Waiting for Godot
En ole hellyyttävämpää esitystä nähnytkään mitä tämä on. Oikea kaihomieli jäi esityksen jälkeen, olisin tahtonut nähdä vain lisää. Siis kertakaikkisen ihana!
Ian McKellen (Estragon) ja Patrick Stewart (Vladimir) esittivät kahta kulkijaa jotka törmäsivät tien poskessa puun varjon alla ja he molemmat odottivat siinä herraa nimeltä Godot. Kumpikaan ei tiennyt koska Godot tulisi, tulisiko koskaan, he vain odottivat siinä. Estragon saapui lavalle risaisissa vaatteissa niinkuin Vladimirkin, he olivat sellaisia kerjäläisen näköisiä kulkureita. Estragonia sattui kamalasti jalkoihin koska hän oli kävellyt niin paljon ja hänen kenkänsä olivat pienet. Vladimir kehoitti Estragonia riisumaan kenkänsä ja niin tämä sitten tekikin. Vladimir vahingossa tuli haistaneeksi kenkää ja meinasi pyörtyi lemusta joka siitä lähti, yleisöllä oli hauskaa. Estragon oli ilmeisesti pieksitty edellisenä päivänä koska hänen oli hankala ja vaivalloinen liikkua. Hän oli myöskin kovin väsynyt. Siinä he vuoropuhelivat niitä näitä, yleisö nauroi katketakseen, ja esitys soljui juttuja seuraten mukavasti eteenpäin.
Jossakin kohti lavalle saapui maanomistaja Pozzo (Shuler Hensley), rikas lihava mies ja hänen onneton apurinsa Lucky (Billy Crudup). En koskaan ole nähnyt niin loistavaa suoritusta kuin mitä Crudup esitti. Ihan sairaan hyvä! Hän esitti aluksi vähäjärkistä apuria joka kantoi Pozzon eväskoria retkituoleineen sekä matkalaukkua. Hänen kaulansa ympärillä oli narulenkki josta Pozzo pystyi häntä ohjaamaan (lue = riepottelemaan ympäriinsä). Billyn suoritus oli fyysisesti rankka, hän seisoi kaikkien fysiikan lakien vastasisilla tavoilla lavalla, tosi pitkään. Hän kuolasi ja nenästään vuosi verta. Luckya kohdeltiin maanomistajan taholta kuin saastaa, hänet uhattiin tappaa ja vaikka mitä. Sitten alkoi hattukohtaus...
Jossakin kohti Luckyltä (kuvassa yllä lähimpänä) lähti vahingossa hattu päästä, ja kun hän sai sen takaisin, tulikin tästä yht´äkkiä huippuälykäs. Mietin miten ihminen voi muistaa vuorosanansa niin kuin tämä teki. Se oli ällistyttävää. Niitä sanoja riitti, nopealla tahdilla ja paljon. Jossakin kohti Luckylta lähti taas hattu päästä ja hänestä tuli sama avuton itsensä. Maanomistaja ja apulainen lähtivät jatkamaan matkaa. Tuli ilta ja Estragon sekä Vladimirkin lähtivät puun luota pois.
Näytös oli jaettu kahteen osaan, välissä oli viidentoista minuutin tauko. Toinen näytös alkoi, jälleen puun luota jonne Vladimir ja Estragon saapuivat odottamaan Godota. Estragon ihmetteli mitä he siinä taas tekivät ja Vladimir sai sanoa monta kertaa, että he odottavat Godota. Tähän Estragon huokasi aina syvään. He pohtivat ajan pysähtyneen ja ajan kuluksi he voisivat vaikka hirttää itsensä vieressä olevaan puuhun. Estragon otti housuistaan narun jolla he voisivat tämän onnettoman teon tehdä, mutta tarkistaessaan kuinka naru pitää, se katkesikin ja homma tyssäsi siihen. Vladimir lupasi tuoda seuraavaksi päiväksi, jos Godot ei saavu, paksumpaa narua.
Esityksen molemmilla puoliskoilla kävi miesten luona poika jolla oli viesti Godolta. Viesti oli molemmilla kerroilla samanlainen, että Godot ei ehtisi tulemaan, ehkäpä huomenna. Toisella käynnillä Vladimir kysyi pojalta onko Godota edes olemassakaan, johon poika vastasi Yes sir. Arvoitukseksi jäi onkohan :) Esityksen lopulla Estragon ja Vladimir tanssivat ja lauloivat. He myös päättivät esityksen pienoiseen tanssiin. Yleisö aploodeerasi niin etteivät näyttelijät tahtoneet poistua lavalta ollenkaan. Muistan kun Ian McKellen oli poistumassa lavalta vasemmalta puolen pois, hän käveli kyyryssä lakkiaan pidellen, kiittäen katsojia ja kun hän osui meidän kohdille en voinut muuta kuin lähettää lentosuukkoja, hän nyökkäsi minulle :)
Tulen aina muistamaan lämmöllä tämän esityksen ja kaikki näyttelijät siinä, erititen Ian McKellenin. En muista kenenkään olleen niin ystävällinen ja aikaansa antava esityksen jälkeen kuin Ian oli. Rauhassa jakeli nimmareita ja kertoili juttuja. Antoi ottaa kuvia itsestään. Pääsin myös itse juttelemaan hänen kanssaan ja olen ollut siitä lähtien jossakin sfääreissä. Jos tämä esitys tulee koskaan uudelleen, menen ehdottomasti katsomaan.
Ian McKellen (Estragon) ja Patrick Stewart (Vladimir) esittivät kahta kulkijaa jotka törmäsivät tien poskessa puun varjon alla ja he molemmat odottivat siinä herraa nimeltä Godot. Kumpikaan ei tiennyt koska Godot tulisi, tulisiko koskaan, he vain odottivat siinä. Estragon saapui lavalle risaisissa vaatteissa niinkuin Vladimirkin, he olivat sellaisia kerjäläisen näköisiä kulkureita. Estragonia sattui kamalasti jalkoihin koska hän oli kävellyt niin paljon ja hänen kenkänsä olivat pienet. Vladimir kehoitti Estragonia riisumaan kenkänsä ja niin tämä sitten tekikin. Vladimir vahingossa tuli haistaneeksi kenkää ja meinasi pyörtyi lemusta joka siitä lähti, yleisöllä oli hauskaa. Estragon oli ilmeisesti pieksitty edellisenä päivänä koska hänen oli hankala ja vaivalloinen liikkua. Hän oli myöskin kovin väsynyt. Siinä he vuoropuhelivat niitä näitä, yleisö nauroi katketakseen, ja esitys soljui juttuja seuraten mukavasti eteenpäin.
Jossakin kohti lavalle saapui maanomistaja Pozzo (Shuler Hensley), rikas lihava mies ja hänen onneton apurinsa Lucky (Billy Crudup). En koskaan ole nähnyt niin loistavaa suoritusta kuin mitä Crudup esitti. Ihan sairaan hyvä! Hän esitti aluksi vähäjärkistä apuria joka kantoi Pozzon eväskoria retkituoleineen sekä matkalaukkua. Hänen kaulansa ympärillä oli narulenkki josta Pozzo pystyi häntä ohjaamaan (lue = riepottelemaan ympäriinsä). Billyn suoritus oli fyysisesti rankka, hän seisoi kaikkien fysiikan lakien vastasisilla tavoilla lavalla, tosi pitkään. Hän kuolasi ja nenästään vuosi verta. Luckya kohdeltiin maanomistajan taholta kuin saastaa, hänet uhattiin tappaa ja vaikka mitä. Sitten alkoi hattukohtaus...
Jossakin kohti Luckyltä (kuvassa yllä lähimpänä) lähti vahingossa hattu päästä, ja kun hän sai sen takaisin, tulikin tästä yht´äkkiä huippuälykäs. Mietin miten ihminen voi muistaa vuorosanansa niin kuin tämä teki. Se oli ällistyttävää. Niitä sanoja riitti, nopealla tahdilla ja paljon. Jossakin kohti Luckylta lähti taas hattu päästä ja hänestä tuli sama avuton itsensä. Maanomistaja ja apulainen lähtivät jatkamaan matkaa. Tuli ilta ja Estragon sekä Vladimirkin lähtivät puun luota pois.
Näytös oli jaettu kahteen osaan, välissä oli viidentoista minuutin tauko. Toinen näytös alkoi, jälleen puun luota jonne Vladimir ja Estragon saapuivat odottamaan Godota. Estragon ihmetteli mitä he siinä taas tekivät ja Vladimir sai sanoa monta kertaa, että he odottavat Godota. Tähän Estragon huokasi aina syvään. He pohtivat ajan pysähtyneen ja ajan kuluksi he voisivat vaikka hirttää itsensä vieressä olevaan puuhun. Estragon otti housuistaan narun jolla he voisivat tämän onnettoman teon tehdä, mutta tarkistaessaan kuinka naru pitää, se katkesikin ja homma tyssäsi siihen. Vladimir lupasi tuoda seuraavaksi päiväksi, jos Godot ei saavu, paksumpaa narua.
Esityksen molemmilla puoliskoilla kävi miesten luona poika jolla oli viesti Godolta. Viesti oli molemmilla kerroilla samanlainen, että Godot ei ehtisi tulemaan, ehkäpä huomenna. Toisella käynnillä Vladimir kysyi pojalta onko Godota edes olemassakaan, johon poika vastasi Yes sir. Arvoitukseksi jäi onkohan :) Esityksen lopulla Estragon ja Vladimir tanssivat ja lauloivat. He myös päättivät esityksen pienoiseen tanssiin. Yleisö aploodeerasi niin etteivät näyttelijät tahtoneet poistua lavalta ollenkaan. Muistan kun Ian McKellen oli poistumassa lavalta vasemmalta puolen pois, hän käveli kyyryssä lakkiaan pidellen, kiittäen katsojia ja kun hän osui meidän kohdille en voinut muuta kuin lähettää lentosuukkoja, hän nyökkäsi minulle :)
Tulen aina muistamaan lämmöllä tämän esityksen ja kaikki näyttelijät siinä, erititen Ian McKellenin. En muista kenenkään olleen niin ystävällinen ja aikaansa antava esityksen jälkeen kuin Ian oli. Rauhassa jakeli nimmareita ja kertoili juttuja. Antoi ottaa kuvia itsestään. Pääsin myös itse juttelemaan hänen kanssaan ja olen ollut siitä lähtien jossakin sfääreissä. Jos tämä esitys tulee koskaan uudelleen, menen ehdottomasti katsomaan.