passi meni uusiksi ja haluan siihen YK:n leiman). Ja on se joka kerta, kun olen tuolla talossa käynyt, ollut jokseenkin pirun hieno kokemus. Siellä kuulee ja näkee sellaisia asioita, joita ei pysty edes kuvittelemaankaan, siis millä tavalla oikeesti miljoonat ihmiset elää. Kyllä me saadaan olla niin etuoikeutettuja ettei sitä edes tajua.

Vierailupäivänämme vietetään kansainvälistä YK:n päivää joka on omistettu oikeudelle totuuteen julmista ihmisoikeusloukkauksista ja uhrien ihmisarvolle.

YK tekee mielestäni aivan äärimmäisen tärkeää työtä vetämättä siitä välistä. Jos ikinä pääsisin töihin YK:hon, lähtisin heti. Sitä varten pitäisi kuitenkin osata hyvin ranskaa, jota siellä puhutaan työkielenä englannin lisäksi. Samaten työtä ei voi tehdä suomesta käsin (mikä ei kyllä haittaisi ollenkaan) vaan sitä tulisi lähteä jonnekin maailman YK:n kohteista. (kuvat YK:n sivut)