Vastoinkäymisiä

Oon maannu flunssassa tämän päivän kotona ja ehtinyt miettimään elämän syntyjä syviä.
Mitä tehdä kun läheinen ihminen masentuu pahasti? Toinen on vain kotonansa ja möllöttää. Ei tee kotihommia, ei käy kaupassa, ei pese pyykkiä, ei käy ihmisten ilmoilla, ei mitään - tai no, pelaa tietokoneella. Lääkäriin onneksi on päässyt ja saanut masennus- sekä nukahtamislääkkeitä.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Pitääkö mennä potkimaan persuksille, että nyt hitto ylös ja ulos sieltä, vai pitääkö soittaa ja kertoa olevansa käytettävissä 24/7, että soittaa ihan koska vain. Mutta koska se puhelu tulee? Mistä sitä tietää, ettei tämä käytä lääkkeitä väärin ja tee itselleen jotakin peruuttamatonta. Oon ihan romuna ja tämän ihmisen ajattelu, että hän siellä pärjää, vie kaiken energian. What to do?

On todella hankalaa tällainen. Käytiin siivoamassa siellä ja pesemässä astiakasaröykkiö, tämä vain suoraan sanottuna v*ttuili ja äksyili siellä. Oikeuttaako paha mieli olemaan täysi kusipää? Tehtiinkö me virhe kun haluttiin auttaa? Tehtiinkö me nyt jokin paha karhunpalvelus? Pitäisi jaksaa olla vahva ja näyttää miten arkea pyöritetään, mutta aika äkkiä tuo tuollainen imee kuiviin.

Pitäisikö ravistella tämä ihminen todellisuuteen ja kertoa, että lopettaa itsesäälissä rypemisen, että tässä elämässä on ihan oikeita ongelmia, nälänhätää, tauteja ja sotia. Kumpa voisin halata häntä kunnolla ja kertoa, että mitään hätää ei ole ja tästä selvitään.

Kuva: we hear it